29. heinäkuuta 2016

DAYS LIKE THESE

Aurinkoa, kotimehua, kukallinen playsuit, mökkeilyä, lapsuuden lempparilammessa pulikoimista, mustikoiden poimintaa, jätskiä ja lämpöä. Niistä on mun viime päivät töiden lisäksi koostuneet. Tästä päivästä on muistona punoittava ja kärtsähtänyt naama. Kesän merkkejä, sekin.

26. heinäkuuta 2016

SAIL INTO THE BLUE WITH NOBODY NEXT TO YOU



 body H&M / hame BikBok / nilkkurit H&M / kello Daniel Wellington

Ääh. En tiiä mitä noille kollaasikuville tapahtui, laatu kosahti oikein huolella. Ja ehh, ennen kuin body pääsee kunnolla käyttöön niin kuron kyllä etumusta hieman umpinaisemmaksi, no worries.

Mitä enemmän mä asioita mietin, sitä enemmän mä oon hukassa. Mitä enemmän mä asioita mietin, sitä varmemmin en halua palata Joensuuhun syksyllä. Oon viimeiset vuodet vain suorittanut asioita, ehtimättä todella elää. Lukio läpi paineen ja vaikeuksien alla, suoraan yliopistoon haluamaani alaa opiskelemaan, kahden haluamani sivuaineen saaminen, opinnoista suoriutuminen ja kandin kirjoittaminen sekä työt siinä ohella. Kaiken lisäksi yhtälöön lisätään aiempi vaikea ja raastava, reilu vuosi sitten päättynyt parisuhde, sekä tämä uusi yllättävä käänne, kun kaiken piti olla viimein hyvin. Mä en vain jaksa. En jaksa suorittaa ja elää elämääni, vaikka kaikki tuntuu pahalta. En halua mennä Joensuuhun ja miettiä päivittäin niitä asioita, mitä mulla ei enää ole. En kestä nähdä miten muiden elämä jatkuu normaaliin tapaan, ja itse olen aivan hajalla. Muistan viime syksyn yksinäisyyden tunteet, enkä kestä kokea ja elää sitä kaikkea uudelleen läpi. Oon miettinyt mitä muuta voisin tehdä syksyn tullen, mutta en ihan oikeasti tiedä. Saisinko vaan nukkua?

Oon suoriutunut viikosta yllättävän hyvin. Niin, sellainen suorittajahan mä vähän oon. Työt on tuoneet helpotusta ja hektiset työillat saaneet ajatuksia muualle todellisuudesta. Mikään ei kuitenkaan oo helpottanut. Tippaakaan. Arvostan kaikkea saamaani tukea aivan valtavasti, mutta en haluaisi olla taas tuettavan asemassa. Mähän olin vasta aivan helvetin onnellinen! Kuitenkin ystävät, te lukijat, perhe ja työkaverit ovat olleet aivan valtavan suuressa asemassa viime päivinä, ja mua liikuttaa kuinka moni oikeasti välittää ja on huolissaan mun jaksamisesta, tai omien vaikeuksiensa keskellä haluaa varmistaa mun pärjäävän. Oon niin kiitollinen kaikista ihmisistä mun elämässä.

Mutta kuten kaverini laittama quote kertoi, "when nothing is sure, everything is possible". Kaipa siihen täytyy vain yrittää luottaa. Ihanaa uutta viikkoa rakkaat!

18. heinäkuuta 2016

UNTIL THE SUN COMES UP

jossain on kaikki paremmin
ja tähdet loistaa kauniimmin
mut mun sydän kuuluu tänne
sinne missä sinäkin
en sua pois mielestäni saa
miten voisin yrittää unohtaa kun
kotiin illal tuun, yksin aamulla herään, enkä sua enää täällä nää

Younghearted - nukkumaan

Viime viikon piti olla yksi vuoden parhaista. Kuhmon Kamarimusiikki, paljon porukkaa, kansainvälistä meininkiä, väliviikonlopun juhlinnat, ystävän valmistujaiset..

Kun mietin viime viikkoa, se oli hyvin erilainen. Oon ollut viikon kipeänä, flunssassa. Viime kerrasta on kolmisen viikkoa. Torstaina autosta hajosi iskari takaa, ja olin mutkassa ajaa ulos tieltä töyssyn takia. Säikähdin aika kovasti. Poikaystävä jätti tekstiviestillä, romahdin töissä. Läheisellä todettiin vakava sairaus. Kesän odotetuimman illan, lauantain, vietinkin yksin kotona itkien kissaa vasten.

En tiedä mitä sanoa, mitä ajatella. On niin epätodellinen fiilis. En pysty syömään tai nukkumaan, tai jos nukun niin näen painajaisia. Lauantai töissä oli helvettiä. Itkin kaikki tauot yksin, ja jossain vaiheessa mulle tultiin sanomaan ettei ole pakko olla töissä jos en pysty. Näytin vissiin aika surkealta. Mitä olinkin, ja sain jatkuvasti kyselyitä mitä on tapahtunut. Siitä vaan kassalle hymyilemään. Selvisin, en tiedä miten. Eilisen olin saikulla, fyysisistä sekä henkisistä syistä. Selvisin päivästä katsomalla Pretty Little Liarsia aamusta yöhön. Ajatukset muualle, pakoa todellisuudesta. Viiniä aamulla, viiniä päivällä, viiniä illalla. Koti on vain paikka ilman häntä. Päivät ovat vain hetkiä ilman häntä. Mikään ei ole mitään. Ei kukaan voi muutama viikko aiemmin puhua kihloista ja sitten jättää viestillä haluamatta nähdä ja keskustella. Ei kaiken sen jälkeen. Luulin että "traumojen" aika oli ohi, ja mä aloin olla ehkä jälleen. Oonkohan koskaan.

Oon menettänyt uskoni itseeni, onneen, rakkauteen, elämään, kaikkiin korkeimpiin voimiin.

Kiitos teille tuesta ja tsempeistä, joka ikinen kommentti merkitsee mulle niin valtavan paljon, etten osaa sanoin kuvailla. Vastailen niihin, kun jaksan.

15. heinäkuuta 2016

AND NOW ALL THIS TIME IS PASSING BY




kuvat : pinterest

Nää quotet kuvaa kaikkea paremmin kuin mikään muu. Sain tänään kesken työpäivän viestin, joka romahdutti koko mun maailman ja kaiken mihin uskon. Tällä hetkellä en usko enää oikein mihinkään. En jaksa mitään, halua mitään. Tiedä mistään mitään. Elämä jatkuu nyt yksin, en tiedä miten, mutta jotenkin. Oon itkenyt kyseisestä viestistä asti, ja töistä passitettiin mut kotiin. En ymmärrä, en käsitä, en jaksa. Olihan kulunut kuukausi aiempia rankempi, mutta se oli vain rankka kuukausi.. Silti mitään tällaista en olisi osannut odottaa, en kaikkien valtavan kauniiden ja vakavuuttaan todistavien puheiden jälkeen. Molempien elämän onnellisimmat kuukaudet loppuu yhteen viestiin. Kaikki se. Ilman mitään mahdollisuutta keskustella. En edes tiedä mitä sanoa. Niin moni asia muuttuu, opettelen tekemään asiat yksin ja olemaan yksin. Yksin saunominen, nukkuminen, ruoan laittaminen ja kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja nostaa liikaa kauniita muistoja mieleen. Tiedän että selviän, mutta en halua vain selvitä. Haluan olla onnellinen. Mikä tuntuu tällä hetkellä saavuttamattomalta haaveelta. Jännää, miten ensimmäistä kertaa todella uskoin ja luotin johonkin. Siksi kaikki tekeekin sata kertaa kipeämpää. En tiedä blogistakaan, miten tämä jatkuu vai jatkuuko. Asukuviakaan ei enää olisi saatavilla juuri ollenkaan. Noh, pieni murhe tämän kaiken rinnalla. En vain jaksa. Enkä tällä hetkellä haluakaan.

10. heinäkuuta 2016

WEAR IT LIKE A TATTOO

Siinä se on! Kymmenen pistettä sille, joka bongaa tatskasta virheen. Moni ei sitä huomannut, mutta mun mielestä sen näkee aika selvästi kun katsoo kokonaisuutena. Noh, korjausaika on jo sovittu elokuun loppupuolelle. Toki harmittaa, mutta oon aivan rakastunut tähän ja pienellä fiksauksella siitä tulee varmasti symmetrinen.

Tatuoinnissa yhdistyy siis monia mulle tärkeitä elementtejä. Lootuksen kukka, äärettömyys sekä ripaus unisiepparimaisuutta. Tatuointiin sisältyy monia merkityksiä, mutta lyhyesti sanottuna se kuvaa mulle henkistä kasvua ja valaistumista, vaikeuksien voittamista ja onnea. 

Mitä te ootte mieltä uutukaisesta?

8. heinäkuuta 2016

ALMOST ALL WHITE

Hetken päästä suuntaan ystäväni kanssa katsomaan kauan odotetun lempparikirjaani perustuvan leffan, Kerro minulle jotain hyvää, mutta ennen sitä ajattelin tulla näyttämään teille toissapäivän asua kuulumisten kera.

Viikko onkin hujahtanut vauhdilla. Maanantaina Joensuussa otin siis kauan haaveilemani tatuoinnin, ja siitä tuli aivan ihana ja täydellinen, juuri sellainen kuin halusin! Jos ei oteta huomioon sitä seikkaa, että siinä on virhe. Asiasta lisää omassa postauksessaan! Tarkkasilmäisimmät saattavatkin uuden tulokkaan huomata kuvissa pilkistämässä.

Lisäksi maanantaina laitettiin Joensuussa mulle ripsipidennykset aivan samoilla tarvikkeilla ja materiaaleilla kuin aiemminkin, mutta vielä tähänkään päivään mennessä niistä ei ole tullut minkäänlaista allergista reaktiota. Toivotaan parasta, ehkä keväällä kaikki johtui siitepölystä tai muusta vastaavasta! Mulla oli siis nyt ripsarin ja eyelinerin osto edessä, ja laskeskelin ystäväni tekemien ripsien tulevan lähes saman hintaisiksi. Plus se fakta, että nää on niin helpot! Varsinkin aikaisina työaamuina, kuten tänään viideltä herätessäni.

 Tällä viikolla oon tavalliseen tapaan työskennellyt, jonka lisäksi oon viettänyt aikaa lomailevan poikaystäväni kanssa ihan täällä meillä. Mitään suurempia ei tehty näinä päivinä, aiemmin ehdittiin kuitenkin tehdä monta kivaa pikkureissua. Nyt vaan rentoiltiin ja oltiin, tuijoteltiin Netflixiä ja kokkailtiin! 

Lisäjännitystä viikkoon on tuonut mun rakas bemmipallero. Se ei siis mennyt muutama viikko sitten katsastuksesta läpi, ja maanantaina olikin aika alatukivarren (?) vaihtoon. Noh, edellisenä päivänä siihen ilmestyi sitten toinen, ajamiseen oikeasti vaikuttavakin vika. Voi sitä riemun määrää.. Tän viikon bemmi sitten seisoi korjaamon pihalla, ja eilen sain sen sieltä hakea entistä ehompana kotiin. Tänään kävin sen sitten katsastamassa, ja heittämällähän se meni läpi ;) Onneksi ei mitään isompaa remonttia ollut, vaan pikkujutuilla ja kuluvien osien vaihdolla selvittiin!

toppi BikBok / hame ja kengät H&M / laukku Mohito

Mä kammoksuin ylläri ylläri taas aluksi erästä trendiä, johon sitten lopulta tykästyin korviani myöten. Nimittäin nyörikengät! Puolivitsillä sovitin niitä maanantaina, mutta lopulta innosta hihkuen kiikutin ne kassalle. Onhan noi ihan älyttömän kivat! Mukavat jalassa, mutta silti jotain extraa perus avokkaisiin verrattuna. Taas yksi lisäkohta tulossa takinkääntäjä-postaukseen ;) Edelleen odottelen niitä oikeita kunnon vapaapäiviä jolloin voisin vain "olla", ja ehtisin tehdä kunnolla erikoisempiakin postauksia. Jännä, että on jo heinäkuu ja musta tuntuu etten ole ehtinyt yhtenäkään päivänä oikeasti vaan olla. 

 Ja tässä parempaa kuvaa näissä kuvissakin vilahtavasta kaulakorusta.. Sain sen poikaystävältä yllärinä, ja se onkin aivan valtavan liikuttava infinityä, nimiämme ja syntymäkuukausiemme mukaan valikoituneita kiviä myöten ♥

Mitä mieltä asusta, hot or not? Millaisia viikonloppusuunnitelmia teiltä löytyy? :)

7. heinäkuuta 2016

ROME, OH ROME

No nyt viimein niitä Rooman kuvia! Roomassa oli toukokuussakin todella lämmintä, vaikkakin meidän lomailun aikana olikin selvästi lähiviikkoja viileämmät kelit. Suunnattiin siis Roomaan suoraan Brysselistä Emilian ja Marjukan kanssa. Majoituttiin aivan järkyttävällä ja epäilyttävällä alueella lähellä Terminin päärautatieasemaa, ja alue muistuttikin aivan jotain ghettoa. Kyllä pidettiin tiukasti kiinni laukuistamme, ja yritettiin mahdollisimman nopeasti päästä sisälle vaatimattomaan hostelliimme. Säästettiin kuitenkin majoituksessa, ja pari yötä nyt meni missä tahansa olosuhteissa! Hostelli itse oli muuten ihan kiva, mutta suurimpana miinuksena oli suihkun jääkylmä vesi. 

Heti ensimmäisenä Rooman päivänämme lähdimme kiertelemään kaupunkia, ja suuntasimmekin paikallisilla pizzoilla herkuttelun jälkeen Fontana di Trevi -suihkulähteelle, jonne mekin heitettiin kolikkomme toiveiden kera. Upea ja näkemisen arvoinen paikka, selvästi myös monen muun mielestä!

Lisäksi päiviin kuului viinilasillisia ihanilla kaduilla, paljon kävelyä, hieman shoppailua, taivaallista (!!) italialaista jätskiä, hymyä ja naurua sekä kaiken kauniin jatkuvaa ihastelua.

Toisena Rooman päivänämme pääsimme myös ihailemaan upeaa Colosseumia!

Viimeisen iltamme vietimme herttaisessa Trasteveren kaupunginosassa, josta löytyi valtavasti kauniita ja tunnelmallisia pikkukujia. Rakastan aina vanhoja kaupunginosia, niissä on aivan oma tunnelmansa! Ihana päätös ihanalle minilomalle.

Kaiken kaikkiaan ihastuin Roomaan aivan täysin. Sopivasti lämpöä ja kaukana olemisen tuntua, kulttuuria, kauniita rakennuksia, shoppailumahdollisuuksia ja ihanaa tunnelmaa. Parissa päivässä ehti nähdä paljon, mutta haluaisin nähdä ehdottomasti enemmän. Ja varmasti joku päivä näenkin! Olisi aivan mahtavaa kiertää Italiaa enemmänkin ajan kanssa, ja yhdistää lomaan myös Roomassa vierailu.

Miltä Rooma näyttää kuvien välityksellä? Löytyykö sieltä muita Roomassa käyneitä, mitä tykkäsitte kaupungista? :)

Blog Design by Get Polished