4. kesäkuuta 2014

When I say it, you say it, remember?

Amanda Seyfried - Little House
 
Käykö teille ikinä niin, että katsotte leffan, ja tavallaan elätte liian vahvasti mukana sitä katsoessanne? Mä katsoin Haikein terveisin -leffan, ja pakko myöntää että useissa kohdissa huomasin hymyileväni ja itkeväni leffan tai hahmojen mukana, tai sitten ihan muuten vain. Mä elän aina tosi vahvasti kaikki tunteet, kun oon surullinen niin sitten kans oon, tai kun oon iloinen niin silloin sitä todellakin leijutaan jossain pilvien yläpuolella muiden tavoittamattomissa. Välillä ehkä toivon että olisin jollain tapaa tasaisempi, elämä olisi ehkä helpompaa. Toisaalta näin saan kaiken irti elämästä todella vahvasti. Ehkä liiankin vahvasti. Aina kyse ei silti ole siitä, että kokisin itse omat tunteeni tai asiani niin vahvasti, vaan kyse voi olla yhtä hyvin myötäelämisestä tai toisen asemaan asettumisesta.
 
Välillä myös valitsen leffan mielialan mukaan, joitakin juttuja tai paremminkin tunteita on ehkä sitten helpompi käsitellä sitä kautta. Ei suoraan itsestään lähtöisin, vaan juuri niiden roolihahmojen kautta, elää ne asiat heidän mukanaan. Työntämällä ne hieman kauemmas itsestään. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta niin se ainakin mun kohdalla on välillä. Nyt kaipasin jotain haikeaa, ja sitä elokuva tarjosikin. Ihana leffa, ja niin kaunis. Surullinen.
 
Nyt elokuvan katsomisen jälkeen kuuntelen kyseisessä leffassa esiintyneitä biisejä aina uudelleen ja uudelleen. Muhun kolahtaa ja kovaa tuollaiset haikeat ja kauniit kappaleet, joiden sanat jollain tapaa koskettaa. Nää biisit on kyllä yhtä kauniita kuin elokuva kokonaisuudessaan. Ootteko te nähneet Haikein terveisin -leffan, ja tuntuuko teistä koskaan siltä, että välillä leffan (tai vastaavan) avulla omien tunteidenkin käsittely on tavallaan helpompaa?
 
Joshua Radin feat. Schuyler Fisk - Paperweight

16 kommenttia :

  1. Jep kyllä ja joskus myös sarjojen mukana tulee elettyä liian vahvasti mukana tai jotain:D Upeat shortsit, mulla taitanee olla samat mustana. Mun mielestä tuo nuttura ihan päänpäällä sopii älyytömän hyvin asuun ja kokonaisuuteen, kiinnitin tähän eniten huomiota ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sarjatkin aiheuttaa myös mulla saman reaktion! Näyttävät varmasti kyllä tosi kivalta mustinakin :-) Kiitti! :)

      Poista
  2. tiedän tunteen, varsinkin kaikki surulliset kohtaukset saavat miut todella helposti liikuttumaan ja pystyn samaistumaan siihen näyttelijän tunteeseen :(
    ihanat nuo sortsit muuten<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä täysin samanlainen! Sitä jotenkin vaan alkaa elämään roolihahmojen mukana tosi vahvasti, niin hyvässä kuin pahassa.
      Kiitos :-)

      Poista
  3. Ihana asu taas kerran, tuun varastamaan sun vaatekaapin ;)

    Leffathan pääasiassa tehdään tuomaan tunteita katsojille ja niissä eläminen on ihan parasta. Välillä niiden kautta tosiaan on hyvä käsitellä omiakin tunteita ja usein ainakin itellä tietyt leffat tuntuvat liittyvän sen hetkiseen omaan elämään kuin nenä päähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha tervetuloa vaan ;) Ja kiitti!

      Niinpä, ja tylsäähän se olis katsoa leffaa joka ei herättäisi mitään tunteita! Oon huomannut omalla kohdallani tuon juuri saman :-)

      Poista
  4. Itken vieläkin aina leijona kuninkaassa kun mufasa kuolee. :D itkin myös uuden Godzillan aikana, kiinnyin niihin hirviöihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mufasan kuolema on kyllä tosi kauhee! :( Ja mä itken myös esimerkiksi leffoissa Spirit -villi ja vapaa sekä Karhuveljeni Koda, ne oon niin surullisia :'(

      Poista
  5. Voi miten suloinen toi sun nutturas<3
    Mää oon kans sellainen myötäeläjä ja pillitän aina elokuvien surullisissa kohtauksissa ihan täysiä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos :3 Kiva kuulla, että löytyy muitakin samanlaisia myötäeläjiä ja pillittäjiä kun minä! :D

      Poista
  6. Voi vitsi miten ihanat shortsit ja tuon nutturan kukkahomma! mistä shortsit on? :)

    holyfacepalm.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :-) Ne on muistaakseni Henkkamaukan!

      Poista
  7. Wow mikä blogi oot tositosi kaunis, mukava postaus tää! Liityin lukijaksi! Käy säkin tsekkaamassa mun blogi! :)

    www.justlaugh-ella.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivasta kommentista, ja tervetuloa seurailemaan :-) Käyn katsomassa :)

      Poista
  8. Mun puhelin sekoilee nyt jotain, joten toivottavasti tämä kommentti ei nyt tullut useaan kertaan... Voin yhtyä täysin sun ajatuksiin tässä postauksessa!! Mä rakastan eläytyä elokuvien ja hahmojen tunteisiin ja itken heidän "kanssaan" melkeimpä aina. :') Tää Haikein terveisin on kyllä yksi ihanimmista leffoista ja tuota Amandan kaunista Little House -kappaletta on tullut kuunneltua joskus niin lukemattomia kertoja, että osaan sen jo ulkoa! <3 Oon nähnyt myös sen Hachiko-koiraleffan kolmeen kertaan ja jokaisella kerralla on kyyneleet valuneet taukoamatta ihan vesiputouksena -se on niin koskettava, ja ehkä itsekin koiran omistavana se kolahtaa vielä lujemmin.. Muistan itkeneeni myös Lilo & Stitch -elokuvassa; siinä, kun Stitch itkee yksin pimeässä metsässä ettei hänellä ole perhettä :( Muut on pitäneet mua kummallisena, että itken jonkun piirretyn takia, mutta mä vaan eläydyn kaikkeen niin vahvasti.. :) Yksin leffaa katsellessa valitsen kategorian myös poikkeuksetta aina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Ihan paras tunne, kun sen parituntisen jälkeen on saanut kokea niin paljon tunteita ja ehkäpä jopa käsitellä/purkaa niitä omia ajatuksia sen kautta, juuri niin kuin säkin tuossa kirjoitit. Tulipas pitkä kommentti -ajatus vaan alkoi kulkea :D Täytyy näin loppuun vielä mainita, että vau mitä vintage-henkisiä kuvia! Ihana asu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran se vaan tuli! :) Kiva kuulla, etten oo ainoa joka näin ajattelee ja tuntee. Tuo kappale on kyllä tosiaan aivan mielettömän kaunis, sitä jaksaisi kuunnella loputtomasti! Voi ei Hachiko, mun tuskin tarvii edes kertoa millaiset mun reaktiot on sitä leffaa katsoessa.. :D Meilläkin on tosiaan kolme koiraa, ja tuo leffa kyllä saa mut itkemään varmaan enemmän kun mikään muu! Yleensä alan jo itkeä siinä ihan alussa, ennen kun mitään surullista on tapahtunut :D Mä en oo nähnyt Liloa & Stitchiä, mutta olisi kyllä tosi mielenkiintoista kattoa se :) Tutulta kuulostaa, mä oon aivan samanlainen! Ihana kun jaksoit noin pitkän kommentin kirjoitella, mukava kuulla ja vaihtaa ajatuksia <3 Ja kiitos! <3

      Poista

Blog Design by Get Polished