27. kesäkuuta 2016

MIDSOMMAR

Heipss! Miten teidän juhannus meni? :) Täällä juhannus meni rennoissa merkeissä läheisten kesken; grillaillen, herkutellen, leffoja katsellen ja boolia maistellen. Mun sisko taikoi upeita kakkuja, joita sitten kilvan popsittiin. Käytiin myös kuvaamassa hieman juhannuskuvia valtavien itikkaparvien keskellä, ja naurettiin hulluna ojissa ja suossa rymytessämme. Ah, parasta. Lauantaina sain vielä Jussin tänne, ja eilen käytiin Oulussa kylpylässä ja kiertelemässä sekä tänään Joensuussa asioita hoitamassa ja Kolilla upeita maisemia ihailemassa. Vähän juhlistettiin tuon ihanan ylennystä, ja mun kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon saamista. :) Ihania päiviä takana! Palaillaan taas pian kun kiireiltäni ehdin, vastailen kommentteihin myös piakkoin!

TYHJÄN SEINÄN PELASTUS - UPEAT SISUSTUSTAULUT

Keväällä möin sänkyni takana olevalla seinällä roikkuneen peilin, sillä äitini osti minulle synttärilahjaksi kivemman version, jonka halusin sijoittaa eri paikkaan lattian rajaan. Niinpä seinä jäi ammottamaan tyhjyyttään, ja kaipasin kipeästi jotain kivaa seinääni piristämään ja koristamaan. Olin nähnyt useissa blogeissa Desenion upeita julisteita, ja seikkaillut itsekin tuolla sisustustaulujen ihmemaassa upeita kuvia ja inspiroivia tekstejä ihaillen. Siispä kiljahdin riemusta, kun minulle tarjoutui mahdollisuus tutustua Desenion valikoimaan yhteistyön muodossa! 

Sain valikoida kattavasta valikoimasta 3 julistetta itselleni, ja valinta osoittautuikin aivan valtavan vaikeaksi! Valikoimaa on runsaasti, ja olisin halunnut kirjaimellisesti kaikki julisteet itselleni.. :D Upeat tekstijulisteet, kauniit kuvat, monet erilaiset värit ja fontit.. Lopulta päädyin valitsemaan kaksi tekstijulistetta, ja herkän sulan. Pidempi teksti muistuttaa elämään liittyvästä tasapainosta, ja lyhyempi on hauska toteamus pukeutumiseen liittyen. En voisi olla valintaani tyytyväisempi! Näitä julisteita kelpaa katsella, ja varmasti pitkään! Ihastuin Desenion tuotteisiin niin kovin, että varmasti tilaan jossain vaiheessa lisää tauluja ihan omakustanteisesti. Kuhmossakin huoneeni vaaleat seinät kaipaisivat kovasti piristystä kesän ajaksi! Minua houkuttaisi suuresti kokeilla esimerkiksi kultaa sisältäviä julisteita.. Ainoa ongelma on, että sivuston avattuaan sieltä ei vain pääse millään pois ;)

Onko Desenion valikoima teille tuttu? Mikä valkkaamistani julisteista miellyttää sun silmää eniten? :)

Postaus toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa, julisteet saatu

19. kesäkuuta 2016

WEDDING LOOK

Viikko sitten lauantaina oltiin tosiaan Jussin työkaverin häissä, ja ennen häitä mulla oli valtaisa mekkokriisi. Osa vanhoista mekoista ei enää mennyt mun päälle, ja osa ei sopinut tilaisuuteen esim. värinsä puolesta. Löysin kuitenkin nettikirppikseltä kivan mekon, joka tuli postissa pari päivää ennen häitä. Samaan aikaan pyörähdin täyttämässä meidän kirppispöytää, ja löysin tämän I H A N A N mekon kirppikseltä kympillä! Huh, olin niin innoissani. Tämä mekko oli nettikirppislöytöäni juhlavampi ja tyylikkäämpi, joten päädyin laittamaan tämän päälleni. Parastahan tässä on se, että olin kuolannut tätä mekkoa kauan ja haaveillut saavani tämän vaatekaappiini, ja sitten törmäsin tähän kirppiksellä vähän käytettynä ja edullisesti. Me so happy! 

Mitä tuumaatte häälookistani? :)

16. kesäkuuta 2016

ROME OUTFIT

Kylläpä tulee haikea fiilis ja ikävä Roomaa ja matkaseuraa näitä kuvia katsellessa. Kuvat on räpsitty illalla kauniissa Trasteveren kaupunginosassa, kun oltiin menossa pizzalle ja viinilasilliselle. Ostin tuon U P E A N hameen Rooman varmaan 5-kerroksisesta (muistanko oikein?) Zaran taivaasta, ja en malta odottaa että saan pukea tuon uudelleen päälleni! Ahh, kunnon prinsessaunelma.

Tää viikko on ollut kerrassaan kamala. Mua harmittaa että viime postaukset on ollut usein ainakin osittain valitusta, mutta ei voi nyt mitään. Life is what it is. Tiistain odotettu vapaapäivä kului jäätävässä kurkkukivussa ja kuumeessa, yöllä heräsin joka kerta kun yritin nielaista - sattui aivan helkkaristi! Loppuviikko olisi ollut töitä, mutta saikulla ollaan edelleen. Kävin keskiviikkona hakemassa saikkua, ja tänään sitten lisää. Aamulla huomasin mun kurkussa valtavan valkoisen patin, ja hoitaja puhelimen toisessa päässä pelotteli nielupaiseella, kaikki oireet kun passasi siihen loistavasti. Mulla on ollut siis kovaa toispuoleista kurkkukipua sekä kuumetta, ei mitään muita flunssan oireita. Sain hoitajalle ajan, ja lähdinkin kuuntelemaan tuomiota. Noh, heti selvisi että tulehdusarvot huitelee missä sattuu. Pikatestit näytti ettei angiinaakaan olisi, joten suoraan lääkärille. Lääkäri piti mahdollisena mononukleoosia, eli siitä sitten labraan. Lopulta multa ei löytynyt angiinaa, mononukleoosia eikä nielupaisetta. Sain sitten antibiootit "johonkin". Mitään virallista syytä tai tautiahan ei löytynyt, ja popsin taas yhdet antibiootit luoja ties mihin. Kurkku on kyllä aivan kauhean näköinen, ja joku noita tulehdusarvoja nostaa. Odottelen vielä huomenna saapuvia nieluviljelyn tuloksia, josko oltaisiin sitten viisaampia.

Olo on ollut oikeasti aivan kamala. Oon tottunut sellaseen pieneen kuumeeseen, jota saattaa parin päivän ajan hetkittäin olla. Oon popsinut tulehduskipulääkkeitä kuuriluontoisesti, ne auttaa hetken ja kuume nousee taas. Kurkku on niin kipeä että tekee mieli itkeä, syöminen ei onnistu ja nieleminen on tuskaa. Kuvittelin ehtiväni nyt lukea ja bloggailla kunnolla, mutta enhän mä kykene muuhun kuin makaamaan paikoillani.. Toivoisin vain eniten maailmassa, että tämä kammottava mikä-lie-tauti menisi ohi ja olisin terve. Tosin merkkejä parantumisesta ei ole, kuume nostaa taas mukavasti päätään ja tärisen täällä viltin alla poikaystävän hupparissa. Se ihana ajoi eilen Kuopiosta asti töiden jälkeen mua hoivaamaan Tosin mä taisin olla se hoivaava osapuoli, mun valvoessa yöllä kuumeisena ja peitellessä toista paremmin ja ojentaessa korvatulppia, tuo toinen veteli sikeitä tajuamatta mistään mitään :D 

Mulla oli vapaaviikonlopulle kivoja suunnitelmia, mm. monien vaikeuksien kautta saatu kampaaja-aika Joensuuhun ja hyvän ystävän tuparit, sekä poikaystävän luona oleminen. Noh, näyttää siltä ettei mikään noista tule onnistumaan.. Kampaajalle tosin menen vaikka toinen jalka haudassa, kaikki muut ajat menee joka paikassa niin pitkälle etten osaa sanoa työvuorojani, ja käy kuten aiemmin varatun ajan kanssa - työvuoro napsahtaa sopivasti siihen päälle. Mutta mutta, vielähän tässä ehtii tervehtyä!

Mitä sinne kuuluu? :)

Edit: Teidän kommenteista tuli mieleen, että mua ihan tosissaan kuvaili italialainen pikkupoika keijuksi ja ravintolassa tultiin oikein tulkin kera kysymään että olenko mä morsian :DD Yeah right..

14. kesäkuuta 2016

CHARMING BRUXELLES

Viimein! Meidän reissun ensimmäinen kohde, Bryssel, yllätti minut todella positiivisesti. Mulla ei ollut Brysseliä kohtaan minkäänlaisia ennakko-oletuksia tai toiveita, ja varmasti jo siitäkin syystä Brysselistä jäi mulle niin valtavan hyvä kuva. Se elämän meininki ja tunnelma, se kaikki tuntui niin hyvältä! Meidän ainoa Bryssel-päivä oli valitettavan tuulinen, ja olin aivan jäässä +10 asteen lämpötilassa kovassa tuulessa värjötellessäni. Varmasti lämpimämmällä kelillä olisi voinut kierrellä vielä enemmän paikkoja, hengailla puistoissa ja nauttia ulkoilmasta. Kylmyydestä huolimatta ehdittiin tehdä vaikka mitä ihanaa. Brunsseilua ihanassa kahvilassa, vanhassa kaupungissa kiertelyä, överivohveleilla herkuttelua, nähtävyyksien ihailua ja hauskat keskiaikamarkkinat. Hattaraa, sangriaa markkinahulinoissa ja punkkua hostellin kylpyammeessa. Bryssel oli ihana, ja paljon nähtävää jäi vielä seuraavalle kerralle!

Brysselin aiemmin räjähtäneellä metroasemalla ja lentokentällä seisominen sekä viime päivien surulliset Orlandon tapahtumat ovat saaneet myös minut miettimään elämää. Moni kyseli, että kuinka sä uskallat lähteä Brysseliin, jossa on tapahtunut vain viikkoja aiemmin kauheuksia. Mutta hei, missä täällä lopulta voi olla niin turvassa? Voitko ikinä tietää varmaksi, mitä työmatkalla tai koulussa tapahtuu? Ja kuinka paljon todennäköisempää on joutua auto-onnettomuuteen kuin terrori-iskun keskelle? Mä haluan elää. En halua pelätä ja miettiä jatkuvasti entä jos. Elämä on kallisarvoinen mutta lyhyt, ja siksi siitä täytyy nauttia täysin rinnoin. Matkustelu pitää mielen virkeänä ja saa arvostamaan niin muuta maailmaa kuin kotiaankin, ja jos reissatessa jotain tapahtuu, niin kuolenpahan ainakin onnellisena. Vaikka kauheuksia tapahtuu, pelko ei saa estää elämistä.

9. kesäkuuta 2016

LIFE LATELY

Heti ekana iloisia uutisia: mun selkä alkaa olla paremmassa kunnossa! Kiitos teille hurjasti tsempeistä, tuesta ja vinkeistä Ne merkkaa mulle aina aivan valtavasti! Täytyy vaan jatkossa muistaa olla varovaisempi, ettei selkä pääse enää kipeytymään yhtä pahasti. 

Mä vietän tänään erittäin tervetullutta vapaapäivää, sillä stressi on taas nostanut ihanasti päätään. Luulin että kaikki helpottaa kandin jälkeen mutta mitä vielä :D Luulen stressin edenneen sen verran pahaksi, ettei siitä noin vaan päästäkään eroon. Stressaan kaikkia pikkujuttuja, ja tällä viikolla onkin kyllä ollut oikeasti paljon hommaa. Siihen päälle vielä hurja jatkuva väsymys, kipeä selkä, työt, parisuhteen ja harrastusten ylläpito. En vaan osaa olla enää, ja omille jutuille on viime kuukausina jäänyt aivan liian vähän aikaa. Oikeastaan olemattomasti. Vapaapäivät ovat nytkin menneet usein Jussin kanssa, mikä on tietysti aivan ihanaa. Kuitenkin kuvittelen että niistä harvoista yhteisistä päivistä täytyy ottaa kaikki irti, ja omat jutut jää ja kasaantuu sitten niille muille päiville. Usein oonkin yhteisen viikonlopun jälkeen ollut ahdistunut ja stressaantunut, kun en vaan ehdi tehdä kaikkea. Kunpa voisin vaan ajatella että syksyn ja mun Joensuuhun paluun myötä kaikki helpottaa, mutta kun ei helpota. Toki nähdään enemmän ja vietetään varmasti viikoittain noin puolet viikosta yhdessä, mutta esimerkiksi yhteenmuutosta voi alkaa haaveilla vasta kahden vuoden päästä. Ajatus siitä on melkoisen raastava. Sille ei nyt vaan mitään voi, sillä mulla on koulu kesken Joensuussa ja toisella vakituinen virka Kuopiossa. Tässä ollaan kaikenlaisia kivoja ratkaisuja mietitty, ja jospa syksyn tullen ajatus "etäsuhteesta" hieman helpottaisi. Ei välimatka kuitenkaan tuhottoman pitkä ole, mutta olisihan se yhteinen koti ihana juttu.

 haalari kirppis / paita ja arskat BikBok / lenkkarit Nike / reppu Zara

Nämä keväämmällä otetut kuvat löydettyäni hämmästyin, kuinka ihanan hopeiset mun hiukset olivatkaan! En oo varmaan kahteen kuukauteen jaksanut käyttää mitään hopeatuotteita, jonka myötä mun hiusten hopeinen sävy on kaikonnut luonnostaan pois. Suunnitelmissa olisikin värjätä hiuksiin jokin vaalea, helpommin ylläpidettävä sävy. Sellainen, jota on sitten helpompi huoltaa ihan vaan tyvivärjäyksellä. Hopeinen harmaa on aivan ihana, ja varmasti sitä haluan jossain vaiheessa uudestaan kokeilla. Mutta kesäksi jotain vaaleaa ja helppoa, luonnollista ja hiuksia vähemmän kuluttavaa! Toivon että hopeashampoon ja muiden käytön vähentäminen vaikuttaa hiusten kuntoon positiivisesti. Itse asiassa varasin ajan kampaajalle ja hiuskuontalon päivitys venyy muutaman viikon päähän, mutta odotus on varmasti sen arvoista!

Täällä on ollut aika villiä menoa, sillä metsän eläimet ovat heittäytyneet melkoisen hurjiksi ja uhkarohkeiksi. Karhu liikkuu 10km päässä meiltä, meidän mökin lähellä. Sisko oli hieman säikähtänyt, kun oli tullut mökkitiellä vastaan :D Ilmeisesti muutkin ovat huolissaan aiheesta, sillä karhu tonkii yleisesti kyläläisten jäteastioita ja pihapiiriä. Mua niin harmittaa etten oo päässyt näkemään nallea! Mentiin Jussin kanssa moottoripyörällä kuoppaista mökkitietä ja meinasin tarjoutua kävelemään ettei ainakaan kaaduta, mutta kylläpä muutin mieleni kun muistin lähistöllä liikkuvan rohkean nallen :'DD Juu nou thänks. Eilen meiltä lähtenyt ystäväni oli sitten nähnyt kilsan päässä meiltä ilveksen, että eipä siinä!

Huomisen oon vielä töissä, ja sitten lähden Kaaville ja lauantaina juhlitaan poikaystävän työkaverin häitä. Mua vähän jänskättää, sillä en oo nähnyt varmaan yhtäkään juhlavieraista aiemmin. Onneksi oon suhteellisen sosiaalista ja puheliasta sorttia ;) Harmittaa, ettei nää rakennekynnet nyt sitten lopulta pysyneet yhtään. Vajaassa kahdessa viikossa multa oli lähtenyt ainakin 5 kynttä, ja sanomattakin selvää että tuollainen repeytyminen johonkin tökätessä vaurioitti myös omaa kynttä. Tietysti kaupassa töissä ollessani kynnet saivat välillä suhteellisen rajuakin kyytiä, vaikka lyhensin niitä jo aiemmin pahimpien vahinkojen ehkäisemiseksi. Nyt mulla on jäljellä kynsiä enää 4, jotka täytyisi saada jotenkin ennen häitä irrotettua.. Yritin ohjeita noudattamalla viilata niitä, mutta eihän nää perhana lähde mihinkään :-D Jussi lupasi mun hermoilua kuunnellessaan viilata nää huomenna, joten saa mun puolesta ihan vapaasti yrittää hahaha! 

Lisäksi kuhmolaisille tiedoksi, meidän perheen (lähinnä mun ja äidin) vaatteita löytyy Vesitornin kirppikseltä 9.-27.6 pöydästä 12! Myynnissä on niin vaatteita (XS-L), kenkiä (38-39) kuin sisustustavaroita ja muuta pikkusälääkin. Käykäähän ihmeessä kurkkaamassa, jos löytyisi jotain kivaa! :) Ja hei, lupaan että ens kerralla palaan VIIMEIN reissukuvien merkeissä! ;) 

6. kesäkuuta 2016

5/5

Sen lisäksi että tää päivä on ollut ihan 5/5, niin sitä on ollut myös jokin muu. NIMITTÄIN MUN KANDI!! Siis olin ihan tosissani lentää perseelleni kun avasin opintorekisterin, jossa arvosana komeili. En ollut yhtään varma kandistani ennen enkä varsinkaan jälkeen muokkausten, ja realistisin tavoite oli kolmonen. Voi jestas sitä riemunkiljahdusten määrää, nyt voin sanoa että oon kyllä ylpeä itsestäni! Ei mennyt lukemattomat stressiahdistukset ja itkukohtaukset hukkaan, nyt vain virallista tutkintoa odottelemaan ja sitten oonkin kasvatustieteen kandidaatti. Hullua.

Viikonloppu humahti hujauksessa, haipakkaa on riittänyt! Lähdettiin perjantaina aamulla aikaisin Kuhmosta, koukattiin Jussi matkalta kyytiin ja Hämeenlinnassa sukulaisissa vierailtuamme saavuttiin viimein illalla Valkealaan serkkuni perheen luo. Vietettiin kiva ja rento ilta viinilasillisten äärellä, ja juhlittiin toisen serkkuni valmistumista lauantaina. Oli ihanaa nähdä sukulaisia ja päästä nauttimaan ihanista herkuista, kerrassaan onnistuneet ja lämminhenkiset juhlat. Voi sitä naurun määrää! Meidän suku on ihan huippu Tulihan tuota mullakin ajettua vajaassa kahdessa vuorokaudessa hippasta vaille 1000km, onneksi oon edelleen ihan hulluna ajamiseen! Olin ihan kuoleman väsynyt aiempien univelkojen takia, ja kaksi aikaista aamuherätystä lisää ei juuri helpottanut asiaa. Siihen vielä päälle 15h ja 1300km autoilua, ahhh mikä kombo.

 toppi kirppis/BikBok / hame New Yorker / hattu ja ballerinat H&M / laukku New Look 

Oikeastaan ainoa inhottava asia viime päivissä on mun selkä. Ja voi saakeli että osaakin olla tuskaista! Nostelin viime torstaina töissä painavia tavaralavoja huonosti kiireessä, ja ilmeisesti pyöreällä selällä nostelu kostautuu nyt ihan kunnolla.. Mullahan ei oo selkä ollut oikeastaan ikinä kunnolla kipeä hartioita ja lapoja lukuunottamatta, alaselkä joskus hetkittäin. Selkä karahti kuitenkin aivan jumiin, siihen päälle 15h autossa istumista ja ohuella patjalla nukkuminen Jussin syliin käpertyneenä. Oltiin lauantain ja sunnuntaina välisenä yönä Kuhmossa takaisin, jolloin äiti hieroi mun selkää ja levitti siihen voidetta. Vetäisin vielä buranaa päälle, ja aamulla selkä olikin paljon parempi. Aamulla suuntasin kuitenkin töihin, ja ei varmaan tarvii edes sanoa mikä selän tilanne on tällä hetkellä... Jep, jokainen askel sattuu. Oon ihan pulassa tän kans.

Tai no, pakko lisätä että kyllähän mua ärsyttää tämä netti aivan valtavasti :'D Ei toimi niin ei toimi. Onneksi hetkittäin edes sen verran, että saan postauksen satunnaisesti julkaistua! Alkaa vaan olla hermot olla kireällä, varsinkin kun blogin päivittäminen on muodostunut todella haastavaksi. Postaustahti pääsisi muuten normalisoitumaan, niin sitten koko homma kaatuu toimimattomaan nettiin. Uusi ulkoasukin on suunnitteilla, mutta ei tällaisella netillä tarvitse paljoa muokkailuita tehdä.. 

Miten teidän juhlinnat meni? Löytyykö ruudun toiselta puolen juuri valmistuneita? :)

Blog Design by Get Polished