30. maaliskuuta 2014

Ei taida olla päiväsi, paina väsyneet kasvot minun puoleeni

mekko kirppis (H&M)
vyö Saksasta
rusettipanta Seppälä
nilkkurit Seppälä
 
Tää on niitä päiviä, kun tekisi mieli kirjoittaa, mutta en tiedä mitä kirjoittaisin. Oon pariin postaukseen kirjoittanut miten kaikki kyllä kääntyy vielä hyväksi. Blogi on kuitenkin niin pintaraapaisu mun elämästä, että tänne jää kirjoittamatta ja kertomatta ne hetket kun itken silmäni turvoksiin tai nukahdan kyyneleet poskilla pehmomajava kainalossa. Haluan pitää tämän positiivisena paikkana, joka piristää mua itseäni ja myös lukijoita. Tällä kertaa taidan jättää turhat löpinät sikseen ja antaa Stellan Kuuntelija -biisin sanojen kertoa mun tunnelmista. Tää on sellanen voimabiisi mulle, jonka mulle rakas ihminen linkkasi muutama vuosi sitten kun mulla oli todella vaikeaa. Toivottavasti joku muukin vaikeassa tilanteessa oleva saa tästä biisistä jotain irti.
 

 Stella - Kuuntelija
 
"Sammuu jo tähdet
Aamu nyt lyö
Ei enää saa unta
On aika jo nousta
Pyytää vain uus mahdollisuus
Oon sun kuuntelija

Kuulen, kuulen kutsusi
Mä kuulen, kuulen huutosi
Ei taida olla päiväsi
Paina väsyneet kasvot minun puoleeni

Älä pelkää, ei ole minulta pois
Älä pelkää, ei se ole minulta pois
Ole hyvä ja merkitse ystävä
Rauhassa kastele minut kyynelillä

Mä pidän sinusta huolen
Mä pidän sinusta huolen
Pidän sinusta huolen
Ehkä se saa sinut uskomaan
Oon sun kuuntelija

Pyydän, älä luovuta
Mä pyydän, vielä hetken aikaa
Anna mun oppaana kulkea
Ethän tuolta pimeästä löydä vastausta

Mä pidän sinusta huolen
Mä pidän sinusta huolen
Pidän sinusta huolen
Ehkä se saa sinut uskomaan
Oon sun kuuntelija

Sammuu jo tähdet, aamu nyt lyö
Ei enää saa unta
On aika jo nousta
Pyydä vain uus mahdollisuus

Mä pidän sinusta huolen
Mä pidän sinusta huolen
Pidän sinusta huolen
Ehkä se saa sinut uskomaan

Pidän sinusta huolen
Mä pidän sinusta huolen
Sinusta huolen
Ehkä se saa sinut uskomaan
Oon sun kuuntelija
Oon sun kuuntelija, sun kuuntelija

On aika jo nousta
Pyytää vain uus mahdollisuus"
 
(sanat täältä )

28. maaliskuuta 2014

Paluu hiekkalaatikolle

Kun pari ystävääni näki nämä haalarit mun päällä, kommentit oli luokkaa "luuletko sä olevas raskaana" ja "mitkä navettahaalarit nuo on?". Nää haalarithan on maailman ihanimmat! Ja mulle tulee kyllä mieleen näistä lähinnä hiekkalaatikkoajat :-D Päätin aiemmin, että haalarit mun on saatava ja muutama viikko sitten ostinkin sellaiset. Ne on päässyt vasta kerran päälle, jotenkin ne odottaa vielä hieman kesäisempiä ilmoja. Ja rentoa napapaitaa. Ja korkkareita. Ja ihanaa olkihattua pään päälle keikkumaan.
 
Mun mielestä nää on superihanat, vaikka en tiedä miten porukka yleensä haalareille lämpenee. En paljo ihanampia osaisi kuvitella, paitsi vielä vaaleammat ja kukkakuosilla varustettuna. Niihin törmäämistä odotellessa.. No mutta nyt niihin hiekkalaatikkotunnelmiin!
 


Christina Perri - Arms
 
 
 Lady Antebellum - Need you now

farkkuhaalari BikBok / kukkapaita BikBok / nilkkurit Seppälä
 
Kaikki jatkuu, elämä kulkee eteenpäin kuten aina. Silti tuntuu että mun kohdalla kaikki on pysähtynyt. Mä juoksen paikasta toiseen, ettei tarvii pysähtyä, miettiä ja olla yksin. Siten mä pärjään, se on mun keino selviytyä kaikesta. Kavereiden kanssa oloa, zumbaa, lenkkeilyä, salilla käyntiä, koulua, siivoamista.. Välillä mä pysähdyn ja mietin että mitäs sitten, mitä seuraavaksi. Tulee kauhea tyhjä olo, haluan paeta mutta ei ole paikkaa minne mennä. Silti mä tiedän että seison tukevasti omilla jaloillani, mä selviän ja mä pärjään. Mä voin hymyillä ja nauraa aidosti, ei tarvii esittää mitään. Minä oon edelleen minä, sama iloinen ja positiivinen tyttö, vaikka elämä onkin hetkeksi pysähtynyt. Ja mä tiedän, mä oon tarpeeksi vahva selvitäkseni mistä vaan.

Christina Perri - Human

26. maaliskuuta 2014

Puhelinjohtoponnarit

Kävi sitten ne perinteiset. Taas.
 
Aluksi lähes vihasin näitä "puhelinjohtoponnareita". Ajattelin että hyi, onpas rumia. Olin varma, että näitä ei tulla mun päässä näkemään. Laivallakin muutama viikko sitten katselin näitä hieman lähempää, ja pohdin että kyllä ne tavalliset ponnarit on vaan parempia ja mukavan simppeleitä, eihän sitä tällaisia mihinkään tarvitse.
 
Kunnes menin Glitteriin ja jotenkin eksyin tutkailemaan näitä hieman uteliaana. En voinut tajuta, että mikäs näissä ihmisiä kiehtoo. Katsomassani paketissa oli neljä ponnaria, räikeitä neonvärejä. Hintaa oli 4,95€, ja kiireessä pohdin että kai näitä sitten pitää testata kun on niin paljon hyvää kuullut eikä voi sitä hehkutusta ymmärtää. Ja eihän rahaa edes mene paljon hukkaan jos nämä joutaisivat suoraan kaapin pohjalle.
 
Nooo, eipä tarvinnut näitä ponnareita kaapin nurkkaan pölyttymään laittaa! Täytyy kyllä myöntää, että oon saanut syödä sanani täysin aiempien virheellisten arvioitteni takia. Nämähän on suorastaan nerokkaita. Ponnarit pystyy kieputtamaan hiuksiin monin eri tavoin, ja näillä voi saada todella erilaisia ilmeitä aikaan. Kieputtaessani lenkin pari kertaa hiusten ympäri saan ihanan rennon poninhännän, joka laskeutuu rennosti päälaelta. Kolme kertaa kieputtaessani saan tiukan poninhännän, joka pysyy paikallaan. Ja näillähän pystyy kätevästi tekemään myös nutturoita.
 
Eikä siinä vielä kaikki. Näiden ansiosta hiuksiin ei jää ärsyttävää painaumaa, joka on usein seurausta tavallisista ponnareista. Puhelinjohtoponnarit ovat myös todella hellävaraisia, ne eivät katko hiuksia eivätkä hiukset juutu näiden ympärille siten, että niitä pitäisi hampaat irvessä kiskoa.
 
Pakko myöntää, joudun syömään aiemmat sanani. Ja kaikille niille jotka eivät ole näitä vielä kokeilleet, suosittelen testausta lämpimästi! 


25. maaliskuuta 2014

It's like things lose their colour

Sä kuljet pimeässä, et näe eteesi. Sulla on koko elämä edelleen, mutta sun maailmasta puuttuu värit. Kaikkialla pelkkää pimeyttä. Tyhjyyttä.
 
Juuri nyt on hieman vaikeaa. En halua hirveästi asiasta tänne julkisesti kirjoitella (toivottavasti ymmärrätte ja myös kunnioitatte tätä), mutta on reilua että tiedätte miksei postauksia välttämättä tule entiseen tahtiin tai täällä ei vallitse aivan niin iloinen tunnelma kuin aiemmin. Toisaalta voi käydä niin, että blogi ja blogimaailma toimivat piristeenä ja siitä syystä postauksia tuleekin useammin.
 
Uskon, että asiat järjestyy. Niin ne on aina järjestyneet, ja pakko niiden on nytkin vaikka ei kauheasti vielä siltä tunnu. Uskon siihen, että kaikella on jokin tarkoitus, ja vastoinkäymiset tekee meistä vahvempia. Ne muokkaa meistä erilaisia. Ihmisiä, jotka kestää mitä vaan. Jokaisesta huonosta asiasta seuraa jotain hyvää. Lopulta kaikki menee niin kuin on tarkoitettu, ja siihen on vain luotettava tai kaikki kaatuu päälle. Ja mä luotan, ainakin tällä hetkellä. What is meant to be, will be.

 
Keep holding on
'Cause you know we'll make it through
We'll make it through
 
Just stay strong
'Cause you know I'm here for you
I'm here for you
 
Hear me when I say when I say "I believe"
Nothing's gonna change nothing's gonna change destiny
Whatever's meant to be will work out perfectly
 
sanat täältä

22. maaliskuuta 2014

18 Things About Me

1. Oon hulluna juustonaksuihin. Voisin oikeesti vetää varmaan pussillisen niitä putkeen. Seuraksi vielä American -dippiä, ah täydellistä!
2. Oon hulluna myös kaikkiin mahdollisiin rikossarjoihin. Lemppareita on esim. Hercule Poirotit, Neiti Marplet, Criminal Mindsit.. Huvittavinta tässä on myös se, että pelkään niitä kauheesti. Yksin kattominen on yhtä tuskaa, ja vaikka mulla ois seuraa niin kurkin aina sormien välistä ja kiljahtelen kun säikähdän. Mutta oon liian koukussa lopettaakseni niiden kattomisen.
3. Pukeuduin yläasteella tosi paljo mustaan ja vihasin pinkkiä/vaaleanpunaista. Varmaan tuo on aika vaikea uskoa nyt, jos yhtään mun pukeutumista on nähnyt. Kerran jopa työnantajani ihmetteli että oho, onko sulla oikeasti mustaa päällä.

4. Oon tosi herkkä. Esim. Hachikoa ja Titanicia kattoessa alan itkeä jo alkuteksteissä. Muutenkin itken aina pienimmän mahdollisimman syyn takia. Itken kun oon surullinen, kun oon iloinen, kun oon vihainen, tai kun oon loukkaantunut. Musta se on aivan sairaan ärsyttävää, mutta oon kuullut että se olis hellyttävääkin.
5. Mulla on kauhea piikkikammo. Täytän parin viikon päästä 20v, ja meen edelleen verikokeeseen vain puudutuslaastarin kanssa, ja silti se on aivan kamalaa. Enkä pelkää verta lainkaan, mutta piikit ei kuulu ihoon, se on luonnotonta ja kuvottavaa. Miten voikin pelätä jotain noin paljon.
6. Tuosta päästään hyvin aiheeseen tatuointi. Mulla on ollut pari vuotta hirveä tatuointihimo, ja nyt oon päättänyt minkä tatuoinnin ottaisin. Mutta mut pitäis varmaan oikeasti nukuttaa että se tatuointi saataisiin tehtyä. Ärsyttävä neulakammo, menisit pois.
7. Raavin usein itikanpistoja niin, että niihin muodostuu rupi. Rupea oon sitten raapinut sen vuoden tai pari, ja mulla on edelleen pari kivaa jälkeä, jotka on kyllä parantunut aika hyvin. Raapiminen tais vähentyä siinä vaiheessa kun terkkarit ja muut huolestui että niistä voi seurata vaikka mitä, ja piti alkaa tosissaan hoitaa niitä kuntoon. Teen sitä vaan aivan huomaamatta, juurtunut tapa.

8. Mulla on ehkä maailman parhaat unenlahjat. Oon lähes aina väsynyt, mutta jaksan kyllä kevyesti valvoa yöllä,  ja pitkään nukkuminen on lempparipuuhaa.
9. Oon tosi äänekäs. Kuulen siitä melkeinpä päivittäin kommenttia miten kovaääninen oon, tai miten kimeä ääni mulla on ja miten nopeasti puhun. Iskä sanookin mua välillä Kimiksi siitä syystä, että mun ääni kohoaa erittäin korkealle kun kiihdyn tai innostun.
10. Tykkään tehdä listoja. Hankinkin kalenterin jossa on aina sivu per päivä, ja tykkään tehdä kaikkia erilaisia listoja joista voin sitten ruksia juttuja yli.
11. En voi syödä möykkyjä jogurtissa tai kiisselissä tai missään.. Taas näitä pikkulasten juttuja. Kyllä mun kaverit oli huvittuneita kun tuli Sileä -jogurtit markkinoille, ne oli aivan kuin mulle tehty! Viimeksi eilen mussutin sellaista onnessani. En vaan voi sille mitään että ne möykyt aiheuttaa automaattisesti yökkäysrefleksin. Hedelmäpommi -jugu ois varmasti hyvää, mutta möykyt.

12. Oon hulluna autolla ajamiseen. Mulla on ollut kortti pari vuotta, mutta siinä on edelleen jotain uutuudenviehätystä, tai sitten pysyvämpää laatua. Yleensä se oon aina minä joka ajaa, ja bemarin ratissa tunnen itseni rallikuskiksi haha :D Kuhmo-Joensuu väliä ajaessa tulee aina ohiteltua reippaasti, ja pakko sanoa että mulla on erittäin hyvä tuuri etten oo sakkojakaan saanut. Pitäis varmaan alkaa opetella ajamaan rajoitusten mukaan, tai mun hyvä tuurikin vielä loppuu. Kaverit just viime viikolla nauroi kun kaahasin bemarilla että "voi tuota meidän Jenniä".
13. Kun meen yöllä nukkumaan, mun on pakko olla kokonaan peiton alla päätä lukuunottamatta. En tiiä mitä mörköjä mä oikein pelkään.
14. Pelkään kaikkea ihan liikaa. Mulla on aina kummallisia pelkoja, ja tosi vaikea uskoa että asiat menee aina parhain päin. Oon tosi positiivinen ja iloinen ihminen, mutta murehdin joitakin juttuja aina ihan liikaa vaikka ei olis mitään syytäkään.
15. Mulla on rakas pehmomajava, jonka otan aina yöksi kainaloon kun on paha mieli tai elämä potkii päähän.

16. Tykkään kananmunista tosi paljon, mutta mun täytyy aina pestä kananmuna kuorimisen jälkeen ennen kun voin syödä sen. Pelkään kananmunankuoria jotka rusahtelee hampaissa, sen jälkeen varmasti menis kauan ennen kun voisin syödä kananmunaa taas. Tää on vähän niin kuin möykkyjuttu, käsittämätöntä eikä tuossa oo mitään järkeä.
17. Tykkään kaikista vuodenajoista. Vaikea sanoa lempparia kun kaikissa on omat ihanat puolensa, ja tavallaan jokaista vuodenaikaa tulee kaivattua.
18. Pystyn renkuttamaan samaa biisiä ihan mielettömän pitkään kyllästymättä siihen.
 
+ En ymmärrä miksi Photobucket ei suostu tallentamaan kuvien leveyksiä haluttuun kokoon. Nytkin kuvat yhtä lukuunottamatta on liian kapeita, alkuperäisen levyisiä. Ainoastaan kollaasi on oikean levyinen, kun rajasin sivusta valkoiset reunat pois. Jollakin apukeinoa tähän?
 
Löytyykö muilta samoja outoja tapoja/paljastuksia? Kertokaa toki muitakin outoja tapojanne, olis mielenkiintoista ja kiva kuulla etten oo ainoa outo :-D

19. maaliskuuta 2014

Kesää ja talvea yhdistellen

Päivän virallinen säätiedotus: on ollut oikein keväinen ilma, tosin aurinko ei ole tänään paistanut kuten parina aiempana päivänä. Kylmä tuuli karkottaa liian korkealle kohoavan kesäfiilistelyn erittäin tehokkaasti. Kesäinen fiilis kaikkosi kokonaan viimeistään siinä vaiheessa, kun taivaalta alkoi pyryttää lunta ihan olan takaa. Ei se kesä taida sittenkään olla vielä tulossa.. Please come soon!
 
Jotenkin huvittaa, miten oon aina valittanut äitille siitä, kun aamulla ensimmäisenä oon herätessäni kuullut ehkä raivostuttavimmat lauseet ikinä: "nyt on kauhee pakkanen, pitää laittaa paljon vaatetta päälle!!" tai "tosi kylmä tuuli, vastaa ainakin kymmenen astetta kylmempää kuin mittari näyttää" ja nyt aina itse kirjoittelen blogiin hirveästi sääjuttuja :-D En itse edes huomannut sitä ennen kuin kaverini totesi mun muistuttavan ihan äitiäni. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
 
Kun säässä yhdistyy kesä ja talvi, niin yhdistelin sitten toissapäivänä asuunikin kätevästi kesää ja talvea. Tai no en siitä kätevästä tiedä, varmaan kohta oon taas kuumeessa kun liian vähillä vaatteilla pihalla hyppelen.. Noo ei mun paljoa tarvinnut ulkona kuitenkaan olla!
 
mekko H&M / tennarit H&M / hattu Seppälä
 
And yeah, Kuhmossa on edelleen noin paljon lunta. Tästä voiskin rakentaa hyvän aasinsillan mun toiseen lemppariaiheeseen, teiden kunnossapitoon :--DD No ei vaan, ehkä teidän kannalta parempi jos höpisen vaikkapa asusta muutaman sanasen. Tilasin tuon mekon pari kuukautta sitten henkkamaukalta, ja se on jäänyt kesää odottamaan. Oli kuitenkin niin kesäinen auringonpaiste ja muutenkin ihana kesäfiilis, että pitihän se jo maaliskuussa päälle kiskaista. Kesällä haluaisin yhdistää tuohon jotkut ihanat värikkäät (pinkit?) korkkarit, ja ihania koruja sekä rennot laineet hiuksissa. Tykkään tuon mekon mallista hirmuisesti, "röyhelöinen" yläosa korostaa vyötäröä kivasti. Samalla tää on myös ihanan rento.
 
Oon suunnitellut teille jotain pientä faktapostausta minusta, sellaisilla hieman omituisemmilla faktoilla ja jutuilla höystettynä. Saatte kuitenkin odottaa sitä vielä pari päivää, tänään on nimittäin vuorossa biletystä haalareidenkastajaisten muodossa, ja huomenna suuntaankin taas Kuhmoon. Vähän kesäfiilistä vielä teillekin näiden mun kesäfiilistelybiisien muodossa!

Inna - World of Love
 
Edward Maya feat. Vika Jigulina - Stereo Love

David Guetta feat. Ne-Yo & Akon - Play Hard

18. maaliskuuta 2014

Herkulliset valmistujaisjuhlat

Lauantaina juhlittiin siis ystäväni valmistumista turvallisuusalalta. Juhlat vietettiin ihanassa talossa järven rannalla, joten saatiin ihailla kauniita maisemia samalla. Ruoka oli aivan taivaallista, ja söinkin itseni kauheaan ähkyyn heti! Oli myös vaikka mitä herkullisia leivonnaisia ja kasvispiirakkaa, naminam. Juhlissa yksi parhaista asioista on kyllä ihan kevyesti syöminen.. :--D Sitä aina vaan odottaa, että mitäs herkkuja juhlapöydästä löytyykään!
 
Valmistunut ystäväni oli oikein kauniina, ja mekko oli aivan upea. Räpsittiin mukavasti kuviakin juhlissa, mutta kuvia valitessani huomasin että useimmiten minä oon ainoa joka mun kameraan edes katsoo. Eipä ole ihmekään kun oli aina monta kameraa joihin kuvia räpsittiin, ja jokainen katsoo tottakai omaansa. Että ei oo kyse siitä että olisin valinnut kuvia joissa kaverini tarkoituksella katsovat muualle, sellaisia vaan yksinkertaisesti ei ole, joissa kaikki katsoisivat mun kameraan! Hupsis.
 
valmistunut ystäväni
 
tällaisia tilannekuvia meistä yleensä saadaan..
 
..tai sitten tällaisia edustuskuvia!
 
näin ystävääni Iinaa pitkästä aikaa! <3
 
Tällaisissa juhlissa me siis oltiin lauantaina. Illalla vielä vietettiin aikaa yhdessä, ja käytiin baarissakin pyörähtämässä -olin tosin selvinpäin sairastumiseni takia. Kiva oli pitkästä aikaa nähdä kaikkia tyttöjä samaan aikaan, seuraavan kerran varmaan nähdäänkin mun synttäreiden aikaan!


16. maaliskuuta 2014

Eilisen juhlalook

Heippa taas! Viikonlopun sairasteluista huolimatta raahasin itseni juhliin, tosin jatkot jäivät mun osalta siihen että lähdin ennen kahtatoista kotiin nukkumaan ja parantelemaan itseäni.. Juhlista tulee lisää kuvia ja muuta höpinää myöhemmin, mutta tässä vilautan nyt ensiksi mun juhlalookkia!
 
mekko kirppis (Little Mistress) / clutch kirppis (Pieces) / kengät kirppis (Sugarfree Shoes)
 
Oho! Nyt vasta itsekin tajusin miten kirppispainotteinen asu mulla oli.. Ainoastaan korut ja hiuskukkanen on muualta ostettu. En itsekään hoksannut tuota aiemmin, mutta vaatteiden ja asusteiden alkuperää muistellessa tuo seikka muistui mieleen. Mutta niin sitä kirpparijutuistakin vaan saa kivoja asuja aikaan! Ja esimerkiksi mekko ja kengät on aivan kuin uusia, ja netin kautta löydettyjä. Nettikirppiksistä oon kyllä saanut tän talven aikana tosi hyviä kokemuksia. Kuvista tuli yllättävän kivoja, jos ilmeitä ei oteta huomioon.. Plääh.
 
Mitä ootte mieltä mun juhlalookista? :-)


14. maaliskuuta 2014

Hapsuneuletakkia & hiuspulmia

Mä oon taas kuumeessa. Viime kerrasta onkin vajaat kolme viikkoa.. Ihan uskomatonta miten oon koko ajan sairaana, alkaa pikkuhiljaa jo turhauttaa. Parasta tässä on se, että aamulla pitäisi raahautua työhaastatteluun, ja päivällä on kaverin valmistujaiset. Illalla oli tarkoitus vielä juhlistaa valmistunutta ystävääni, mutta saa nähdä miten juhlien käy mun osalta.
 
Täällä on aivan mieletön tuuli. Kuten ilmeisesti muuallakin Suomessa, jotenkin hassua miten jokaisesta blogista saa lukea tuosta ärsyttävästä ilmiöstä.. :D Joten minäkin jatkan samalla linjalla kertomalla, että täällä tuntuu ettei autokaan meinaa pysyä tiellä. Helmat on kohti taivasta ja hiukset huitelee missä sattuu. Ärsyttävää. Tähän kun vielä lisätään sunnuntaina alkava lumisade, niin täydelliseltä kuulostaa. Nimim. takatalvea odotellen.
 
hame Seppälä / toppi Vila (?) / neuletakki H&M / saappaat SpiritStore
 
Nuo mun saappaat vetelee ihan viimeisiään. Niistä on kärjet ja kantapäät ihan rikki, ja päkiän alla olevasta parin sentin kiilakorosta on pohja kokonaan irti parin sentin matkalta, jotenkin painunut sisään. Oon ajatellut kiikuttaa ne suutarille, mutta vähän epäilen ettei sekään pysty niitä pelastamaan. Nuo on kyllä olleet ehdottomasti talven käytetyimmät kengät! Ostinkin niille Tallinnasta hieman erilaiset seuraajat, kun hyvästä alennuksesta löysin. Kuvien neulekin on ollut ahkerasti päällä, vaikka se ei ole kuviin tallentunutkaan.
 
Nyt kysyisin teidän mielipidettä! Oon ihan eksyksissä sen suhteen, mitä haluaisin tuolle päänvaivaa aiheuttavalle kuontalolleni tehdä. Sen tiedän, että latvoista haluan lyhentää vain kuivat latvat ja kaksihaaraiset pois. Haluaisin nimittäin kasvattaa kokonaispituutta vielä pidemmäksi. Vuosi sitten pätkäisin kivan pikkutyttöotsiksen (kuvaa esimerkiksi täällä), joka onkin leikkaamattomana kasvanut leukaan ylettyväksi. Onko mielipiteitä mitä sille kannattaisi tehdä? Leikkaanko vain vähän latvoja, vai pätkäisenkö sen kunnon lyhyeksi ja tasaiseksi/viistoksi?
 
Ja toinen mitä hiusteni suhteen olen miettinyt on väri. Tuo väri on aikalailla mun luonnollinen väri, joulukuun lopussa laitoin siihen sävyteshampoon joka vaalensi entisestään vaaleaa väriä hieman lisää. Huvittavinta oli se, ettei suunnilleen kukaan huomannut että oon tehnyt mitään hiuksilleni, selvästi onnistunut sävytys :--D Jotenkin mulla olis kova hinku värjätä vielä vaaleammaksi, mutta toisaalta kannattaako kun oma väri on kuitenkin ihan kivan näköinen?
 
Auttakaa mua, saa heitellä villejäkin ideoita mun pään menoksi ;) Kiitos jo etukäteen kaikille joilta ideoita löytyy!


12. maaliskuuta 2014

Mikä minusta sitten tuleekaan isona

Kun vuosi sitten täyttelin hakulomakkeita yliopistoon ja AMKiin, en uskonut kovinkaan vahvasti pääseväni ainakaan sinne, minne kaikkein eniten halusin. Pääsykoemateriaalit luokanopettajakoulutukseen eli minun ykkösvaihtoehtooni julkaistiin vasta maaliskuun lopussa, ja kirjallinen pääsykoe eli VAKAVA -koe oli toukokuun alussa. Mulla jäi lukeminen aivan liian viime tippaan, ja kauhulla kuuntelin miten monesti ihmiset yleensä lukee kyseisen kirjan läpi.. Itselläni se jäi pariin kolmeen kertaan.
 
Kirja oli haastava. Paljon vaikeita käsitteitä, jotka oli kuitenkin onneksi selitetty kirjan lopussa. Koko ajan piti etsiä sanaselityksiä, jotta ymmärsi mitä kirjassa edes sanottiin. Siitä ne jutut alkoivat pikkuhiljaa aueta, mutta ei usko omiin mahdollisuuksiin kasvanut. Tiesin hakijoita olevan paljon, ja tiesin joukkoon mahtuvan paljon ihmisiä jotka haluavat päästä sisään ihan täysillä. Myös minä kuuluin siihen joukkoon.
 
Kun pääsykoepäivä koitti, lähdin koekaupunkia kohti odottavaisin ja ahdistunein mielin. Meillä oli samana iltana Kuhmossa kansalaisopiston kevätjuhla, jonne minun piti myös ehtiä esiintymään ja vahtimaan meidän balleriinoja. Kokeessa piti hieman taktikoida, joissakin tehtävissä sai nimittäin miinuspisteitä vääristä vastauksista, eikä niihin siten kannattanut vastata ellei ollut aivan varma vastauksestaan. Koe oli aika vaikea. Joitakin kohtia tiesin täysin, mutta sitten oli myös niitä, joista ei ollut mitään hajua. Kokeesta jäi myös aika karmivat muistot, tajusin nimittäin että tulee sairaan kova kiire ajaa Kuhmoon että ehdin juhlaan, ja loppuaika menikin siihen että laskin penkkirivejä ja täytettyjä istumapaikkoja miettien mistä pääsen nopeiten alas, ja laskin sekunteja milloin voin singahtaa palauttamaan paperini. Ja siltikään en ehtinyt juhlan alkuun.
 
Voi sitä järkytyksen määrää, kun postiluukkuun kolahti kirje, jonka mukaan minut oli valittu valintakokeen  toiseen vaiheeseen eli soveltuvuuskokeisiin! Itse asiassa ne eivät pelottaneetkaan minua yhtä paljon kuin kirjallinen VAKAVA -koe. Soveltuvuuskokeissa kävin ensin yksilöhaastattelussa, johon oli pitänyt tehdä pieni essee aiheesta Minä opettajana tiettyjä kysymyksiä pohtien. Yksilöhaastattelu oli ihan mukavan rento tilanne, mutta minusta tuntui etten muistanut sanoa kaikkia tärkeitä asioita. Sen jälkeen suuntasinkin ryhmähaastatteluun, joka oli mielestäni täysi katastrofi. Monta päättäväistä nuorta naista, joilla kaikilla on asiaa ja jotka kaikki haluavat päästä sisälle kouluun. Meidän piti muodostaa tekstikorteista lauseita, tarkkaa aihetta en nyt muista. Jotain koulumaailmaan liittyvää. Täytyi pitää huoli, ettei itse ole päällepäsmärinä mutta saa äänensä kuuluviin. Alussa iski paniikki että enhän mä saa mitään sanottua! Oli pakko vain alkaa puhua ja samalla ottaa muut huomioon. Tilanne ei kyllä ollut mitenkään mukava, ja oon kuullut muilta jälkeenpäin samanlaisia mielipiteitä.
 
Olin Petruksen kanssa Kuusamossa kesälomareissulla, kun kotoa tuli puhelu, että minulle on saapunut kirje Itä-Suomen yliopistosta. Jännityksestä sekaisin pyysin isääni avaamaan kirjeen, ja niinhän sieltä tuli tieto että minut oli valittu koulutukseen 2. varasijalta!! :) Varasijoilta pääsikin tosi paljon porukkaa sisään, tietääkseni 15-20 ihmistä. Voi sitä riemun ja innosta hyppimisen määrää kun tajusi että unelma tulee todellakin toteutumaan! Tuntui aivan uskomattomalta, että hakijoita oli alunperin 1300 joista valittiin sitten 70 (+20, joilla matikka sivuaineena) ja minä mahduin siihen joukkoon!
 
Syyskuussa suuntasinkin kohti Joensuuta opintojen perässä. Aluksi kaikki oli yhtä kaaosta eikä yliopistoelämästä tajunnut yhtään mitään. Pikkuhiljaa kaikki alkoi selkiytyä, ja yliopistoelämä alkoi tuntua ihanalta. Uusia ihania ystäviä, bileitä, jossain välissä opiskelua.. ;) No ei vaan, kyllä täällä saa tosiaan opiskellakin! Tenttejä on kohtuu paljon, ja vaikka läksyä ei tule niin portfolioita ja oppimispäiväkirjoja saa olla vääntämässä jatkuvasti.
 
Kaikesta huolimatta voin tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella sanoa, että vaikeinta on ollut itse kouluun pääseminen. Tottakai välillä tenttikirjojen lukeminenkin on yhtä hepreaa, mutta opettajat laittaa yleensä mukavasti tenttiinlukutärppejä, joiden avulla osaa poimia tärkeimmät asiat. Oon ollut monen tentin kohdalla varma reputtamisesta, mutta ihme kyllä oon tähän mennessä kaikista päässyt läpi, vaikka johonkin tenttiin menin kokonaan lukematta. Ei täällä yliopistossa siis niin vaikeaa ole kuin jotkut luulee!
 
Nyt ekana vuonna meillä on ollut jo orientoiva harjoittelu ennen joulua. Se oli todella mielenkiintoinen, ja pääsi näkemään hieman eri roolista millaista siellä koulumaailmassa onkaan. Samalla tajusi myös, ettei opettajan työ ole todellakaan sitä että käyt muutaman tunnin koulussa ja saat pitää pitkät lomat. Opettaja on todellakin vastuussa kaikesta, ja vastuu oppilaista ei ole todellakaan mikään pikkujuttu. Monet opettajat tulevat aamulla todella aikaisin valmistelemaan oppitunteja, ja työpäivä saattaa venyä pitkälle iltaan seuraavan päivän oppitunteja valmistellessa ja kokeita korjatessa. Siihen päälle saat hoitaa oikukkaat vanhemmat, jotka soittelee kotiin että miksi meidän Liisa-Maija on tullut itkien kotiin Kukka-Maarian tönäistyä sen nurin.
 
Mielestäni tulevien koulutukseen hakijoiden onkin syytä tietää, millaista työ todellisuudessa on. Ei se ole helppoa, vaikka toki antoisaa onkin. Minua itseäni viehättää alassa juuri se, että saa olla lasten kanssa tekemisissä ja nähdä heidän kehittyvän, sekä voi vaikuttaa heidän kasvamiseensa ja oppimiseensa. Pääsen vaikuttamaan siihen, millaisia tulevia nuoria ja aikuisia yhteiskuntaan kasvaa. Uskon, että opettajantyössä voin jatkuvasti kehittää itseäni, ja oppia uutta yhdessä oppilaitteni kanssa. Tällä hetkellä ajatuksissa olisi ottaa sivuaineeksi ruotsi, jolloin voisin toimia myös ruotsin opettajana. Toisaalta minua kiinnostaisivat myös erityispedagogiikka sekä alkukasvatus.
 
Onko teidän joukossanne muita luokanopettajaksi opiskelevia tai koulutukseen hakevia? Oliko postauksesta tuleville hakijoille hyötyä, ja löytyykö jotain kysyttävää/tarkennettavaa? Olisi mukava kuulla teidänkin ajatuksia aiheesta :-)


10. maaliskuuta 2014

Pinkkipitsinen kevättä fiilistelevä kleopatratypy

Voi tätä otsikon keksimisen vaikeutta taas.
 
Tänään on ollut ihana kevätpäivä. Tänään kaikki on ollut niin keväistä ja niin ihanaa. Mulle iskee aina tähän aikaan vuodesta kunnon kevätfiilis. Tekee mieli siivota hulluna, heittää vaatekaapista kaikki turhat jutut menemään ja aloittaa kaikkea uutta. Intoa riittää vaikka millä mitalla, kun aikaa vain olis! Ja vaatekaappeja on tosiaan tullut siivottua, tän kuun lopussa raahataankin Kuhmon kirpparille tavaraa, infoan varmaan täällä siitä vielä myöhemmin. Kevät on jotenkin sellaista uudistumisen aikaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta tuntuu hyvältä.
 
Ja nyt vielä yhdet asukuvat tähän väliin, lupaan että seuraava postaus sisältää jotain muuta (ainakin osittain..)! ;) Suunnitelmissa olisi ainakin toivottua opiskelupostausta, sen kirjoittaminen kyllä vaatii aikaa ja kunnollista ajatuksenjuoksua. Ajattelin myös esitellä muutamia Tallinnasta löytämiäni juttuja, varsinkin pikkuisia söpöjä sisustustavaroita.
 
mekko kirppis / nilkkurit Seppälä / korut Seppälä / hiustsydeemi GinaTricot
 
Oon kyllä tykästynyt tuohon mun hiuspantasysteemiin. Metsästin sitä kissojen ja koirien kanssa ja lopulta tärppäsi. Voi sitä riemun määrää. Se näyttää epäkäytännölliseltä, mutta yllättävän helposti sen unohtaa, eikä sen päässä oloa huomaa ollenkaan. Ja se pitää ainakin tuulessa heiluvat suortuvat kätevästi paikoillaan! Jostain syystä mulle tulee siitä vahvoja kleopatraviboja.. Ja ylläriylläri mitkä kengät on taas jalassa.. Ja hei, kerrankin mulla on jotain korujakin ranteessa!
 
Tänä aamuna heräsin vielä Kuhmossa, ja lähdin aamulla ajelemaan Joensuuta kohti. Päivän ärsytyksenä toimikin meidän perukantiet (lue: pienet soratiet) , jotka oli aivan peilijäällä eikä hiekanmurustakaan missään. Miten monta kertaa ihmisten pitää soittaa ja valittaa, ennen kuin noille tieolosuhteille tehdään jotain?! Ei kyllä meilläpäin ainakaan toimi.. Ja se on jo jotain, jos äitin vauhti on 30km/h ja mun 60km/h. Ei ihan tarvii noita nopeuksia normaalisti perukanteillä ajella. On muuten jännä, miten vaikea on käsittää ettei muualla asuvat ihmiset tiedä mitä perukka tarkoittaa :D Perukkahan tarkoittaa siis maaseutua.
 
Tänään on aurinko paistanut ihanasti, ja huomaa jo miten se alkaa lämmittää. Tuo mielipuolinen tuuli voisi kyllä kaikota, kiitos.. Aurinko jos mikä on varma merkki kevään saapumisesta! Mikäs sen mukavampaa kuin ajella pari tuntia auringon paisteessa. Käytin bemukan myös katsastuksessa, ja sehän meni heittämällä läpi! Liikuntatunnilla meillä oli luovaa tanssia, joka oli tosi mielenkiintoista. Haluan kyllä itsekin ottaa sitä joskus tulevassa työssäni oppitunneille ehdottomasti. Kävin tunnin jälkeen vielä kaupassa kaverini kanssa, ja löysin kivasta alennuksesta Escadan hajuveden huvenneita varastojani täydentämään. Hirmu kiva päivä kokonaisuudessaan siis.
 
Miten pitkällä kevät on muualla Suomessa ja joko ootte ihan kevätfiiliksissä? :-)

Blog Design by Get Polished