28. huhtikuuta 2016

BURN OUTIN PARTAALLA

Postaus kirjoitettu viime yönä.

Voisin sanoa, että tää kevät on ollut rankinta aikaa pitkään aikaan. Mutta en sano, koska toisaalta tää on ollut mun elämän onnellisinta aikaa. Jollain uudella, raikkaalla tavalla. Oon saanut rinnalleni tyypin, jota kohtaan tuntemiani tunteita ei sanat riitä kuvaamaan. Tyypin, joka just kuunteli yömyöhään taas yhden itkupuhelun siitä miten mä en jaksa enää.

Muuten tää kevät on ollut aivan helkkarin rankka. Mulla on ollut paljon sivuaineopintoja, jotka onneksi jo loppui -viimein. Pieni sivutyö koulun ohella. Lisäksi kandi, jonka tosiaan aloitin vasta pari viikkoa sitten. Ja kandin esittelyhän mulla on tän hetkisen suunnitelman mukaan puolentoista viikon päästä. Oon koko kevään stressannut kandia, se tuntuu pakottavana ja ahdistavana möykkynä kaiken taustalla. Tiedän kyllä saavani sen tehtyä, kun hommaan kunnolla ryhdyn. Mutta se, miten oon ollut aivan hukassa koko projektin kanssa. En tiennyt yhtään miten koko hommaan tulisi käydä käsiksi, miten rajata aihe tai ylipäätään kirjoittaa. En ole varma tiedänkö nytkään, mutta kandiprosessi on kuitenkin viimein käynnissä ja tekstiä on syntynyt.


Mä en edes muista, milloin oon viimeksi ollut illan yksin tekemättä mitään. Mä tarviin paljon omaa aikaa, että saan rentoutua ja palautua kaikista jutuista. Tietysti parisuhde on tuonut omaa positiivista stressiään, kun toisen kanssa haluaisi olla koko ajan. Siihen vielä päälle pieni välimatka, sählääminen kolmen kaupungin välillä kun silloin tällöin käydään Kuhmossakin, ja lisäksi pitäisi elää omaakin elämää. Liikunta on jäänyt aivan minimiin, ja se harmittaa valtavasti. Blogi on retuperällä, ja tunnen itseni maailman paskimmaksi bloggaajaksi ja riittämättömäksi, kun en edes blogia pysty päivittämään haluamaani tahtiin. Ystäville pitäisi olla aikaa, ja kotihommat täytyisi hoitaa. Lisäksi kaikki pienet tekemättömät arkiset asiat, jotka nyt vaan sattuu kuulumaan elämään. Ja milloin mä olen viimeksi lukenut hyvää kirjaa? Tai katsonut lempparisarjaa? Hyvä kysymys.

Lisäksi oon ollut kevään aikana jatkuvasti sairas. Mä pelkään kaikkia pikku tautejakin, ja märkäruvet, kuumeilut ja silmätulehdus sekä muut kivat jutut ovat tuoneet oman stressinsä. En halua koko ajan pelätä, että mikähän tauti tällä viikolla iskee. Nyt oon lauantaista asti ollut tosi huonovointinen ilman näkyvää syytä. Joka paikkaan koskee, oon tuhottoman väsynyt, yhtäkkiä tärisen kylmästä ja hetken päästä tukehdun kuumuuteen, päätä särkee ja oon täysin voimaton. Melkein kuin olisin kipeänä, mutta en ole kuitenkaan. Ei kuumetta, ei flunssaa. Oon niin väsynyt sairastamaan ja pelkäämään, ja ilmeisesti kehokin on nyt sitä mieltä että on aika hellittää. Tosin nyt ei ole aikaa hellittää, sillä sellainen pikkujuttu kun kandin deadline naputtaa takaraivossa uhkaavasti. Ja tosiaan, tässä tukalassa olotilassa ja huonovointisuudessa kandin kirjoittaminen ei ole ollut sitä mukavinta puuhaa..

Kaikkeen tähän voisi lisätä vielä psyykkisen puolen, joka alkaa myös olla koetuksella. Päässä surraa niin paljon juttuja etten saa mistään kiinni, ja mulla on jatkuvasti aivan levoton, ylikierroksilla käyvä olo. Kun voisin rentoutua hetkeksi, en kuitenkaan pysty enää edes rentoutumaan, sillä stressi on takaraivossa koko ajan. Tiedostan kyllä stressaantuvani asioista reippaasti keskivertoa helpommin, ja kevään stressailujen vuoksi stressaannun nytkin jokaisesta pikkujutusta. Taustalta kun löytyy erityisherkkyyttä sekä muuta mukavaa ja vähemmän mukavaa. Asiat tuntuvat velvoitteilta ja pakoilta, ja minuuttiaikataulun kanssa juokseminen ahdistaa ja tukahduttaa. Oon niin ahdistunut, että välillä jopa ruoanlaitto tuntuu ylivoimaiselta ja haluaisin vaan käpertyä peiton alle nukkumaan. Koska väsymyksellehän ei tosiaan loppua näy, vaikka sitäkin on tutkittu ja oon rampannut koko kevään milloin minkäkin asian vuoksi tutkimuksissa.

Kaiken tän keskellä oon huomannut olevani todella tyytymätön itseeni. Poikaystäväkin hämmästyi tänään sitä, miten mä itsestäni puhuin. Tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunteet on kyllä tänä keväänä olleet huipussaan, ja kaikki on vaan kasaantunut, jolloin pienetkin jutut tuntuu valtavilta. Stressaan mun ulkonäköä, muutamaa viime vuosina tullutta lisäkiloa, huonoon kuntoon menneitä ja lyhentyneitä hiuksia jotka katkeilee urakalla, ja mahdollista elämää niin paljon helpottaville ripsipidennyksille/-liimalle allergisoitumista. Peiliin katsominen on ollut kaikkea muuta kuin mukavaa, ja sekin on tuonut oman lisämausteensa tähän koko ahdistus- ja stressivyyhtiin. Eikä mulla ole ollut aikaa tai kiinnostusta hoitaa itseäni, useimpina päivinä peilistä katsoo meikkaamaton, likainen tukka sykeröllä kulkeva haamu, jota ei voisi pätkääkään kiinnostaa mitkä rytkyt päälleen vetäisee.

Kaikesta tästä huolimatta mä oon onnellinen, aivan valtavan onnellinen. Jos en olisi, niin mun pää olisi varmasti levinnyt aikoja sitten. Poikaystävä ja läheiset takoo mun päähän järkeä, ja pitää huolta etten polta itseäni loppuun. Mun piti tulla nytkin kirjoittamaan jotain aivan muuta, mutta tästä tulikin kunnon avautuminen. Viikko on ollut rankka, ja oon itkeskellyt reippaammin kuin kuukausiin. Ja miksi sitten kirjoitan näistä jutuista? Noh, aluksi kokeilin vain miltä tuntuu kirjoittaa näistä. Ja voin sanoa, että tuntuu ihan älyttömän hyvältä! Saa jotenkin jäsenneltyä pään sisällä vallitsevaa kaaosta, ja samalla ymmärtää itseäänkin hieman paremmin. Saa kokonaiskuvan tästä kaikesta, ja miettii kuinka paljon elämässä silti on niitä hyviä juttuja. Ja myös siksi, että mahdollisesti joku voi samaistua näihin fiiliksiin ja saada helpotusta oloonsa, tai minä voin saada teiltä uusia ja raikkaita ajatuksia.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin lähetän sinne superison halin! Tsemppiä teille kaikille niihin asioihin, joiden kanssa painitte! Jokaiselta kun löytyy ne omat haasteensa ja vaikeutensa, vaikkei niitä päällepäin näkisi.

22 kommenttia :

  1. Jeee, kiitos muru halista<3 En edes voi kuvitella kuinka rankalta tuntuu, kun deadlinet painaa päälle.. Saat sitten niiden kyljessä kaikki muu koulu ja stressi. Onneksi sulla on ihania ystäviä, poikaystävä ja perhe tsemppaamassa ja tukemassa ♥ Ikävää et sun väsymyksen syytä ei oo saatu selville, vaikka on yritettykin :/ Mulla tuli sellanen fiilis, et voiskohan toi kaikki väsymys yms olla stressiperäistä? Se vaikuttaa oikeasti niin vahvasti ihmiskehoon ja sit siihen ympärille vielä muut psyykkiset raskaat jutut mitä on ollu :( Säää oot muru niin loman tarpeessa<3 Kunnon irtiotto arjesta (ja Suomesta!! ;)) tekee hyvää!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ♥ Joo, on ollut kyllä niin valtavaa stressiä viime aikoina ettei mitään rajaa! Mutta onneksi on tosiaan ihania tyyppejä ympärillä. Todennäköisesti voi, pitää vaan toivoa että tää stressi ja väsymys helpottaisi.. Ja niin todellakin oon, toivottavasti kaikki pläänit nyt onnistuu ♥

      Poista
  2. Tsemppiä <3 teet vain parhaasi ja sehän riittää ;)

    VastaaPoista
  3. Hurjasti tsemppiä! ♥ tämmöinen avoimuus herättelee mukavasti todellisuuteen :) elämä ei aina oo niin ruusuista mutta on se silti aika mahtavaa! Toivottavasti viimeistään kesä saa katkoa sun stressikierteen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitti hirveesti! ♥ Ja välillä avoimuus tekee hyvää, vaikka hetkittäin pelottaakin kirjoittaa tänne näin avoimesti. Elämä on tosiaan myös onneksi mahtavaa :) Kiitos hurjasti positiivisista ajatuksista ♥

      Poista
  4. Voi kultapieni, täältä monta isoa halia sinulle<3 Elämä ei oo aina niin mustavalkoista, meiltä jokaiselta löytyy asioita joiden kanssa on hankala tällä hetkellä elää. Voin sanoa suoraan että muutamat tekstinpätkät mitä luin oli sellaisia kun olisin itse ne kirjoittanut, se mitä itsekin tunnen. Tällainen avaus varmasti auttaa, mulle ystävä vinkkasi että kannattaa kirjoittaa joskus hankalat jutut koneelle tai paperille ja se auttaisi hieman, saisi vähän sötvittyä niitä ongelmia siten. Toitottavasti pian helpottaa, alkava kevät ja tuleva kesä piristää;) Ja hirmu suuret tsempit ja tännekin saa laitella hei viestiä jos tuntuu ikävältä ja kaipaat juttuseuraa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muruseni ♥ Niinpä, jokaisella on varmasti ne omat jutut, joiden kanssa painii. Ja useimmiten niitä ei päällepäin edes näe, ja siksi ketään ei pitäisi tuomita. Kirjoittaminen kyllä oikeasti auttaa, mä ainakin luotan vahvasti kirjoittamisen voimaan! Ihan vaikka sinne omaan salaiseen päiväkirjaan, mitä ei tarvitse kellekään näyttää. Kiitos ihana, meidän pitää kyllä oikeasti päästä näkemään pian! ♥

      Poista
  5. Tsemppiä ja voimia sulle hurjan paljon! ❤️ Ihania kuvia!

    http://viiviviljaa.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  6. Niin tuttua :/ Hei tsemppiä kaikkeen! Mullakin on joka vuosi sellainen kevätmasennus, kun koulujutut kasaantuu ja kaikki muukin kaatuu päälle.
    Plus sulla ei oo mitään syytä puhua itsestäs kriittisesti, oot kaunis ja fiksu ja hyvä kirjoittamaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon sulle, ja hurjasti tsemppiä sullekin kaikkeen mitä elämässä onkaan meneillään! ♥ Ääää voi kiitti, tuollaiset sanat tulee välillä enemmän kuin tarpeeseen! ♥

      Poista
  7. Voih kuulostaa tutulta! Onneks sulla on joku ihminen ketä helpottaa tota kaikkea stressiä <3 hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on ♥ Hali sinnekin sulle! <3

      Poista
  8. Toivottavasti sulla pian tuo sterssi alkaa helpottamaan, koska sen kanssa ei ole leikkimistä. Loppuun palaminen on oikeasti vakava homma, tiedän sen itse omasta ja läheisten kokemuksesta :/ Jotenkin tuntuu, että sun kroppa huutaa nyt taukoa kaikesta ja siksi olet kokoajan enemmän tai vähemmän sairaana. Yritän tässä sanoa sitä, että tiedän jotenkin mitä käyt läpi ja toivottavasti saat mahdollisimman pian levättyä <3 Ja tiedän myös tuon fiiliksen, kun ei ole tyytyväinen itseensä! Se on oikeasti aika paskaa ja sekin lisää vielä enemmän sterssiä plus johtuu varmasti osittain nimenomaan stressistä. Helppohan ulkopuolisen (esim mun ) on sanoa, että mitä hemmmettiä- SÄ OLET UPEA<3 jos itsestään ei tunnu siltä. Silti sanon sulle vielä toisen kerran, että sä olet upea ja yksi kauneimpia naisia mitä olen koskaan nähnyt, älä ole liian ankara itsellesi!<3 Mitä taas blogin kirjoittamiseen tulee, turhaan tunnet olevasi paska bloggaaja, meistä jokainen kirjoittaa siihen tahtiin kun pystyy eikä pidä tuntea tuollaista fiilistä. Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin blogi ja sen olen oppinut, että ei kannata siitä kantaa huolta. Kirjoitat kun on aikaa, kaikki varmasti sen ymmärtää, koska olet kertonut täällä sun tilanteesta ja opinnoista! Jos jotenkin voisin niin lähettäisin sinne paljon energiaa ja tulisin vaikka siivoamaan sun puolesta että saisit nukuttua! :D Pointtina, paljon jakseloita sinne ja ISO halaus<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan, harmi että sä oot joutunut kans kokemaan noin rankkoja juttuja :( Tuntuu kyllä just siltä, että kroppa huutaa taukoa mutta pakko vaan painaa kunnes saan ton kandin pois alta. Jotenkin helpottavaa kuulla ettei ole näiden juttujen kanssa yksin, vaan joku oikeasti tietää mitä mäkin tällä hetkellä käyn läpi! Ja oot kyllä niin oikeassa kaikessa mitä sanoit tyytymättömyydestä itseensä - se on tosiaan paskaa, ja varmasti johtuu osittain stressistä sekä samalla aiheuttaa sitä. Ei kiva. Apuaaa voi kiitos hirveesti Linda kauniista sanoistasi, kyllä nuo vaan piristää kummasti ♥ Ja pakko vaan sopeutua siihen, että blogi kulkee nyt taustalla eikä ole niitä tärkeimpiä juttuja tällä hetkellä. Kiitos Linda kaikesta, oot aivan valtavan kultainen ja sulle on hyvä sydän! ♥

      Poista
  9. Lähetän sulle ihan valtavat tsempit, koska niitä nyt tarttet. Varmasti valtava taakka putoaa kandin mukana harteiltasi, kun saat sen valmiiksi. Paljon tsemppiä myös sen kanssa :)

    Ite on viimein päässyt pahimmasta koulustressistä eroon ekaa kertaa moneen vuoteen, koska valmistuminen on nurkan takana. Voin kuitenkin täysin samaistua tähän tekstiin, koin juuri noita kaikkia fiiliksiä pahimpina aikoina.
    Itse olin kanssa pahimmillaan tosi huonossa kunnossa; en nukkunu kunnolla, sain rytmihäiriöitä unien puuttumisen ja stressin takia, mulla oli monta päivää kestävä päänsärky, mua huimas ja pyörrytti.. Näin jälkikäteen oon tajunnu, että kaikki johtu pelkästä stressistä. Kroppa yritti tehdä jonkun stopin. En tiedä, voiko sun huonovointisuus liittyä tähän, koska kyllä kroppa kertoo tietyn pisteen jälkeen, että seis. Rauhotu.

    Sain myös aamuisin hirveitä itku- ja pahoinvointikohtauksia ennen kouluun lähtöä tosi usein, mutta sekin liitty vaan siihen ahdistukseen ja stressiin. Oon tosiaan ite käyny valtavan työn, että oon saanu taisteltua itteni ton tutkinnon kanssa kasaan, koska ala on ollu mulle haastava, eikä oikeastaan varmaan edes se täysin oikea. Tiedän kuitenkin, ettei musta ois tullu mua ilman tota alaa.

    Sulla on onneks selkeesti hyvä ystäväpiiri ja vielä kumppani, joka tukee, joten en epäile hetkeäkään, ettet selviäis tosta kaikesta, vaikka se nyt painaa raskaana hartioilla :)
    Tykkään tästä blogista edelleen hurjana, vaikka postustahti ei niin säännöllinen olisikaan. Älä siitä suotta stressaa, blogata ehdit myöhemminkin :) Isot tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emppu, tulee tosiaan tarpeeseen ♥ Toivotaan että kandi valmistuu aikataulussa ja saa sen taakan pois harteilta!

      Ihana kuulla, että sulla on pahin stressi alkanut helpottaa :) Inhottavaa, että säkin oot joutunut kokemaan näitä samoja juttuja, ei oo nimittäin kivoja tuntemuksia! Hui miten paljon vakavia oireita sulla on ollut, tuollaiset varmasti säikäyttää. Mutta kyllä kroppa lopulta tietää milloin on aika hellittää, ettei sama tahti voi enää jatkua.

      Ja mäkin tässä just vedin kunnon itkuahdistuskohtauksen, kun rentouttavan viikonlopun jälkeen kaikki päätökset ja tekemättömät jutut kaatuu niskaan.. :'D Ei oo kivaa! Saat olla kyllä valtavan ylpeä itsestäsi että oot saanut tutkinnon kasaan ja valmistuminen odottaa! Myös mä oon susta todella ylpeä, hieno saavutus! :) Ja siitä voi sitten jatkaa haluamaansa suuntaan, mikä se ikinä onkaan. Kaikista kokemuksista on aina hyötyä.

      Selviän varmasti, toivottavasti vielä toivomassani aikataulussa :) Ihana kommentti, kiitos paljon vertaistuesta ja kehuista! ♥ Ja tsempit sullekin loppurutistukseen! ♥

      Poista
  10. Voi ei, tsemppiä ja paljon jaksamista sinne suuntaan! <3 Vaikuttaa tosiaan siltä, että tuo jatkuva stressitilasi saa jo kehosikin siihen tilaan, että kohta olisi oikeasti aika höllätä! Oletkohan koskaan kokeillut mitään rentoutumisharjoituksia, jos ne auttaisivat pahimpaan stressiin? Tiedän kyllä kokemuksesta tuon tunteen, kun lähes jokainen asia saa vaan lisää ahdistusta aikaan, mutta kyllä se aina jossain vaiheessa helpottaa! :) Tärkeintä onkin nyt, että saat riittävästi tukea läheisiltäsi ettet oikeasti menetä kaikkia voimiasi. Ja Jenni, olet aivan älyttömän kaunis ja inspiroiva nainen, älä unohda sitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Tuuli ♥ Rentoutumisharjoituksista voisi tosiaan olla apua, pitää vapaana hetkenä tutkailla eri vaihtoehtoja netistä! :) Kannattaa tosiaan ainakin kokeilla. Helpottaa aivan varmasti, sitä päivää odotellen.. :') Kiitos Tuuli, niin olet sinäkin! ♥

      Poista
  11. Voiei :( Varmasti tosi raskasta kun on noin paljon kaikkea :/ Mutta varmasti helpottuu jossain vaiheessa ja sun työ palkitaan! Onneks sulla on hyvä tukijoukko:) Upeita kuvia susta ja kovasti voimia!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa kyllä olla joo.. :/ Mutta täytyy vaan muistaa, että tämäkin on vain hetkittäistä! Kiitos Niina kauniista sanoistasi ♥

      Poista

Blog Design by Get Polished