30. huhtikuuta 2013

'Cause I see sparks fly whenever you smile

Mulla on onnellinen olo. Ulkona sataa vettä. Näyttää ihan syksyltä, jotenkin niin harmaata mutta samalla kaunista. Tuijotan ikkunasta, kun pisaroita tipahtelee rapakoihin. Join lämmintä kaakaota, ja kääriydyn viltin alle pukeutuneena paksuun ja lämpimään neuleeseen. Joudun niistämään koko ajan, mutta ei se haittaa. Pääsykokeisiinkin pitäis lukea, mutta en jaksa murehtia niistä liikaa. Elämä on jotenkin niin kaunista, jos sitä osaa vaan katsoa oikein.

Viime yönä mietin tosi paljo menneisyyttä. Jos mä jotain elämässä oon oppinut, niin sen, ettei ikinä pidä luovuttaa. Missään asiassa. Vaikeudet voi kääntää vahvuudeksi, joiden avulla pärjää myöhemmin elämässä. Ja jos joskus ei oo kaikki mennyt niin kun ois pitänyt, niin myöhemmin voi silti mennä just niin kuin on toivonut. Ja mulle on käynyt monesti niin. Pitää vaan jaksaa uskoa ja toivoa. Ja voisinpa väittää olevani nyt onnellisempi kun pitkään aikaan.

Välillä onnellisuus tulee tosi pienistä asioista. Sadepisarat ikkunassa, Viennetta- jäätelökakku, Iron & Wine soimassa taustalla, lämmin neulepaita.. Jokaisessa päivässä on jotain niin kaunista. Jokainen päivä on erilainen, ja itse voi vaikuttaa siihen miten päivänsä näkee ja kokee. Hymyile jo aamulla, niin kaikki näyttää varmasti kauniimmalta. Hymyile myös vastaantuleville ihmisille, just sun hymy voi oikeesti olla se, joka pelastaa jonkun päivän.

Oma asenne vaikuttaa kaikkeen. Sä voit itse tehdä elämästäsi sellaisen, kuin haluat. Kaikkeen et voi vaikuttaa, mutta paljon riippuu myös siitä, miten otat vastaan eteen tulevat asiat. Kaikki voi näyttää tosi kurjalta, mutta sillä hetkellä et välttämättä tajua, mitä hyvää siitä kaikesta myöhemmin voi seurata. Nykyään mä osaan jo miettiä vaikeuksienkin kohdalla, ettei kaikki tule aina olemaan huonosti. Ja että jokaisesta asiasta seuraa aina jotain hyvää. Aina, vaikka aluksi ei siltä tuntuisi.

Elämä on oikeesti kaunista. Hymyile, niin sulle hymyillään takas. Ota elämästä kaikki irti nyt, niin myöhemmin ei tarvitse katua tekemättä jääneitä asioita. Unelmoi, haaveile, tee unelmistasi totta. Mitä vaan voi tapahtua, kunhan vaan jaksaa uskoa.

/Housut Zara, paita Zoey, korkkarit ja hiuskukka H&M. Ja teidän päivää piristämässä mun hehkeä meikitön naama :--D

29. huhtikuuta 2013

Give me a moment to catch my breath and hold me every second left

Haluaisin vaan käpertyä voikukkapellolle kukkien keskelle piiloon maailmalta. Piiloon itseltäni. Tuijotella pilviä. Vaahtokarkkeja, koiria, sydämiä, hedelmiä.. Sit mä nukahtaisin siihen, auringonpaisteeseen.




Pilvet on aika ihania. Pari viikkoa sitten näin lentokoneen ikkunasta ihania, vaaleansinisiä ja pehmeän näköisiä pilviä. Ne näytti ihan hattaroilta. Sellasilta, että niiden päällä vois pomppia korkealle ja sit nukahtaa sinne jonnekin. Piiloon. Kannatteliskohan pilvet ikuisesti, jos niiden päällä juoksis?



Pilvet on jotenkin turvallisia. Niitä voi kattoa pitkäänkin, ja seurata miten ne muuttuu. Vaikka ne muuttuu, niin ne on aina turvallisia. Niistä tulee lapsuus mieleen. Se elämän onnellisin aika, jolloin oikeasti kirmasi voikukkaniityllä seppele päässä vailla huolen häivää. Kunpa sais elää edes hetken sitä uudelleen. Tai tuntea pienen hetken niitä onnen tunteita, ilman että tarviis tehdä jotain tai olla jotain tai murehtia jostain. Se lapsuuden onnellisuus vaan häviää jossain vaiheessa. Mä voisin sanoa olevani todella onnellinen nyt, mutta ei se onnellisuus oo samanlaista. Koskaan.

Elämä on hassulla tavalla kaunista ja samalla surullista. Kuuntelen vanhoja biisejä, joista tulee mieleen yläasteajat. Jotenkin haikean surullinen olo. Voi niitä aikoja, voi niitä muistoja. Kaikki oli niin ihanaa ja kamalaa ja uutta. Joskus haluais vaan olla ihan pieni, ja käpertyä lelujen keskelle nukkumaan ja vetää sen rakkaimman nallen kainaloon. Nallen, joka on kulkee mukana ilot ja surut. Tai kirmata sillä ihanalla voikukkaniityllä. Ja laulaa onnesta.

Tää biisi on kyllä ihan tän kevään löytö, mutta rakas sellainen.


Don't count the miles,
Count the I love you's


28. huhtikuuta 2013

Tänään olen...

...harkinnut vakavasti kuristavani Nasun, joka herätti mut viideltä aamulla raapimalla ovea.

...niistänyt vähintään sata kertaa.

...mitannut kuumetta hieman liiankin usein.

...katsonut monta jaksoa Serranon perhettä seuranani toinen sairastelija.


...parantanut oloani selailemalla nettivaatekauppoja.

...harkinnut vahvasti parantavani oloani myös tilaamalla vaatteita niistä.

...ahminut lettuja!<3


...vältellyt pääsykokeisiin lukemista flunssaan ja kuumeeseen vedoten.

...saanut jopa raahattua itseni paistamaan vaahtokarkkeja grillikotaan.


...hihittänyt kaikelle tyhmälle luultavasti kuumeesta johtuen. (tai no, teen niin kyllä muutenkin, varsinkin väsyneenä)

...jutellut fiksuja kuumeisen siskoni kanssa. (Just kuului toiselta puolen sohvaa haaveilevalla äänellä: "mä haluun kamelin" :--DD)

...tuulettanut taloa, jossa lämpötilat alkaa olla kuin tropiikissa.

Miten teidän viikonloppu on sujunut? :)

26. huhtikuuta 2013

Kuulumisia

Nykyään elämä on niin kiireistä, ettei oo hetkeäkään aikaa vaan olla. Turkin matkan jälkeen oon ollut töissä lähes koko ajan, mutta oon ottanut muutamia päiviä vapaata, jotta ehtisin lukea pääsykokeisiin. Lukeminenkaan ei ole edistynyt toivotulla tavalla.. No, oon mä sentään kohta lukenut tuon kirjan kerran läpi. Alkaa vaan ahdistaa pääsykokeet koko ajan enemmän ja enemmän, ei mahda kyllä tällä lukemisella mulle opiskelupaikkaa irrota. No, pakko vaan toivoa ihmettä tapahtuvaksi.

Viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut niin paljon kaikkea, ettei meinaa itsekään muistaa. Viikko sitten mun pikkusisko täytti jo 17 vuotta, aika menee ihan liian nopeasti! Mulle Kaisu on ikuisesti jotain 10v. En taida uskaltaa julkaista mitään Kaisu 10v-kuvaa, tai muuten kotona saattais olla aika tukalat oltavat pari päivää :--D Ja tänään juhlitaankin sitten äitin synttäreitä!

Viime lauantaina käytiin siis sukulaisen 50v-juhlissa, ja siellä otettiin tottakai pakollinen sisaruspose! On aika jännää, että aina aamupalalla Kaisun kans huomataan, että ollaan pukeuduttu samaan väriin samana päivänä. Montakohan päivää viime viikollakin oltiin samassa värissä.. Eikä me ikinä aiemmin sovita mitään, että pukeuduttais samaan väriin. Saadaan aina hyvät naurut keittiössä, kun molemmilla on jotain samantyylistä tai -väristä päällä, tai esim. huulipunaa samana päivänä.


Sunnuntaina päästiin sitten kevään lempihommaan eli kulottamiseen! Siitä tulee aina niin keväinen fiilis, ja siitä on tullut lähes perinne meidän perheessä. Kyllä nauru raikui kun ainakaan Kaisulla ei oikein meinannut tuli syttyä.. :D Ja sai taas pelätä että milloin koirulit roihahtaa tuleen, kun ne uhkarohkeasti juoksi tulen keskeltä.


Meidän pikkuhauvat alkaa täyttää taas vuosia! Keskiviikkona Nessulla tuli ikää mittariin 9 vuotta ja torstaina Nasulla 6 vuotta. Vastahan ne oli ihan pikkupalleroita vielä. Toukokuun alussa koiravanhuksemme Nelli täyttää jo 10 vuotta! Vastahan se oli ihana pikku pirulainen joka kaivoi kukat äitin kukkapenkeistä ja katkoi isän omenapuut.. Välillä vaan toivois, että vois pysäyttää ajan. Edes hetkeksi.

Molemmissa kuvissa Nelli<3

Kesän tulon ja auringon kunniaksi taiteilin itselleni kesäiset kynnet. Lopputulos näytti tältä:


Sydämet on siis kynsitarroja, ei mulla onnistuis sydämien teko kynsilakalla varmaan ollenkaan.. :--D

Eilen baletissa oli kyllä hiukkasen naurussa pidättelemistä. Venyteltiin lasten kanssa, ja yhtäkkiä huomasin yhden pojan valuttavan suustaan sylkeä lattialle. Katoin Jonnaa kauhuissani, ja Jonna pyysi poikaa hakemaan paperia ja pyyhkimään syljen. No, eihän poika tietenkään suostunut useista kehotuksista huolimatta. Siinä ajassa tytöt jo kerkes kiinnostua ja alkoivat kiljahdella että "hyi, sylkeekö se lattialle?!" :--D Lopulta poika sentään pyyhki sylkensä, kun sai paperin valmiiksi nenänsä eteen.

Muutenkin pari viime viikkoa on olleet aika ihania. On ollut tosi onnellinen ja iloinen olo. Paitsi että oon koko ajan väsynyt. Siihen varmasti vaikuttaa sekin, että oon koko ajan menossa ja arkena nukun liian vähän. Nukuin toissayönä 12 tuntia, ja silti olin unelias koko päivän. Aikamoiset unenlahjat mulla. Jospa aurinko tekis tehtävänsä ja mun väsymys katoais vaikka syksyyn asti jonnekin.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

25. huhtikuuta 2013

Suljen silmät ja sä oot ihan siinä

Taas on viime postauksesta kulunut aikaa. Alan tuntea kohta itseni laiskaksi bloggaajaksi! :--D Voin kuitenkin perustella hidastunutta postaustahtia kiireilläni, oon ennen tätä päivää ollut viimeksi kotona kunnolla joskus maanantaina illalla. Ja lisäksi pääsykokeisiinkin pitäisi ehtiä lukea, eheh.. Liikaa tekemistä, aivan liian vähän aikaa.

Asukuvia on tullut otettua parin viime viikon aikana, mutta en oo pahemmin kerennyt niitä blogin puolelle laittaa. Nyt yritän päästä kaikista eroon kerralla, joten tungen samaan postaukseen muutamia asuja teidänkin nähtäväksi. Huomenna ois tarkoitus kirjoittaa kuulumispostaus, jossa kerron hieman enemmän Turkin reissun jälkeisiä kuulumisia. Tässä on taas vaan se ongelma, että huominen on täynnä ohjelmaa, eikä aika muutenkaan riitä mihinkään. Mutta yritetään!

Heti Turkin matkan jälkeen oli sateista, joten tällaisessa asussa liikuskelin:



Sadepäivät on vaan niin kivoja! Rrrrakastan kumpparikelejä, varsinkin kun kumpparit on noin ihanan pirtsakan väriset! Ja huomatkaa rusketuksenpoikanen ;) Kumpparit Seppälä, mekko Vila, sukkikset ja vasta postissa tullut laukku H&M.

Sadepäivän värikkään asun jälkeen viikko jatkui vielä värikkäämmissä tunnelmissa. Mietin jo, että missähän vaiheessa muut alkaa ehdotella hieman hillitympiin väreihin pukeutumista.. En ymmärrä miten joskus käytin niin paljon mustaa pukeutumisessa, nyt en oikeastaan osaa käyttää sitä muuta kuin pieninä annoksina kerrallaan. Mutta tässä siis lisää sateenkaarimeininkejä:


Paita Turkista, hame kirpparilta ja sukkikset Seppälä.

Viime lauantaina käytiin sukulaisen 50v-juhlissa, jonne sai laittautua hienoksi!



Pitsimekko BikBok, hiuskukka ja laukku H&M, kengät Turkista. Harmittaa, kun en tajunnut ottaa mun uusista rakkauskengistä lähikuvaa! Ne on aivan liian suloiset, tuitui.

Juhlien jälkeen illalla oli luvassa hieman kuskinhommia, ja vietettiin iltaa kavereiden kans jutustellen ja ajellen. Illan asuni näytti tältä:


Saappaat Prisma, leggingsit ja hiuskukka H&M, mekko Turkista.

Maanantaina olikin sitten tuulinen sää. Tuli kyllä ainakin opittua, että hame on erittäin huono valinta tuuliselle säälle. Onneksi hulmuhameen alaosa oli tiukkaa trikoota, että muut ihmiset eivät saaneet aivan elinikäisiä traumoja (hope so).

 



Mä lennän! Hame ja tunika H&M, sukkikset Seppälä, kengät Turkista. Tunika on oikeasti vaaleansininen, mutta näyttää kuvissa lähes valkoiselta. Nuo kengät oli kyllä ehdottomasti rakkautta ensisilmäyksellä! Ne tulevat kyllä varmasti olemaan kovassa käytössä :)

Ja viimeiset asukuvat onkin otettu tänään. Halusin väriä elämääni, ja sen kyllä asustani huomaakin :D





Varma merkki kesän tulosta on se, että mulla meinas tulla tänään kuuma noissa vaatteissa! Tai sit se johtu ihan vaan siitä, ettei bemarissa ole ilmastointia eheh.. Mutta siis farkut ja nahkatakki H&M, nilkkurit Seppälä, korvikset ja raitaneule Turkista.

Ja kattokaa, miten hienon letin väänsin hiuksiini! Eihän se ollutkaan kun yritys vol. 38737849329. Oon erittäin huono lettien kans. Kerran serkkuni katsoi mun otsislettiä, ja kysyi että opettiko mun pikkusisko sen mulle. Ylpeänä kerroin että ei, opin sen ihan ite. Vastaus oli "no sen näköinen se kyllä onkin"........

Jospa te ette ois ihan vielä kyllästynyt liikaa mun naamaan, huomenna ois luvassa sit muutakin kun asukuvia! Halusin vaan lopultakin päästä noista vanhoista kuvista eroon.

Muttamutta, kertokaapas mikä mun asuista on teidän lemppari? :)

21. huhtikuuta 2013

Lomamatka Turkkiin (Part 2)

Lopultakin mulla on aikaa tehdä jo monta päivää sitten lupailemani toinen postaus Turkin matkasta! Tässäpä siis lisää kuvia reissustamme tekstin siivittämänä :)

Lomamme neljäntenä päivänä eli keskiviikkona päätimme kävellä Alanyassa sijaitsevalle Kale- kukkulalle (toivottavasti tuo nimi nyt oli tuo :--D). Keskiviikko olikin varmaan koko lomamme lämpimin päivä.

 
 
Kulkukoira ajoi pikku kisumisun puuhun :( Miten tuo raukka osaakin näyttää noin surkealta! Kulkukoirasta lisää hieman myöhemmin..





Kukkulalta avautui aivan huikaisevan upeat näkymät Alanyan kaupunkiin, vuoristolle ja merelle. Tämä reissu kukkulalle oli juuri sitä mitä lomalta halusin -kauniita maisemia ja lämpöä, mitkä eivät tunkkaisissa basaareissa juuri tulleet esille.

Kukkulalta alas tullessamme pysähdyimme ravintolaan jätskiannoksille. Oli kyllä aivan taivaallinen annos, nam! Illalla tulimme vielä kyseiseen ravintolaan syömään. Ravintolalla oli ilmainen kuljetuspalvelu, joten emme onneksi joutuneet kapuamaan kukkalalta alas vatsat ruokaa täynnä. Voitte kuvitella, miten upea kokemus oli syödä kukkulan rinteellä ja nähdä hämärän laskeutuminen Alanyan ylle.


Yllä kuva kulkukoirasta, joka lähti mukaamme rannalla, ja kiipesi kukkulalle 3,5 kilometriä kanssamme. Keksittiin sille jo nimikin, ja siitä tuli meidän pikku lemmikki :-D Kukkulan huipulla se kuitenkin lähti toisten matkailijoiden mukaan, ja luultiin jo, että menetettiin hauva. Kun käveltiin kukkulalta alas eri kautta ja päädyttiin satamaan, niin koiruli tuli taas meidän luo! :)

Torstaina kierreltiin rannalla, joka oli todella kaunis paikka. Rantaa reunustivat kalliot, ja aivan rannan lähellä oli paljon ravintoloita ja pikku putiikkeja.

Illalla pääsimme lopultakin hamamiin, joka meiltä jäi alkuviikolla auringossa palamisen takia kokematta. Hamam oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista reissun aikana. Hamamin ensimmäinen vaihe oli saunominen, jota seurasi kuorinta sekä vaahtokuorinta, jonka suorittivat pesijät. Sitten pääsimme rentoutumishuoneeseen, jossa tarjottiin teetä. Minä ja Kaisu kyllä jäimme jostain syystä ilman teetä... Tätä vaihetta seurasi hieronta sekä kasvonaamio. Ja kaikki tuo maksoi vain 20 euroa, ei siis todellakaan kallista!

Illalla käytiin vielä lähikaupassa hakemassa hieman syötävää. Jalassa uudet haaremihousut, joihin oon ihan rakastunut!<3 Näissä tamineissa ollessani kuulin olevani Shakira :-D Miesten avoin tuijotus ja kommentit olivat kyllä imartelevan sijaan ahdistavia. Gran Canariallakin miesten huomionosoitukset olivat häiritseviä, mutta Turkki oli aivan omaa luokkaansa siinä asiassa.


Perjantaina koittikin sitten viimeinen kokonainen lomapäivämme Turkissa. Aika meni ihan liian nopeasti! Olisi ollut vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa. Otimme paljon aurinkoa, kävelimme rannalla ja herkuttelimme jätskiannoksilla. Ihanan rento päivä, jolloin oli aikaa vain olla tekemättä mitään ihmeellistä.

Illalla kävimme syömässä hotellin ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme Onnelaan muutamalle drinkille. Oli jopa hauskempaa, kuin ensimmäisenä iltana! :) Mutta niin se loma loppui, ja lauantaina olikin paluu ihanan sateiseen Suomeen.

Blog Design by Get Polished