3. marraskuuta 2015

IF I LAY HERE, IF I JUST LAY HERE



Mun oli tarkoitus tulla kirjoittamaan teille Indiedaysin Bloggers' Inspiration Daysta, mutta kuvia muokatessa muutin mieleni. Oon pidempään kirjoitellut ajatuksiani ylös illan pimeinä tunteina, kun en oo saanut unta. Oon jo aiemmin ajatellut avata ajatuksiani täälläkin, mutta en oo jotenkin uskaltanut tai halunnut. Mutta lopulta, miksi ei? Ei vaikeampien juttujen kirjoittaminen helppoa ole, mutta uskon tän voivan jollain tapaa helpottaa mun omaa oloa. Edes hieman. 

Vaikka oon monesti ollut melkoisen pohjalla, tää syksy on ollut jotain ihan uutta. Oon aina noussut ylös vahvempana, mutta tuntuu että nyt mun sisältä on mennyt jotain lopullisesti rikki.  Teini-iän vaikeudet ja paskan puhumiset selän takana, ukin kuolema, masennus, repivät ihmissuhteet, lemmikeiden ja ihmisten menetys. Monet asiat on uusien vastoinkäymisten myötä palannut mieleen vahvempina kuin pitkään aikaan. Kaiken keskellä mun jaksaminen on ollut koetuksella pahemmin kuin koskaan.

 Mun elämä on ollut pidempään aikamoista myllerrystä ja vuoristorataa. Oon ollut valtavan onnellinen, iloinen ja rakastettu. Tuntenut eläväni elämääni. Samaan aikaan oon kuitenkin välillä ollut pohjattoman surullinen ja sekaisin kaikesta. Kaiken tämän jälkeen oon tämän syksyn tuntenut pelkkää tyhjyyttä. Elämä on ihan kivaa, tavallista, muttei mitään enempää. Kaikki on tasaista päivästä toiseen. Oon alkanut miettiä että mitä mä täällä teen? Mikä tarkoitus kaikella on? En oo keksinyt noihin kysymyksiin vastauksia, ja tyhjyyden tunne syvenee vaan. 

Oon ollut tänä syksynä yksinäisempi kuin pitkään aikaan. Tuntuu, että kaikkien muiden ottaessa askeleita eteenpäin, mä otan sata taakse. Ajatusten pukeminen sanoiksi ja puhuminen, taakan jakaminen on taas paljon vaikeampaa. Monet läheiset on olleet todella kiireisiä tai niin kiinni omassa elämässään, että aivan liian monet illat oon vaan viettänyt yksin itkien pahaa oloani. Mulla on aivan ihanat ystävät, ja pitäisi vaan muistaa että kyllä ne siellä on vaikka niitä ei aina näe.

 Oon myös kirjoittanut tänne usein siitä, miten haluaisin oppia elämään hetkessä. Mutta en mä osaa. Ootan jatkuvasti tulevaa, enkä ole täysillä läsnä. Hetken koittaessa odotan jo seuraavaa. Luulen, että menee kauan ennen kuin oon taas täysin oma itseni, jos näistä paloista enää kokonaista ihmistä saa. Oon liian monta kertaa hajonnut täysin. Usko ihmisiin, rakkauteen, luottamukseen ja elämään on ollut koetuksella enemmän kuin koskaan. Oon kokenut asioita, jotka väkisinkin laittaa miettimään elämää, itseään ja arvojaan uudestaan. 

Oon hukassa itseni kanssa, ja muodostan uudestaan kuvaa siitä kuka mä edes olen. Tää syksy on ollut sellaista itsensä etsimistä. Yritän parhaani mukaan olla itselleni armollinen ja antaa aikaa, hyväksyä asioiden olevan näin ja vievän aikaa tullakseen kuntoon. Uskon, että mun on käveltävä tämä kivinen polku tullakseni vahvemmaksi ihmiseksi ja kasvaakseni henkisesti siksi ihmiseksi, joka musta on tarkoitus tulla. Opittava tuntemaan itseni, kunnioitettava sitä ihmistä joka olen ja vaadittava samaa myös muilta.


Kaikesta huolimatta suurimman osan ajasta pärjään loistavasti, suoriudun arjesta ja sen tuomista haasteista ja elämä rullailee tasaisesti eteenpäin. Harkka on pian ohi, ja oon saanut harjoittelun kautta paljon hyvää oloa. Mulla on ollut ihania viikonloppuja, oon nähnyt ihania ihmisiä ja viettänyt kivoja hetkiä. Kyllä mä pärjään, ihan niinkuin oon aina pärjännyt. Ja ei, en hae tekstilläni minkään tasoista sääliä. Teen tämän ihan siksi, että mulle itselleni tulee tästä jollain tasolla parempi fiilis. Ja vaikka kaikki iloiset jutut mitä tänne kirjoittelen on täyttä totta, niin asioille löytyy usein myös varjopuoli - ei kenenkään elämä ole täydellistä. Siksi ajattelinkin tänne kirjoitella myös vastapainoa sille kaikelle "täydellisyydelle".

20 kommenttia :

  1. Voi muru ♥ Kiva oli lukea ajatuksiasi hieman syvemmältä vaikka aihe ei niin mukava ollutkaan. Mulla meinaa olla vähän sama että hetkessä eläminen on vaikeaa. Hetki koittaa ja heti sen loputtua odottaa toista ns. "suurempaa" hetkeä. Pitäisi muistaa nauttia myös siitä perus arjesta. Mulla tarttui heti silmään tuo lause että kyllä ne tosiystävät siellä ovat vaikkei niitä aina näekään. Eihän sitä aina ehdi, ei samalla tavalla kun nuorempana, mutta tosiaan jos kyseessä on tosiystävä niin kyllä he aina siellä ovat.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva oli kyllä vaihteeksi kirjoitellakin hieman pintaa syvemmältä. Melkoisen vapauttavaa! Sitäkin voi onneksi opetella, ja toivon kyllä itsekin kehittyväni hetkessä elämisessä. Siten saisi varmasti elämästä paljon enemmän irti, ja osaisi olla jokaisessa hetkessä onnellinen. Niinpä, ystävät pysyy rinnalla ♥

      Poista
  2. Hmh, eikö mun kommentti nyt tullu.. :( Mutta niin, laitoin vaan että voi muru<3 Oot tosi rohkee kun jaat näitä negatiivisiakin puolia tänne, eihän kaikki oikeesti oo aina sitä miltä näyttää. Mutta elämässä on sääntö, et ylämäen jälkeen tulee aina alamäki jne. Asiat järjestyy kyllä, niillä on aina tapana järjestyä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullu kun tän kerran vaan :/ Niinpä, vähän vastapainoa! Välillä pelkää luovansa sosiaalisessa mediassa liian positiivista kuvaa kaikesta, joten välillä on ihan hyvä kirjoitella myös negatiivisemmista jutuista - kuitenkin itse valitsemallaan tasolla, kaikkea ei tarvitsekaan julkisesti jakaa. Totta puhut, viisaita sanoja ♥

      Poista
  3. Jenni rakas ♡ oot tosi rohkee kun jaat näin syvällistä ja henkilökohtasta juttuu tänne kaikkien silmien nähtäville! Asioilla on tapana järjestyä ja niin tulee käymään myös nyt! ♡ usko pois. Ja niin kun sanottu niin tosiystävät on ja pysyy vaikkei niitä joka päivä tai jokatoinenkaan päivä näkis :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En rohkeesta tiiä, saa nähdä miten typerältä tää vielä jossain vaiheessa tuntuu! :D Mutta nää on näitä fiiliksiä, ja muistuttaa sitten myöhemmin siitä, kuinka paljosta on selvitty. Kaipa siihen täytyy yrittää vaan uskoa, vaikka välillä se on suoraan sanottuna erittäin vaikeeta.

      Poista
  4. Huhhuh, nyt oli semmosta tekstiä että ois voinu olla aika pitkälti mun kirjottama. Ainoa vaan että mää en ees uskalla kirjottaa monia näistä asioista, jottei ihmiset huolestuis. Tai sitten en vaan uskalla luottaa. Tajusin vasta vähän aikaa sitten että suurin osa tosta pahasta olosta johtuu siitä ku ei oo ketään ystävää, johon osais luottaa niin sataprosenttisesti että jaksas kertoa asioita. Se on vähän niin että ku on tarpeeks sattunu niin sitä melankoliaa alkaa melkein kaivatakin sitten ku menee liian tasasen hyvin, että asiat ylipäätään ees tuntus miltään.

    Mutta ei muuta ku hurjasti tsemppiä sulle ja oikeastaan myös kiitos kun uskalsit kirjottaa tän tekstin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin helpottavaa kun tietää ettei ole ainoa joka näiden asioiden kanssa painii, vaikka eihän tällaista kenellekään toivoisi! :( Kuitenkin samojen asioiden kanssa kamppailevilta on mahdollisuus saada paljon vertaistukea, jolla on usein ainakin mulle tosi iso merkitys ja apu. Samaa oon pitkään itsekin vältellyt, mutta oon itsekin ollut hetkittäin niin huolestunut itsestäni, että tuntuu että haluan vaan ottaa vastaan kaiken saamani avun - niin niistä asioista pääsee ylikin! Aina ei tarvii pärjätä yksin, vaikka jotenkin meillä suomalaisilla tuntuu olevan pitkälti sellainen käsitys. Tiiätkö, toi oli kans ihan suoraan kun mun ajatuksista! On tosi vaikeeta löytää sellaista ystävää, jolle kertoa ihan kaikesta joka hetki. Enkä tavallaan haluaisi aina vaivata toista "mitättömillä" ongelmillani. Mullakin on taipumus vaipua jossain vaiheessa tiettyyn melankoliaan vaikka kaikki olis tavallaan ihan hyvinkin. En tosin yhtään tiiä, mistä toi johtuu!

      Ja hei hurjasti tsemppiä sullekin, kyllä asiat kääntyy parhain päin! ♥ Ja viestiä saa aina laittaa, jos tuntuu että tarviit kuuntelijaa tai juttuseuraa! :)

      Poista
  5. Raskasta tekstiä. Upeeta, että oot saanu sitä kirjotettua, sekin vaatii ihan hurjasti. Nään itteeni tässä tekstissä tosi paljon varsinkin toi hetkessä eläminen. Tajusin nyt tätä lukiessa, että oon hyvinkin samanlainen ja aina odotan jotain "seuraavaa". Nään itteni myös tuossa yksinäisyydessä. Ihmisiä on ympärillä vaikka kuinka ja ihania sellaisia, mutta välillä on pohjattoman yksinäinen fiilis. Huhhuh, kuinka voikin samaistua.

    Sulle paljon tsemppiä! Syksyn pimeimmät ajat on aina mun mielestä vaikeampia kuin muulloin. Ainakin ite oon välillä jotenkin vielä enemmän alakuloinen, kun on niin pimeetä. Mutta niinku joku tuolla aikasemmissa kommenteissa jo sano, asioilla on vaan tapana järjestyä! Tiedän kokemuksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tää teksti tuntui lopulta kaikkeen verrattuna tosi laimeelta :''D Mutta ehkä hyvä vaan, ettei niitä kaikkein syvimpiä fiiliksiä julkisesti kirjoittele. Kyllä mä tätä pitkään harkitsin, mutta lopulta mietin että mitä mä tässä menetän? Se on jotenkin niin surullista, miten voikin kokea syvää yksinäisyyttä vaikka ympärillä olis paljon porukkaa. Ehkä sekin liittyy siihen, millä tavalla päästää ihmisiä lähelle ja uskaltaa kertoa asioistaan niin hyvässä kuin pahassakin.

      Kiitos, ja paljon tsemppiä myös sulle kaikkien ajatusten kanssa! ♥ Syksy kyllä vaikuttaa monilla mielialaan tosi vahvastikin, valon määräkin on niin vähäistä! Kiitos paljon tsemppaavasta kommentista :-)

      Poista
  6. Voi Jenni<3 tää postaus sai kyllä ajattelemaan ja valitettavasti samaistuin todella moneen kohtaan :/ paljon jaksamisia ja kiitos tästä tekstistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmi kuulla, että sullakin pyörii päässä tän tyyppisiä ajatuksia :/ Kiitos, ja paljon tsemppiä sullekin kaikkeen, mitä ikinä käytkään läpi! ♥ Ja ole hyvä vaan! :)

      Poista
  7. Kiva lukea näin aitoa tekstiä<3 Ihailen kun kirjoitat tällaisen<3 Paljon jaksamista ja tsemppiä<3

    http://sofiawilhelmiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tykkäsit :) Ja kiitos paljon Sofia ♥

      Poista
  8. Yleensä oon sanavalmis, mut menin nyt jotenkin lukkoon. Liekkö johtunee siitä, että voin samaistua tekstiin monilta osin. Siksi sanon vaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni, se riittää hyvin. Sydän takaisin sulle ♥

      Poista
  9. Kauniit tunnelmalliset kuvat tässä <3 Musta on hienoa, että kirjoitat joskus muustakin kuin vain iloisista asioista! Se varmasti auttaa sua itteeskin ja tulee parempi olo :) Elämä on välillä vaikeeta ja ihan paskaa, mutta silti kaunis ja arvokas asia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Oot kyllä oikeessa, se tosiaan helpottaa omaakin oloa hieman, kun purkaa asioita vaikkapa juuri kirjoittamalla. On jotenkin tosi helpottavaa, kun tämä teksti sai positiivisen vastaanoton. Oot oikeessa, kyllä elämä lopulta on todella kaunis ja arvokas asia! Vaikka miten paskaa oiskin hetkittäin.

      Poista
  10. <3! Ihanan aito teksti, tuli melkein itku kun tätä luin. Allekirjoitan tuosta niin monta juttua...jotenkin nyt viimeaikoina on vasta tullut sellanen fiilis, että yrittää tietoisesti tehdä niitä positiivia valintoja ja ei jää murehtimaan jotain tiettyjä juttuja.
    Sydän <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiina ♥ Välillä on kyllä mukava kirjottaa vähän syvällisempiä juttuja, vaikka niiden vastaanotto aina vähän pelottaakin.. Mutta hienoja päätöksiä, pidä niistä kiinni! Noilla pärjää jo pitkälle ♥

      Poista

Blog Design by Get Polished