31. heinäkuuta 2013

Oi siskoni mun

Ajelin tänään kotiin, kun kuulin pitkästä aikaa Laura Närhen ja Erinin Siskoni -biisin. Siinä on biisi, joka saa mut aina itkemään. En oikeestaan ees tiedä, mikä siinä on niin koskettavaa. Jotenkin ne sanat vaan on niin kauniit, ja kertoo mun ajatuksista omaa siskoani kohtaan.


Me ollaan Kaisun kanssa oltu pienestä asti tosi läheisiä. Oltiin toistemme vakituisia leikkikavereita, meillä oli kymmeniä poneja ja barbeja, joiden kanssa vietettiin useita tunteja päivän aikana. Pienenä meillä oli myös nykyistä enemmän riitoja, kun jommalle kummalle ei mennyt toisen suunnitelmat mieliksi. Kaisu aina muistuttaa mua siitä, että jossain vaiheessa mä en enää halunnut leikkiä sen kanssa kun musta tuli "liian vanha". Meillä oli ihana ja onnellinen lapsuus. Vaikka kummallakin oli omat ystävät, ollaan silti aina oltu tavallaan toistemme parhaita kavereita.

Kaisu on ihminen, jonka kanssa oon kokenut ja elänyt elämäni parhaat ja kamalimmat hetket. Meillä on lukemattomia hyviä ja huonoja muistoja, mutta tärkeintä niissä on se, kenen kanssa nämä hetket on saanut viettää ja kokea. Kaisu on mulle sisko, ystävä, kuuntelija, tuki ja turva sekä paljon muuta. Meistä on viime vuosina tullut erottamattomia, ollaan toistemme tukena hyvinä ja huonoina aikoina. Kaisulle voin kertoa kaiken, ja vaikeina hetkinä Kaisu on paikalla ja lohduttamassa, olkapäänä jota vasten voin itkeä. Päivittäin me sanotaan tismalleen samoja asioita tismalleen samoilla sanoilla ja samalla hetkellä. Meidän ajatukset menee välillä liiankin samaa rataa, ja aina saadaan lopulta aikaan kunnon naurut.




Vaikka jotkut sanoo, että me ollaan kuin yö ja päivä, niin ollaan myös tosi samanlaisia. Tykätään monista samoista asioista, ja siksi tiedän aina kenen kanssa voin katsoa Serranon perhettä tai Greyn anatomiaa vaikka keskellä yötä tai kuka kertoo jos mun vaatteet näyttää typeriltä. Meidän ajatusmaailmat on tosi samanlaiset, ja siksi ymmärretään toisiamme jo puolesta sanastakin.

Kaisu on ihminen, joka muistuttaa mua aina kaikesta nolosta mitä mä oon tehnyt. Kaisu tietää kaikki sellaisetkin asiat, joita en haluaisi muiden ihmisten tietävän. Kaisu kiristää mua uhkaamalla niistä kertomisella. Luulen, että niitä asioita on joskus tullut kerrottuakin. Osataan olla toisillemme tosi kamalia kun suututaan. Saatetaan mököttää monta päivää, kunnes kumpikin lopulta puhuu, kun ei vaan voi olla enää puhumatta. Niiden päivien aikana on kertynyt monta asiaa, joita ei ole voinut jakaa toiselle tai joille ei voitu nauraa yhdessä. Sitten on taas niin ihanaa jutella ja vaan tehdä juttuja yhdessä.

Me ollaan myös tosi ihania toisillemme. Ollaan lähes aina toistemme puolella, eikä anneta kenenkään satuttaa toisiamme. Nauretaan kahdestaan tyhmille jutuille, joita kukaan muu ei tajua. Aina ei tarvita edes sanoja, välillä pelkkä ilme riittää kertomaan toisen ajatukset. Ja voi sitä naurun määrää, kun me ollaan vauhdissa. Kaisulla on tismalleen samanlainen huumorintaju kuin mulla, ja se on mahtavaa. Kaisun puolesta tekisin mitä tahansa, aivan milloin tahansa.

"Sinä olet minun siskoni
en tahdo että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan."                                                                                          (sanat täältä )


Kaisu on ihminen, jota en vaihtais ikinä keneenkään tai mihinkään. Lyhyesti sanottuna, mulla on maailman ihanin ja paras sisko <3

29. heinäkuuta 2013

Rakkaus nimeltä leopardimekko

Viime viikko on mennyt hujauksessa, kavereiden kans tuli vietettyä paljon aikaa ja koettua monia ihania hetkiä. Oon viime aikona taas kerran huomannut, että mulla on maailman parhaat ystävät! <3 Mikä oiskaan parempaa kun höpöttely kaikesta maan ja taivaan välillä, leffahetki tai pyöräily koskelle ystävän seurassa! Paljon ihanaa mahtuu kuluneeseen viikkoon.

Perjantai vierähti Joensuussa, kun vietiin mun asunnolle pari huonekalua. Vuokrasopimus alkaa virallisesti elokuun alusta, ja loput tavarat tuleekin varmaan pitkin elokuuta tiputeltua asunnolle. Tajusin tänään, että en omista yhtään paistinlastaa, kulhoa, kattilaa tai paljon mitään muutakaan.. Ja muuttoon on enää vajaa kuukausi! Okei, onhan tässä aikaa vielä, mutta kun on niin paljon muistettavaa. Pakko ois alkaa pikkuhiljaa hoitaa asioita, ettei tarvii viimeisellä viikolla jokaista tärkeää juttua ostaa tai hoitaa. Siispä marssin kauppaan, josta poistuin kulhojen, kippojen ja keittiövälineiden kanssa. Eiköhän näillä päästä jotenkin alkuun!
Blogikin on ollut taas hiljaisuudessa, kun en oo kotona paljoa ehtinyt olemaan. Eilen tulin kotiin päivällä, ja sitä ennen olin kotona viimeksi perjantaina aamulla ennen Joensuun reissua. Pari kolme viikkoa menee vielä töiden parissa, ja sitten saa hieman hengähtää muuttohommien parissa. Ootan jo niiiin innolla muuttoa ja sisustushommia! Mulla on kamalasti ideoita, hieman liikaakin. Oon ostanut paljon huonekaluja käytettynä, mutta jonkun verran pienempiä juttuja pitäis lähteä metsästämään IKEAsta. Mahtaa tulla valinnanvaikeus kaikkien niiden ihanien juttujen keskellä. Joensuussa esittelin Kaisulle innoissani haluamaani verhopakettia, kunnes Kaisu huomautti mun kädessä olevan paketin olevan pussilakanasetti..... No, samanlaisissa paketeissa ne sentään oli ;)


Oikeastaan syy tän postauksen tekemiseen oli tuo leopardihulmuhelmamekko! Löysin tän BikBokin alennusmyynneistä muutama viikko sitten, ja tätä ei vaan voinut jättää kauppaan roikkumaan. Varsinkin vajaa 15 euron hinta vaati mekon kotiin viemistä. Muutama kuukausi sitten vierastin leopardikuosia, mutta oon varsinkin viimeisen vuoden aikana huomannut tykästyneeni moniin juttuihin (varsinkin vaatteiden ja asusteiden saralla) joita en ennen olisi koskaan itselleni hankkinut. Ja niinpä leopardikuosi onkin nykyään aivan ihana aiemman ehdottoman ein sijaan. Hulmuhelmat on ihania kuten myös mekon kuosikin, joten voisiko ihanampaa mekkoa enää olla? Ei ainakaan tämän hulmuhelmarakastajan mielestä!


Tylliä tästä mekosta ainakin löytyy! Oon varma että tätä tulee näkemään mun päällä paljon ja vielä hieman enemmän. Koru on ostettu Ur&Pennistä (vinkatkaa jos kirjoitin väärin!) ja sekin on kiikkunut kaulassa usein. Oon tosi huono korujen käyttäjä, arkena käytän tasan yhtä kaulakorua ja sormusta sekä samoja nappikorviksia päivästä toiseen.. Eheh. Juhliin ja bileisiin yritän kuitenkin panostaa, ja niinpä tää kaulakoru on mun vakituinen biletyskoru. Tykkään siitä kovasti! Multa toivottiin koru- ja asustepostausta, joten yritän väsätä sellaisen mahdollisimman pian teille luettavaksi :) Kuplapostauskin on toteutuksen alla!

Ja jotta lempparijutut eivät tän asun osalta jäisi koruun ja mekkoon, jalasta löytyi mun uudet kaunokaiset (hehkeiden ahkerasti raavittujen sääskinpistojen lisäksi)!
Nämä kiilakorkkarit bongasin Biancosta, jossa sattui olemaan "Ota kaksi, maksa yksi" -tarjous. Kiilakorkkarit olivat oikeastaan se "ylimääräinen pari" jonka sain samaan hintaan toisten ihanuuksien kanssa. En vielä paljasta millainen se ostamani ykköskenkäpari on, mutta voin sanoa ettei ostopäätöstä tarvinnut kauaa harkita :D Yritän pian saada nekin tungettua johonkin postaukseen! Oikeastaan oon etsinyt mustia peruskorkkareita, ja nämä kelpaa siihen tarkoitukseen, vaikka en ehkä ensimmäisenä käyttäisi noista sanaa perus. Kiilakorot olivat kuitenkin upean näköiset ja ihanat jalassa, joten hyvä ostos siis. Ja mustahan sopii kaikkeen. Näin ainakin ahkerasti perustelin itselleni uusien kenkien ostoa...

Mulla on hirveä hinku uudistaa blogia jotenkin, ja oon mietiskellyt uutta banneria ja ulkoasua. Toteutus vaan onkin sitten kokonaan eri asia, heh. Muttamutta, mitäs tykkäätte mun asusta? :)

24. heinäkuuta 2013

Hippusia menneestä ja tulevasta

Huhhuh kun väsyttää. Oon ihan poikki, tekis mieli vaan kaatua sänkyyn ja nukkua pari viikkoa putkeen. Kello on kuusi illalla, enkä meinaa pysyä hereillä. Oon ollut töissä tän viikon, ja unet on jäänyt ihan liian lyhyiksi. Tänään on pakko päästä aiemmin nukkumaan. Illalla vaan on tulossa kavereita kylään, niin luultavasti mun suunnitelmat aikaisesta nukkumaanmenosta epäonnistuu.. Heh, jospa mä kerkeen viikonloppuna nukkua.

Huominen ois vielä töitä, ja perjantaina olis taas tulossa reissu Joensuuhun viemään tavaroita kämppään. Oon ihan fiiliksissä menossa taas kattelemaan tulevaa kämppääni! Alkaa jo syksy jännittää. On mahtavaa päästä pois Kuhmosta ja tutustua uusiin ihmisiin, sekä päästä opiskelemaan omaa unelma-alaa. Onhan se jännää lähteä vieraaseen kaupunkiin, josta ei tunne paikkoja eikä ihmisiä. Uusia ystäviä saa varmasti nopeasti, ja kaupunkikin tulee pian tutuksi. Ootan syksyä avoimin mielin, uudet tuulethan on aina vaan positiivinen juttu. Mutta pakko myöntää, että kyllä mua aika paljon jännittää silti. En uskalla ees kuvitella, miten mua jännittää varsinainen muuttopäivä ja eka yö omassa kämpässä!


Näitä kuvia otettiin Kaisun kans viime viikon perjantaina, jolloin käytiin kaupungilla kattelemassa Kamarimusiikkihulinoita. Kuhmo oli herännyt eloon, ja mä tykkään tosi paljon siitä, että täälläkin on väkeä. Kierreltiin äitin ja Kaisun kanssa taidenäyttelyitä, siitä on muodostunut hassu perinne, jota ollaan harrastettu jo monta vuotta. Ikinä me ei olla yhtään taulua ostettu, mutta tykätään arvostella tauluja porukalla :--D Oikeasti hauskempaa, kuin miltä se kuulostaa!

Päällä mulla oli Vaasasta kirpparilta parilla eurolla löydetty lötköpaita, H&M:n valkea toppi, hiuskukkanen sekä ikivanhat farkut, jotka on jäänyt vähälle käytölle liian suuren kokonsa vuoksi. Pari viikkoa sitten mulle iski ompeluinnostus, ja sain nämäkin farkut lopulta kavennettua. Nyt nekin varmasti pääsee jalkaan useammin! Ompeluinnostus laantui aika äkkiä, kun tuli satiinipuseron vuoro. Kangas ei pysynyt millään paikoillaan, ja lievästi sanottuna oli mennä hermot :-D Se taisikin olla viimeinen ommeltava vaatekappale siltä iltaa! Muutama vaate jäi vielä odottamaan seuraavaa ompeluinnostuspuuskaa..
Kuvassa mukana myös meidän ihana Kupla! Voisin laittaa blogin puolelle jossain vaiheessa kuvia meidän pihan piristyksestä, eli kaikkein värikkäimmästä Kuplasta. Löytyykö kiinnostusta sellaiseen? :) Nyt mun pitää joutua, sillä kohta kaverit jo tuleekin. Luvassa ois leffaa, paljon herkkuja sekä höpöttelyä. Kivaa illan jatkoa kaikille! :)

22. heinäkuuta 2013

Armyclothes



Hihii, kaveri on palailemassa armeijan ihmeelliseen maailmaan, ja päätettiin Kaisun kans sovittaa vähän inttikamppeita! Hauska kuvaussessio ainakin saatiin aikaan, sekä paljon naurua. Lisäksi Kaisun uus järkkäri on kiva, ja sillä on kiva kuvailla!

Tässä tällainen pikapostaus tällä kertaa, on kiire ja väsyttää joten palaillaan paremmalla aikaa!

Kivaa alkavaa viikkoa! <3

18. heinäkuuta 2013

I promise I'll never leave you alone in the rain

Mulla oli ihana päivä! Ei haitannut kylmyys tai viikon kolmannet verikokeet, eikä edes maanantaina uudestaan koittavat sellaiset! Oli mahtavaa olla taas töissä, olin kaivannut työntekoa yllättävän paljon. Vaikka kirjanpito ja toimistohommat voi kuulostaa tylsältä, niin musta se on mukavaa ja antoisaa :) Varsinkin asiakkaiden palvelu on kivaa, tykkään nimittäin olla tekemissä ihmisten kanssa! Hymyn tartuttaminen muihin on ihanaa.
Eilinen vesisade, rapakoissa hyppiminen avojaloin, Twin Peaks -maraton ihanan Kaisun kans joka kertoo pelottavien kohtien jälkeen milloin mä voin taas kattoa, iso kasa herkkuja, ei kiire minnekään. Parasta! Tältä kesän pitääkin tuntua.

Kuhmo on herännyt henkiin, ja kuhisee ihmisiä. Keskustassa törttöilevät turistit tuovat mukanaan elämää ja väriä, ja kaikkialla tuntuu kesältä. Kesään kuuluu vahvasti aurinko, mutta mulle kesäfiilis tulee enemmän sateesta. Ikkunoihin ropisevat pisarat, vesirapakot, sateen tuoksu. Ei ole kesää ilman sadetta. Rakastan rapakoissa hyppimistä, eikä haittaa vaikka vaatteet menee likaisiksi. Ihana, ihana kesä.

16. heinäkuuta 2013

Kuulumishöpinöitä viikon ajalta

Blogin puolelle on tullut kirjoitettua aika vähän juttuja viime viikon ajalta, ja nyt ois niin paljon kirjoitettavaa, ettei oikein tiedä mistä aloittaisin. Ja luultavasti en muista kirjoittaa puoliakaan niistä asioista, mistä oon aikonut kirjoittaa. Muttamutta, yritetään!

Viime viikon sain pitää vielä lomaa, josta tieto tuli mullekin yllärinä töitä edeltävänä iltana. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo lomaviikko tuli erittäin tarpeeseen, vaikka ei se oikein lomailuun ja rentoutumiseen kulunutkaan. Tuli kuitenkin tehtyä ja hoidettua sellaisia asioita, jotka oli pakko saada hoidettua pois alta. Joten ei ainakaan turhaan lorvimiseen viikko mennyt! Tiistaina lähdettiin äiskän ja iskän kanssa Joensuuhun katsomaan paria asuntoa. Kaisukin oli 1,5 viikkoa Tampereella, ja oli oudon yksinäistä ja hiljaista. Ensimmäinen asunto tai oikeastaan huone oli pikkuinen loukko, joka oli todella huonokuntoinen. Maalit rapisi seinistä, ja keittiökään ei ollut mikään hemaiseva näky. Tuntui aikamoiselta riistolta maksaa lopulle 400€ sellaisesta asuinpaikasta, joten se vaihtoehto unohtui pian. Seuraava asunto ois ollut ihana, mutta sinne oli paljon halukkaita, enkä siis saanut asuntoa. Ja niinpä etsintöjä täytyi vaan jatkaa.

Meillä oli kuitenkin äitin ja isän kanssa tosi ihana päivä Joensuussa :) Ja isukki oli ihana ja antoi mun ajaa suurimman osan matkasta! Tulomatkalla ajettiin Kuopion kautta, josta kotiutettiin mulle kaappi, sohva ja tv-taso. Sain ihanan punaisen sohvan, josta oon haaveillutkin! Eikä todellakaan ollut hinnalla pilattu, pulitin siitä vain 20€. Ja tv-taso tuli vielä kaupan päälle! Joensuusta ostin myös Samsungin tietokoneen, joka todellakin tuli tarpeeseen. Mun entinen tietokone on ikivanha, ja toimii silloin kun itse haluaa. On kyllä usein mennyt hermot, kun se on pimentynyt juuri ennen uuden postauksen julkaisua, argh.
Yllä näätte mun tiistain asua; Cubuksen peplumtoppi sekä Farkut, H&M:n korkkarit ja Lindexin laukku.

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kuumakivihieronnassa, joka oli aivan mahtava kokemus! Kivet oli ihanan lämpimiä, ja rentouduin paljon enemmän kuin tavallisessa hieronnassa. Välillä tuntui, että oikeasti nukahdan, ja hieronnan jälkeen haukottelinkin makeasti pitkään. Kannattaa kyllä kokeilla kuumakivihierontaa, suosittelen lämpimästi! Torstai-ilta jatkui mukavasti meillä Even ja Hennan kans. Värjättiin Even hiukset, ja ei siinä mitään että jouduttiin laittamaan aineet päähän 2 kertaa sen takia, että ekalla kerralla mössöstä unohtui vaalennusaine :D Mutta lopputuloksesta tuli kyllä tosi kiva! Värjäysoperaation jälkeen ahmittiin herkkuja, katottiin leffoja ja jutusteltiin kaikesta mieleen tulevasta. Oli aivan mahtava ilta, vatsalihakset oli naurusta kipeänä :)
Eikös ookin söpöä kirjepaperia?? :) Oon ihan rakastunut tuohon!

Perjantaina koitti seuraava äkkilähtö Joensuuhun. Mun piti mennä katsomaan asuntoa, jolle ei lopulta löytynytkään näyttäjää, ja niinpä asunto jäi katsomatta. Lisäksi äiti ja isä kävi hakemassa pöydän, joten ei reissu ihan turhaksi jäänytkään. Alkoi hiukkasen ärsyttää inttipuhelut, joiden aikana ei kuullut mitään muuta kuin pianon pimputusta. Joillakin on kyllä välähtänyt, kun pitää alkaa pianolla pimputtelemaan, kun muut puhuu puhelimessa! Niinpä otin ohjat omiin käsiini, ja juttelin hetken pimputtelijan kanssa :) Pyysin hetken juttelurauhaa, ja johan loppupuhelusta kuuli jotain! Kunnes koitti lauantai, ja seuraava pimputtelija lisäsi mukaan laulamisen.... Huhhuh.

Perjantaina mulla oli päällä vaatekappale, jolla on mulle erittäin paljon tunnearvoa. Yllä olevissa kuvissa näkyvä mekko on nimittäin mummuni vanha! Itse en ehtinyt mummuani tapaamaan, mutta olen kuullut mummuni olleen ihana ihminen, ja musta olisikin ollut ihanaa tavata mummu. Tarkkaan en tiedä, miltä vuosikymmeneltä mekko on. Ehkä 60- tai 70-luvulta? Mekko on kuitenkin aivan ihana, ja tykkään sen väreistä todella paljon. Enoni vintti on aarreaitta, josta löytää tällaisia ihania aarteita. Kengät New Look, vyö Seppälä, sulkakorvikset BikBok.
Perjantaina löysin Lieksan Citymarketista tee-se-itse pehmistä! Voi, mikä riemu siitä repesikään. Olisin varmasti ostanut kaikkia mahdollisia makuja, ellei äiti olisi vähän jarrutellut. Tänään kokeiltiin tehdä tätä, eikä se vaikeaa ollut. Vatkaamista, pakastamista, vatkaamista uudestaan. Ihan hyvää siitä tuli, joskaan ei jätskikiskan pehmiksen veroista.

Lauantai olikin sitten taas rennompi päivä, enkä muista tehneeni oikein mitään. Kunnes koitti sunnuntai, ja taas tuli lähtö Joensuuhun. Tarkoituksena oli mennä katsomaan paria asuntoa, joista tieto tuli lehti-ilmoituksen perusteella. Ei asuntoja silti pahemmin sitäkään kautta löytynyt, Joensuun asuntotilanne on ainakin tässä vaiheessa todella huono. No, ei niitä kahta enempää tarvittukaan, sillä tällä kertaa tärppäsi! Ensimmäinen asunto oli pieni koppero, jolla oli asunnon kuntoon nähden aivan liian korkea vuokra. Jälkimmäiseen kuitenkin rakastuttiin todella, ja siitä tulikin mun asunto! Se sijaitsee Noljakassa, yliopistolle on matkaa vajaat 4km. Eikä sekään ole paha matka, pyörä vaan alle ja talvipakkasilla voi hypätä bussin kyytiin! Asunto ei ollut vuokralla pilattu, ja se oli muutenkin ihana. Tilava, valoisa, 4 vuotta sitten rakennettu.. Oikea unelma. Iso kivi vierähti sydämeltä, kun lopultakin tajusin, että nyt on sitten asunto, johon voi sohvan ja muut huonekalut raahata :)

Sunnuntain asu koostui kirpparitopista, H&M:n hameesta, Seppälän kukasta, New Lookin korkkareista ja BikBokin korusta.

Mun piti aloittaa eilen työt, mutta mulle nousi kuume sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Sunnuntaina mulla alkoi mahakipu, joka jatkuu edelleen. Kuumetta ei taida just nyt olla. Verikokeissa kävin eilen, lääkärillä tänään. Tulehdusarvot on koholla, eikä lääkäri osannut oikein sanoa mitään. Tää voi olla tavallainen suolistotulehdus joka menee itsestään ohi, alkava umpisuolentulehdus tai jotain muuta. No, huomenna taas verikokeisiin ja mahdollisesti lääkärille. Eihän tässä muuten mitään, mutta verikokeet on mun pahin pelko. Luulin, että se menis ohi iän myötä, mutta mitä vielä, pahenee vaan! Hyrr. Ja muutenkin oisin halunnut jo päästä töihin. Huominen ainakin on sairauslomaa, jospa jo torstaina pääsisin kuitenkin töiden pariin.

Ja Kaisukin on palannut! Tänään on katottu Twin Peaksia, ja kohta ois vuorossa Serranon Perhe-maraton, jejee!

Tuoko syksy teidän elämään uusia tuulia? :)

13. heinäkuuta 2013

Minun kuplani

Oon viime aikoina kuullut kavereilta usein siitä, että mä elän kuplan sisällä. Kuplan, joka pitää loitolla pahan maailman. Kuplan, jonka sisälle mahtuu hyvää, mutta en nää pahaa maailmaa. Niin mä oon tän ymmärtänyt sen perusteella, mitä mulle on sanottu. Oon myös kuullut puhuttavan romanttisesta kuplasta, jonka sisällä mä liihottelen. Oon kuulemma kukkaseppelepäinen tyttö, joka näkee kaikessa ja kaikissa paljon hyvää.
Jotenkin musta tuntuu aika jännältä kirjottaa tämmösistä syvällisemmistä asioista, ja jakaa niitä monien täysin tuntemattomien kanssa. Mutta oon miettinyt paljon tuota kupla-asiaa, ja ajattelin tännekin jonkin verran ajatuksiani kasata. Sitä kautta saatte musta paremman käsityksen, kuin pelkkien päivän asu-postausten perusteella, heh :) Oon kuitenkin hieman arka jakamaan syvällisempiä asioita itsestäni, ja sen takia musta voi saada pinnallisen kuvan. Todellisuudessa pinnan alta löytyy todella syvällinen ja asioita (välillä liiankin) paljon pohtiva tyttö.
Kyllä mä välillä huomaan itsekin, että liihottelen jossain maanpinnan yläpuolella omissa pilvilinnoissani ja satumaailmoissani, joista mua ei helpolla tiputeta. Muistan kun joskus lukion ekalla luokalla psykologian tunnilla kysyttiin, että onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha. Meitä oli ehkä hieman yli viisi oppilasta kyseisellä tunnilla, ja muistaakseni mä olin ainoa, joka uskoi ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä. Monet tekee pahoja asioita, ja monet on oikeasti pahoja ihmisiä. Mutta kuka täällä jaksaisi, jos oikeasti uskoisi ihmisten olevan pahoja, katkeria ja toistensa vihollisia? En minä ainakaan. Kun uskoo ihmisten hyvyyteen, haluaa myös itse tehdä hyvää ja saada mahdollisimman monen hymyilemään.

En oikeen itsekään tiedä, mitä koko kuplajutusta ajattelen. Totuushan on se, että oon elämäni aikana kärsinyt varmasti enemmän kuin moni muu. Niitä asioita en halua tässä jakaa, mutta välillä oon ollut todella pohjalla. Silti uskon, että ilman juuri niitä asioita mä en ois nyt juuri tää ihminen, kuin nyt oon. En varmasti osais hymyillä ja iloita niistä pienistä asioista ilman kaikkea sitä, mitä oon joutunut kokemaan. Ja tavallaan oon niistä kokemuksista ja lukemattomista itkuista ja yksinäisistä hetkistä älyttömän onnellinen ja kiitollinen. Just ne on niitä asioita, jotka on kasvattanut mua ja tehnyt musta niin vahvan, kuin nyt olen. Nyt tuntuu, ettei mitkään pienet asiat voi kaataa mun maailmaa.
Mun kupla on rikkoutunut monta kertaa, niin ystävyydestä, rakkaudesta kuin elämästä ylipäätänsä. Silti se näköjään vaan aina korjaantuu tai tulee takaisin, vaikkakin se vie aikaa. Mun luottamus on petetty, mut on jätetty, mun usko elämään on loppunut monia kertoja. Mutta nykyään se on vahvempi kuin moneen vuoteen. Nykyään mä hymyilen enemmän kuin moneen vuoteen, ja se hymy on aito. Nykyään mä kerron, jos muhun sattuu. Ja sen jälkeen onkin paljon ihanampi taas hymyillä rehellistä ja aitoa hymyä. Ihmisiin luottaminenkin tuntuu ihanalta.
Välillä mä itsekin mietin, että miten mä jaksan vieläkin uskoa kaikista ja kaikesta hyvää. En tiedä, kai mä vaan oon peruspositiivinen luonteeltani, ja uskon hyvyyteen. Ja osaan kääntää vaikeudet vahvuudeksi, mikä on muuten tosi tärkeää. Mä oon tosi herkkä ja elän jokaisen hetken tunteella ja täysillä. Nään rakkauden vaaleanpunaisten lasieni läpi, vaikka nekin lasit on useita kertoja rikkoutunut. Uskon aina kaiken tulevan kuntoon keinolla millä hyvänsä, koska asioilla on vaan tapana järjestyä. Kaikki kääntyy aina lopulta hyväksi, ja silloin tajuaa, että niiden huonojen juttujenkin täytyi tapahtua, ja että niilläkin oli joku syy.
Uskon myös, että saan elämästä paljon enemmän irti positiivisella kuin negatiivisella asenteella. On mahtava tunne, kun saa vastaantulijan hymyilemään omalla hymyllään tai kivalla kommentillaan. Välillä ihan pienet asiat saa kestohymyn huulille, kuten eilinen kaupasta löytynyt tee-se-itse pehmispaketti! Hymyilkää, naurakaa, eläkää! Sitten on jotain mitä muistella vanhana kiikkutuolissa :)

Mitä ajatuksia tämä hieman erilainen postaus teissä herätti? Lisää tällaisia vai ei koskaan enää? :)

11. heinäkuuta 2013

Biletyslauantai

Viime lauantaina lähdettiin kaveriporukalla piiiitkästä aikaa viihteelle. Se oli kesän ensimmäinen bilepäivä koulunloppua lukuunottamatta, whaat?! Säälittävää verrattuna viime kesään :D Täytin hieman yli vuosi sitten huhtikuussa 18 vuotta, ja silloin tuli käytyä todella usein terassilla tai kalateltalla istumassa. Oli lämpimät säät, ja aina sai seuraa jostakin. Useimmiten koko meidän kaveriporukka oli kuitenkin menossa mukana! Tänä kesänä meno on hieman rauhoittunut. Noo, vielähän tässä kerkee käydä tuulettumassa ennen koulujen alkua!


Mun bileasu koostui kirpparimekosta, H&M:n kultakorkkareista, Vero Modan laukusta ja Seppälän hiuskukkasesta. Itse tykkäsin asusta kovin, mutta kavereiden mielestä mulla oli taas jäänyt puolet asusta kotiin.. :D
Ensin mentiin kavereiden kans kalateltalle syömään. Tai no, muut oli jo syönyt kun mä saavuin paikalle :D Ja ei siellä mulle kasvissyöjänä hirveesti syötävää ole.. Kaverit jaksoikin siitä taas vääntää vitsiä, että "hei Jenni, sähän voisit ottaa lohilautasen ilman lohta!" tai "Jenni, ota kastikelautanen!!" eheheh :-D Mutta hauskaa oli!

Pojat pääsi kuvaamaan meitä! Yksikään niistä ei näköjään kuvaan päätynyt.. Jälkimmäisen kuvan otti kyllä Jonna :)

Kalateltalta otettiin sit suunta kohti Hotskun terassia, jossa höpöteltiin niitä näitä ja vietettiin pitkästä aikaa laatuaikaa porukalla. Harmi vaan, ettei ihan koko porukka ollut koossa. Monella ystävälläni oli seuraavana päivänä menoa ja aikainen herätys, joten jäätiin aikalailla kahdestaan Jonnan kanssa bilettämään pidemmäksi aikaa.

Myös äiskä ja iskä kävi pyörähtämässä terassilla. En tiiä oonko outo, mutta musta on oikeestaan ihan mukavaa, jos äiti ja isä eksyy mun kanssa baariin samaan aikaan (jos ne ei valita mulle mistään..). Ja niitä kertoja on max. 2 vuodessa, joten eipä tuo haittaa :D Kamarimusiikin väliviikonloppua odotellessa, silloin Kuhmon ainossa biletyspaikassa on eniten porukkaa koko vuoden aikana!

Mitäs tykkäätte mun bileasusta?

10. heinäkuuta 2013

Lomamatka Vaasaan

Vajaa kaksi viikkoa sitten lähdettiin meidän perheen sekä mun ja Kaisun kaverin kanssa kohti Vaasaa. Suunnitelmissa oli Wasalandiassa käynti taas monen vuoden tauon jälkeen, sekä shoppailua ja rentoutumista. Wasalandia olikin mun lapsuuden suosikkipaikkoja, ja oli ihanaa päästä sinne taas pitkästä aikaa. Ennen Vaasaan saapumista täytyi kuitenkin tehdä yksi pysähdys, johtuen isän rakkaudesta autoihin, ja varsinkin Kupliin. Piti taas päästä raahaamaan jotain osia kotiin.. Mutta voi, millainen pysähdys siitä tulikaan!







Voi sitä Kuplien määrää, mikä meitä oli Kokkolassa vastassa! Kyseisen talon omistajalla oli yhteensä noin sata Volkkaria, joskaan kaikki niistä eivät olleet samassa paikassa. Kuplat on mun mielestä ihan älyttömän söpöjä, ja niitä katselee mielellään. Kuplien lisäksi talon takaa avautui huikaisevan ihana vanha pihapiiri, jossa oli paljon vanhanaikaisia rakennuksia ja aittoja. Pihapiiri itsessään oli jo tosi kaunis, mutta entäs se, mitä rakennukset pitivät sisällään! Ihania vanhoja huonekaluja, suloisia tonttuja, ja toinen toistamaan kauniimpia vanhoja astioita. Meidän "katokato!"-kiljahdukset varmaan kaikui kauas :-D Mutta nähtävää ja koettavaa siellä siis riitti!

Tottakai ihanassa pihapiirissä piti ottaa myös muuta asuräpsy..

Jälkeenpäin aloin ihmetellä, miksi mekko näyttää kuvissa niin tyhmältä. Vähän aikaa piti kyllä miettiä, kunnes muistin unohtaneeni vyön! Hiukan harmitti, mutta ei se jälkeenpäin harmittelu mitään auta. Ensi kerralla sitten :) Mekko ostettu Turkista, kengät H&M, sukkikset Punanaamio.
Kattokaa mun söpöä perhostatskaa! Musta se oli oikein sulonen eikä mua haitannut vaikkei se ihan koko elinikää tuossa ollutkaan, mutta heti tuli kivaa kommenttia että "ootpas sä nyt hurja, hahahah" :D No minkäs sille voi, että pelkää neuloja enemmän kuin mitään muuta. Jos en pelkäis, niin mulla varmasti jo tatuointi ois. Neulat on vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman hirvittävää, hyi. Varmaan kirjaimellisesti kuolisin jos ottaisin oikean tatuoinnin.
Tuosta ihanasta satumaailman kaltaisesta paikasta lähdettyämme jatkoimme kohti Vaasaa, minä ratissa tottakai ;) Vietiin auto hotellin parkkipaikalle, ja kun muut lähtivät vastaanottamaan hotellihuonetta niin mä singahdin salamana henkkamaukalle, hups. Vaasan H&M on aivan mahtava! Se on yks isoimmista mitä oon nähnyt, se on ihanan tilava ja siellä on kattava valikoima. Ja alennusmyynnit olivat aivan omaa luokkaansa! Löysin sieltä hieman liikaakin ostettavaa, jonka tulette pian huomaamaan ostospostauksesta.. Mun reissu H&M:lle jäi kuitenkin aika lyhyeksi, kun suunnattiin Wasalandiaan.


Ei vitsi, miten kovasti oisin halunnu mennä noihin leppäkerttuihin! Tuitui, miten söpöjä. Ennen kiersin kaikki huvipuistolaitteet sata kertaa läpi, eikä se tuntunut missään. Nyt mulla tuli huono olo jo ennen kun pääsin portista sisään, joten voitte kuvitella miten kivalta tuntui parin laitteen jälkeen. Jjoo ei taida nuo huvipuistolaitteet olla mun juttu :-D Muutama vuosi sitten Wasalandia tuntui vielä tosi hohdokkaalta paikalta, ja siellä tuntui olevan hurjan paljon laitteita. Nyt tuli sellainen fiilis, että paikan suosio olisi laskenut. Siellä oli muutama hassu laite, eikä nekään mitään kovin hurjia (ei sillä että se mua olisi mitenkään haitannut..). Ja mun lempparimustekala oli hävinnyt! Buu. Laitteiden vähyydestä huolimatta meidän käynti Wasalandiassa oli aivan mahtava.
Päästiin ihan Walle-nallen kans kuvaan!




Tukkijoki (?) eli yksi mun entisistä lemppareista nousi nyt ainoaksi lemppariksi mustekalan kadottua. Laitettiin Kaisun kans pahaa aavistamaton Pauli istumaan paatin etuosaan, ja niin me säästyttiin pahimmalta vesiryöpyltä :D Ollaan me aika pahiksia. Pari kertaa me tukkijoessa laskettiin, ja hui, miten korkea se pudotus olikaan. Pitihän siellä vähän kiljuakin..

Ilta meni mukavasti syömässä käydessä, ja hotellihuoneessa rentoutuessa. Aikaisen aamuherätyksen takia mulla tulikin uni todella äkkiä. Lauantaina mentiinkin sitten shoppailemaan enemmän. Paha virhe. En oikeasti muista milloin olisin ostellut noin paljon kaikkea, ja se on paljon se. Nyt en oikeesti osta vuoteen  ainakaan pariin kuukauteen mitään. Niinhän sä nyt sanot. Mut aina voi yrittää!
Ja Arnoldsia ei vaan voi jättää väliin! Mistään ei saa yhtä ihania donitseja. Mussutettiin Kaisun kans muistaakseni limen makuiset donitsit, ja isukki ahmi tietääkseni jotain Pomadan originalia. Ja samalla reissulla tuli maistettua myös frozen yoghurtia! Se oli ihan hyvää, muttei vedä vertoja pehmikselle. Mut paremmin tuntevat tietävätkin, miten paljon pehmistä rakastan. Joka kesä alkaa hirveä "mä haluun pehmiksen!!!"-ruikutus, joka ei lopu muulla kuin pehmiksellä :-D Valitsin jäädytetyn jogurttini seuraksi hunajaa, joka toi kivaa vastapainoa. Frozen yoghurtin maku oli hieman kirpsakka, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Mutta pehmistyyppinä mä pysyn!

Myös toisena matkapäivänä yritettiin räpsiä asukuvia, joista tuli aivan järkyttäviä varsinkin tuulen takia. Lähes joka kuvassa mulla on hiukset naamalla tai missä ilmansuunnassa milloinkin, ja mekon helma on omituisesti. No, tässä pari julkaisukelpoisinta otosta.

Persikkamekkonen oli löytö Vaasan H&M:ltä. Se taisikin olla reissun ainoa ostos, joka ei ollut alennuksessa. Mekolla oli kuitenkin vain parikymppiä hintaa, joten eihän sitä voinut jättää ostamatta. Pituuskin oli hieman mun tavallista mekkomakua pidempi, ja siksi se tuntui kivalta vaihtelulta. Ballerinat Seppälästä, laukku Lindexiltä ja hiuskukkaset H&M:ltä.

Lähdettiin ajelemaan Vaasasta kohti Ylistaroa, jossa mun Maltakaveri Satu oli kirkossa oppaana. Siitä tuli pikku pidennys meidän kotimatkaan, mutta oli pakko päästä näkemään Satua pitkän ajan jälkeen, kun niin lähellä liikuttiin!
Oli aivan huippua nähdä taas Satua. Jos aikataulut passaa, niin Satu ja Linda on tulossa elokuussa tänne meille :) Toivotaan että suunnitelmat onnistuu!
Tuota ei ollutkaan tullut kokeiltua pitkään aikaan, ja niinpä tartuttiin Kaisun kans tuumasta toimeen! Kylläpäs mä näytän vihamieliseltä.. :D

Kokonaisuudessaan matka oli todella ihana, ja sujui mukavasti. Laatuaika perheen kanssa on ihan kivaa, varsinkin kun kaikki olivat mukavan rentoutuneita ja iloisella reissumielellä.

Kuuluuko teidän kesään huvipuistokäyntejä? Jakakaahan kokemuksianne! :)

Blog Design by Get Polished