30. syyskuuta 2016

ADIDAS CROPPED HOODIE

Eikös olekin ihana! Cropattu huppari sopii kivasti kaveriksi korkeavyötäröisille housuille, ja miksipä ei hameillekin. Hupparin matsku on ihanan pehmoista, ja lyhyt mitta tekee siitä normi hupparia kiinnostavamman. En oo sitten yläasteen osannut käyttää huppareita, en sitten yhtään. Tän myötä ajattelin viimein opetella! Yläasteella sitä pukeuduttiinkin jättisuuriin miesten puolelta ostettuihin huppareihin, kiedottiin kaulaan huivi ja laitettiin mp3-soitin taskuun ja kuulokkeet roikkumaan hupparin kaula-aukosta. Voi niitä aikoja.

Mä tulin Kuhmoon, sillä huomenna juhlitaan hyvän ystäväni häitä. Ihanaa!

Tää päiväkään ei oo ollut niitä elämäni huippuhetkiä... Lähdin piristämään itseäni mökille, tekemään niitä kivoja juttuja joista tulee mulle hyvä fiilis. Keitin mukaani teetä, pakkasin mukaan lämmintä vaatetta ja eilen ostamani lehdet. Ajattelin myös räpsiä muutaman kivan kuvan rannassa. No, vettä satoi eikä sateen loppumisen jälkeenkään yksikään, siis yksikään, kuva onnistunut. Termospullon pohja oli vuotanut ja kastellut kaikki mun lämmikkeeksi ottamani vaatteet. Lehdet meni pilalle, tee jäi saamatta. 

Hautauduin kotona viltin alle mussuttamaan juustonaksuja ja kuuntelemaan akustisia, kauniita ja hieman melankolisia syysbiisejä. Lasi viiniä ja Vain elämää luvassa. Mikael Gabrielin päivä, ja monta mulle niin merkityksellistä ja tiettyyn elämänvaiheisiin liittyvää biisiä.

Mitä mieltä oot asusta? Mitä sun perjantaihin kuuluu?

Edit:// Huomasin vasta nyt miltä mun silmät näyttää ekassa kuvassa, oh well.. :D Menkööt!

29. syyskuuta 2016

JA JONAIN PÄIVÄNÄ MÄ OLEN EHJÄ


Eilinen päivä oli kerrassaan kamala. Lyhyesti sanottuna näin painajaista, jonka jälkeen herääminen oli vaikeaa ja kyyneleet poltteli luomien takana. Olin niin väsynyt, että skippasin ekan tunnin kokonaan ja jatkoin unia. Päivällä itkettikin sitten enemmän, ja illalla ennen opiskelijabileitä teki mieli jäädä viltin alle. Kumpa olisinkin vain jäänyt, sillä olin kuitenkin kotona ennen kymmentä itkemässä. Tänään olin ajatellut ottaa asukuvia, mutta silmät on niin turvoksissa että no thanks. On jännää, miten suuressakin joukossa tai läheistensä kanssa voi tuntea olevansa enemmän ja syvemmin yksin, kuin ollessaan oikeasti yksin. Eilinen ilta ja yö oli jotain sellasta mitä en osaa edes kuvailla. Jotain tuollasta odotinkin tapahtuvaksi, oon pärjännyt ja selvinnyt liian hyvin, tehnyt kaikkeni pärjätäkseni. Mun piti lähteä tänään aamulla Kuhmoon, mutta oon vaan hautautunut viltin alle herkuttelemaan, lukemaan ja kattomaan kivoja sarjoja. Tehnyt niitä juttuja, joista tulee hyvä mieli. Kotikotiinkaan meno ei tunnu kivalta vaihtoehdolta, tyrmistyttää yhden käytös surullisena ja tärkeänä hetkenä, ja ärsyttää toisen suunnitelmien muutokset. Joten jään siis tähän. Huominen on varmasti parempi.

Toivottavasti juuri sun päiväsi on ollut omaani parempi

27. syyskuuta 2016

TWO PIECE FROM ZARA

Mulla oli sopivasti nämä kuvat muokkailtuna, joten tulin vilauttamaan teille tätä Zaran cropatusta paidasta ja rennoista housuista koottua asua, josta saatiin viimein ikuistettua paremmat asukuvat. Täytyy kyllä sanoa, että tää asu oli jotenkin tosi vaikea kuvata.. Niitä epäonnistuneita kuvia löytyi joka kerralta ihan valtavasti! Anyway, tykkään itse asusta kovasti. Koko asu Zarasta Vagabondin söpöjä, ikivanhoja ballerinoja lukuunottamatta.

 Tänään pyörähdettiin ystävän kanssa keskustassa tsekkailemassa ostoskeskus Ison Myyn Myynjäristys-viikon tarjouksia. Lahjoja lukuunottamatta mulle tarttui mukaan ainoastaan maailman söpöimmät, ja samalla kamalimmat ja noloimmat housut. Kyseessä on siis vitosen alelöytö: pinkkikorallit velourhousut varustettuna suurella paljeteista tehdyllä "Keep Cool" -tekstillä. Ai kauhee, ihan jäätävät :--DDD Just täydelliset kotona hiimailuun, sitä arjen luksusta ;) 

Lisäksi oon ollut hieman huonovointinen tänään, ihan kuin tauti olisi iskemässä.. Kurkku oli valtavan kipeä aamulla, joka paikkaa kolotti ja päähän sattui. Kolotus ei kyllä johtunut ainakaan mistään treenisuorituksesta, sillä niitä ei oo lähimenneisyydessä näkynyt, upsiis. Onneksi salijäsenyys jatkuu pitkästä aikaa ens kuun alusta, katellaan jos saisin itteni motivoitua niihin hommiin takaisin!

Ja koska oon ollut hieman kipeänä, lohdutin itseäni hieman ja toteutin aikeeni tehdä vain niitä kivoja juttuja. Marssin koulun ja töiden jälkeen kauppaan, ja suuntasin kotiin Ben&Jerry's-purkkia, irttaripussia ja paria Maiskua onnellisempana.

Ja Maiskuista päästäänkin seuraavaan aiheeseen! Siis MISTÄ saa niitä kaikkia ihanan makuisia Maiskuja?! Vaniljaa ja suklaata löytyy, mutta siinä se. Oon saanut näistä pakkomielteen ihan huvittavuuteen asti :D Siskoni lähetti mulle kuvan mm. leivoksen, valkosuklaa-vadelman ja valkosuklaa-ananaksen makuisista Maiskuista. Siis aivan pakko saada! Oon kiintynyt noihin rahkapatukoihin niin kovasti, että lähipiiriä alkaa tosissaan huvittaa. Ja koska ne on RAHKApatukoita, täytyyhän niiden olla terveellisiä ;) Antakaa mun elää tässä virheellisessä luulossa, mä oon ahkerasti vältellyt tuoteselosteen tsekkaamista. 

Jultskailtiin tänään kaupungilla muistakin jutuista, ah ja voi sitä nostalgian määrää.

Kuinka moni teistä muistaa ne ihanat ajat, kun suoraan kotiin tuli erilaisia vaatekuvastoja, joista sitten ympyröitiin kilvan niitä lemppareita? Kirjoitettiin kaavakkeeseen ne kotiin asti tilattavat jutut, ja soitettiin puhelimella tilausta. Siinä sitten kilvan siskon kanssa kiljuttiin äitille, että olihan se mun haluamani ihkupinkkihuppari aivan varmasti vielä saatavilla. Apua, voi näitä muistoja!! Se oli vaan jotenkin aivan valtavan ihanaa :') Muistan kun siskoni kävi ekaa kertaa elämässään Henkkamaukalla, josta mä en ollut kuullutkaan. Hän esitteli olkkarin lattialla ostoksiaan, ja me katsottiin haltioituneina. Sinnehän sitä oli sitten heti suuressa maailmassa käydessä päästävä, voi sitä pienten tyttöjen iloa. Monet kerrat juuttui milloin missäkin testatessa liian pienet sormukset sormiin, ja niitä sitten paniikissa kiskottiin. 

Vielä nykyäänkin mulle tulee ainakin yhtä vaatekuvastoa ihan konkreettisena lehtenä, ja niissä on aina oma viehätyksensä. Se nostalginen fiilis, ihana paperin tuntu ja lemppareiden ympyröiminen, vaikkei niitä tilaisikaan. Tekeekö kukaan muu tätä? :')

Ja mitä tykkäätte asusta? Kivaa tiistai-illan jatkoa

25. syyskuuta 2016

ELOSSA



Heippa Kuunnelkaapas yllä olevat biisit postauksen taustalla, ne on valtavan kauniita. Itkettävän kauniita. Ajattelin kirjoitella Joensuuhun paluusta ja fiiliksistä enemmän, nää kesäiset kuvat on otettu kylläkin hieman aiemmin Kuhmossa. Silloin, kun noissa vaatteissa vielä tarkeni :') Syksyisiäkin asuja on kuvailtu vaikka millä mitalla.

Mä istun sohvalla. Tuoksukynttilöitä sytytelty ympäri kotia, lasillinen viiniä ja pala juustoa edessäni, varpaat uudella pehmoisella matolla kipristellen, Birdyn ja Passengerin sulosoinnut korvissa humisten. Näin mä oon tän viikon elänyt, kivoja juttuja ympärilleni kasaamalla. Ja siten mä oon siitä myöskin selvinnyt.

Olen tämän viikon aikana tehnyt varmaankin enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä. Kesällä olin vain töissä. Ja itkin, pakenin elämää. Kaikkea. Pakenen edelleen. Mutta nyt oon ollut jotenkin aivan eri tavalla elossa.

Kaverit tuli heti ekana iltana yllätysvisiitille, ja kuten jo aiemmin kerroin - se helpotti mun fiiliksiä tosi paljon. Kouluun paluu on hieman takunnut, aivot on vielä työ- ja lomamoodissa. Oon kuitenkin palannut Joensuun työhöni, jatkanut opintoja, ollut graduseminaarissa, käynyt ruotsin sivuaineopintoja ja huomenna aloitan vielä uuden sivuaineen. Oon käynyt kattomassa uusimman Bridget Jonesin ystävieni kanssa, nähnyt rakasta Roosaa ja päivittänyt ripset syyskuntoon, istunut iltaa rakkaiden tyttöjen kanssa katsellen Vain elämää -sarjan koskettavia tulkintoja, nauttinut ystävän kanssa Arnoldsin donitseja, kierrellyt kaupungilla rennosti syksyisiä juttuja ja lahjoja etsien, tehnyt kivoja löytöjä kirpparilta, asukuvaillut jalustan kanssa, käynyt tuttavan 30v-bileissä, pessyt kolme koneellista pyykkiä tänään, kokkaillut, herkutellut, sisustanut. Huh. Mä oon kyllä tosiaan tehnyt hurjasti kaikkea.

hame ja laukku Zara / pitsipaita GinaTricot / sandaalit kirppis / hattu ja korvikset H&M 

Tekeminen helpottaa. Ei jää niin paljoa aikaa ajatella. Mutta eihän tää niin yksinkertaisen helppoa ole, ei tietenkään. Mikäpä elämässä olisi. Äänet, tuoksut, sanat. Kasvovesi tuoksuu onnelta, syliin käpertymiseltä ja hymyiltä. Kodin ominaistuoksu muistoilta. Huuhteluaine keväältä, rakkaudelta. Jääkaapin oven magneetit haluaa kiertää kaukaa, olla katsomatta, mutta kuitenkaan voimatta poistaa niitä. Illalla kiertää kotiin pidemmän mutkan kautta, ihan vaan jotta voi vääntää musiikit täysille ja tuntea. Pyyhkiä kyyneleet ennen kuin saapuu pihaan. 

Höpöttelen ehkä liikaakin, en anna itselleni tai kenellekään mahdollisuutta tarttua mihinkään syvemmältä. En ainakaan vielä.

Näin viime yönä unta Nellistä ja Nessusta, molemmat oli nuoria ja terveitä, kirmasivat onnellisina meidän pihassa. Mun rakkaat, mulla on teitä ikävä, valtava ikävä.

Onneksi menen torstaina Kuhmoon, pääsen rapsuttelemaan jäljellä olevia rakkaita. Siskon viesteistä päätellen meidän Nasu jo kaipaakin mua. Ja niin minäkin sitä

24. syyskuuta 2016

OREO MACARONS

Mun sisko teki viime viikonloppuna aivan valtavan hyviä oreo macaronseja. Mä vedinkin noita kaksin käsin, siis aivan taivaallisia!! Näiden myötä haluan toivottaa teille oikein ihanaa viikonloppua! Nauttikaa syksystä

20. syyskuuta 2016

PASTELS

 Hellouu. Kiitos teille kaikille tuesta ja tsempeistä, jokainen niistä merkitsee paljon ja on tullut tarpeeseen. Sunnuntai oli hirmuisen raskas päivä, paljon raskaampi kuin osasin pahimmissa kuvitelmissanikaan pelätä. Luopuminen on aina surullista ja raastavaa, lemmikit on aina olleet meillä perheenjäseniä ja valtavan rakkaita. Mutta muistot säilyy, ja olen onnellinen jokaisesta kauniista hetkestä jonka olen saanut rakkaiden karvaturrien kanssa viettää. Nelli oli tosiaan keväällä jo heikkona, mutta kummasti piristyi kesän tullen ja saikin viettää yhden aurinkoisen ja suloisen kesän lisää. Olen siitä niin onnellinen. Tiedän rapsutelleeni pientä rakasta lukemattomia kertoja, ja sitäkin useammin kuiskanneeni kuinka rakas hän on. Aina. 

Toki sunnuntai oli muutenkin suhteellisen raskas päivä, sillä palasin Joensuuhun. Kaiken yhteisvaikutuksesta itkinkin aikalailla koko illan. Pakkaaminen jäi myöskin yksinomaan sunnuntaille, sillä en töiden takia aiemmin ehtinyt juurikaan kasailla tavaroita. Perjantain olin saikulla, sillä pääkipu vaan jatkui ja yltyi, ja mulla oli kuumetta. Vieläkin särkee päätä hetkittäin, mutta pahin taitaa olla ohi.

 Mulla oli Joensuuhun paluun suhteen valtavat paineet, ja ensimmäinen päivä menikin ahdistuksen vallassa. Mitä mä täällä teen, miksi mä täällä oon, mitä väliä millään on, minne mä meen. Eihän nuo tunteet oo minnekään kadonneet, mutta illalla olo helpotti ainakin joltain osin. Jostain selittämättömästä syystä oon kammonnut kaikkea Joensuuhun liittyvää, varmaankin muistojen takia. Oon ollut liian pitkään erossa ystävistäni, ja kynnys näkemiseen on kasvanut aina vain suuremmaksi. Pelko romahduksesta, pelko ymmärryksen puutteesta tai muistoja ja tuskaa esiin nostavista ärsykkeistä. 

Eilen illalla Salkkareiden loppuvaiheessa ovikello soi, ja menin ihmeissäni avaamaan. Oven takana odotti neljä mun ihanaa ystävää suklaalevyjen kanssa, voi mun rakkaita Oli tulla tippa linssiin liikutuksesta. Tuntui kuin en olisi ikinä poissa ollutkaan, vaikka niin paljon on ehtinyt tapahtua. Ja koen jotenkin olevani niin eri ihminen, rikkinäisempi. Siinä hetkessä kuitenkin tiesin että täällä on ihmisiä jotka välittää, täällä on mun ikioma Joensuun perhe jonka avulla selviän ja saan päiviini, iltoihini ja öihini muuta ajateltavaa ja onnen hetkiä. Olette rakkaita.

body ja kengät H&M / karvaliivi Forever21 / laukku Zara / housut New Yorker

Oioi, sain vielä nuo ihanat liehuhousut ikuistettua kuviin lauantaina. Rakastan noita, tätä asua ja koko värimaailmaa. Tällä hetkellä viehättää suuresti valkoinen, vaaleanpunainen, vanha roosa, dusty pink, nude, beige.. Sekä tottakai syksyiset harmaa ja viininpunainen. Niistä on tämän tytön tän hetken lemppariasut tehty.

Ihanaa viikon jatkoa

19. syyskuuta 2016

NELLI


Nelli-rakas

9.5.2003-18.9.2016

Pieni ja pippurinen
meidän ilkikurinen Nelli
katkomassa omenapuita, kaivamassa kukkapenkkejä
varastamassa autotallista tavaraa

Peloton rämäpää,
uimassa lintujen perässä 
lammessa, järvessä, mutaisessa ojassa
suojelemassa perhettään
synnyttämässä kolme pientä palleroa

Yhdessä marjastettu
perhosia jahdattu
ilot ja surut jaettu
vuosi toisensa jälkeen
tukena

Jäit yksin
Nessusta tuli enkeli
suru valtasi minut, sinutkin
kunnes saapui Nemo
ystäväksi naapurihäkkiin 
sinä piristyit

Sait vielä viimeisen onnellisen kesän
rakkaassa kotipihassa käppäillen
rapsutuksia keräillen
hymyjä herätellen

Tuli syksy
voimat heikkeni
sunnuntaisena aamuna askel ei enää kantanut
joten minä kannoin 
sinut metsästä kotiin
viimeisen kerran

Viimeiset katseet, silitykset
Rakastan sinua aina


15. syyskuuta 2016

TULEVASTA

Toukokuussa Joensuussa pakkasi tavaransa kasaan onnellinen ja hymyilevä tyttö, joka lähti ajamaan kesäksi Kuhmoa kohti voikukkaseppele päässään. Aiemmat ongelmat tuntuivat kaukaisilta, elämä hymyili ja tyttö oli onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan. Kuhmokaan ei pitkästä aikaa tuntunut vankilalta, vaan odotukset kesää kohtaan olivat korkealla. Kaikki oli hyvin.

Nyt on syyskuun viidestoista. Kaikki on toisin.

Huh, olipas dramaattista.

Mutta niin, sunnuntaina mä palaan Joensuuhun. Palaan, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Jatkan opintojani, eli luokanopettajakoulutuksen neljäs vuosi lähtee käyntiin. Luvassa on graduseminaareja (hyi), ruotsin sivuaineen aineopinnot sekä alkukasvatuksen sivuaineen perusopinnot. Gradua pitäisi alkaa pikkuhiljaa suunnitella, mutta sillä ei ole kiire. Ehkä sitten keväällä, tai ensi syksynä. Lisäksi koulun ohella tulen tekemään kahta työtä. Jatkan Joensuun työssäni, eli autan alakouluikäistä poikaa läksyissä muutaman kerran viikossa. Sähköposteista päätellen mua jo siellä kovasti odotellaan, ja hommat jatkuu jo ensi viikon alussa. Lisäksi käyn täällä Kuhmossa tekemässä tutussa vanhassa kaupassa vuoroja viikonloppuisin ja lomilla, sekä mahdollisesti muinakin aikoina. 

 Paluu arkeen. Niin, tätähän mä toukokuussakin jo odotin? Paluuta Joensuuhun, arkeen, omaan elämääni. Miten voikin fiilikset olla nyt täysin erilaiset. Kohta on jo sunnuntai, ja mä tunnen lamauttavaa kauhua. En oikein pysty edes ajattelemaan asiaa, tai kurkkua alkaa kuristaa ja kyyneleet kihoaa silmiin. Mä en halua. Mä en halua palata sinne yksin, paikkaan jonka piti olla koti aivan eri tavalla, kuin se enää ikinä voi olla. Purkamaan yksin tavaroita joista läheskään kaikkea en ole itse pakannut, tai löytää tavaroita jotka ei kuulu mulle. Löytää niitä perkeleen kauniita sanoja jääkaapin ovesta. Mutta onko mulla vaihtoehtoja?

Kyllähän mä pärjään, ja hyvin pärjäänkin. Mä oon ulkoisesti se iloinen ja onnellinen tyttö, eikä suurin osa huomaa minussa mitään muutosta. Se tyttö on kuitenkin sama, joka suihkussa yhtäkkiä purskahtaa itkuun tai itkee itsensä uneen. Joka yrittää niin kovasti selvitä, että pelkää romahtavansa hetkenä minä hyvänsä. Mä oon päällisin puolin selvinnyt jotenkin liian hyvin, ja siksi pelkään Joensuuhun menoa. Mä oon siellä suurimman osan ajasta yksin, kaikkien niiden muistojen keskellä, eikä mun tarvitse yrittää pärjätä. Pelkään että romahdan, että sängystä ylös nouseminen on liian vaikeeta, että mä en jaksa. Ja tarpeeksi monta kertaa kun käy samankaltaisia juttuja läpi, ei oikein jaksa enää taistella tai uskoa että tämäkin kaikki tapahtuu syystä, ja luvassa on jotain parempaa. 

Totuus on, etten tiedä mitä mun elämässä on enää jäljellä. Oon nähnyt Joensuun ystäviäni kerran kesän aikana. Siis kerran neljän kuukauden aikana. Oon mä käynyt Joensuussa muutaman kerran asioita hoitamassa, mutta halunnut vältellä kaikkia. Pelkään kai, että romahtaisin, tai en tiedä. Mutta siellähän odottaa mun rakkaat, turvalliset ystävät, joten mitä mä pelkään?! Niinpä. Ylipäätään en oo nähnyt juuri ketään perheen ja työkavereiden lisäksi. Ne kerrat on varmaankin kahden käden sormilla laskettavissa. Joten tästä voidaan päätellä, että mulla on ollut tosi yksinäinen kesä. Osittain oma valinta kyllä, en oo oikein jaksanut tai halunnut nähdä ketään. Kuunnella kysymyksiä tai hymyillä, koska ei mikään mitään muuta. En oo se sama tyttö enää, eikä musta varmasti sitä tulekaan. Kukaan ei tiedä kuka mä olen, en edes minä itse.

 En vain jotenkin jaksa mitään normaalia. Pikkuruisessa Kuhmossa vanhempieni luona oon jotenkin onnistunut suojelemaan itseäni maailmalta. Kaikelta mikä sattuu, nostaa muistoja pintaan ja saa mut iltaisin itkemään yksin. Oon katsonut lempparisarjoja ja lukenut hyviä kirjoja, oikeastaan hukuttanut itseni niihin. Hengannut siskoni kanssa, joka on mulle maailman rakkain ja läheisin tyyppi. Sisko kuuntelee ja ymmärtää, muttei ikinä painosta minua puhumaan. Hänen kanssaan voin unohtaa kaiken, ja olla se onnellinen tyttö, joka joskus koko ajan olin. Joensuussa joudun kohtaamaan koko maailman, tai siltä se ainakin tuntuu. Ystävät, tutut, koulukaverit.. Kaiken normaalin, ja samalla niin tuskallisen. Oon aina tykännyt bilettää ja käydä tanssimassa, mutta ajatus siitäkin tuntuu nyt mahdottomalta. En jaksa kuunnella mitään kenenkään kehotuksia miesten etsintään, mä en vain ole sellainen eikä musta sellaista tulekaan. Oon aina tarvinnut vakautta, ja varsinkin viime vuosien huonojen kokemusten myötä tarve vakauteen ja turvallisuuteen on vain kasvanut. Oikeestaan ainoa kerta tänä kesänä kun kunnolla join, päättyi aika mukavasti. Löysin itseni itkemästä yksin jostain ulkoa, kunnes sain kyydin kotiin. Enkä halua noita kokemuksia yhtään enempää.

Oon myös ahkera turruttamaan pahaa oloani shoppailuun. Ootte varmaan huomanneetkin, kuinka paljon uusia juttuja blogissakin on ollut viime aikoina esillä.. No, työntäyteisen kesän takia se onkin ollut nyt mahdollista, mutta silti äärimmäisen typerää kuluttaa vaivalla tienatut rahat vain johonkin turhaan. Tottakai välillä voi piristää itseään jollain, mutta tää homma on lähtenyt lapasesta aikoja sitten. Aiheesta ajattelin kirjoittaa oman postauksensa, mikäli vain uskallan. Oon myös innostunut sisustamisesta, ja on aika laittaa vanhoja käytettyinä hankittuja huonekaluja kiertoon ja ostaa uusia (käytettyjä) tilalle. Silti mietin, mitä mä uusien ostosten jälkeen teen. Istun uudella sohvallani roikottaen jalkoja uudella matollani, ja katson uusia taulujani. Mitä sitten? Sen hyvän olon sijaan mielen valtaa varmasti tyhjyys ja paha olo.

Kuvat on otettu Kolilla kesäkuun lopussa, tuo päivä taisi ollakin yksi kesän onnellisimmista. Niistä viimeisistä.

Voi olla että kaikki sujuu hyvin, mutta rehellisesti sanottuna en usko siihen tippaakaan. Tää viikko on ollut hyvin rankka henkisesti ja fyysisesti, ja sen varmaan tästä tekstistä huomaakin. Päätä on särkenyt nyt neljä päivää, ja oon aivan loppu. Toivottavasti joku jaksoi lukea tämän sepustuksen, oli pakko purkaa päätä hieman auki. Koska blogi, olet se ystävä, joka kuuntelee milloin vain. Hyvää yötä!

14. syyskuuta 2016

WHITE BOMBER & MAMA JEANS

Tää asu ei kyllä ole yhtään mua. Bomberia ja mamafarkkuja näkee harvoin mun päällä, varsinkaan yhdessä! Siihen vielä yhdistettynä Timberlandit ja silmälasit.. So not me :D 

Samalla tää asu kuitenkin oli hyvin mua. Viihdyin tässä aivan älyttömän hyvin, ja tää tyyli tuntui yllättäen todella omalta. Valkoinen bomber on kivaa vaihtelua mun mustalle versiolle, ja kevyen toppauksensa ansiosta menee varmasti myös viileämmillä keleillä. Nämä mammafarkut oli tosi rennot päällä, ja hempeään väriin rakastuin hetkessä. 

Silmälasit ei oo oikeat vahvuuksilla olevat, vaan ihan pelkät imagolasit. Löysin nuo Zaran nettisivuilta, enkä voinut jättää niitä tilaamatta. Jossain vaiheessahan noiden käyttäminen oli vaan noloa, mutta nyt nettikauppoihin on tupsahdellut noita vahvuuksettomia versioita tasaiseen tahtiin. Mä ainakin tykkään, vaikka voihan noiden käyttö hieman hölmöä ollakin. Tuovat ainakin mun kasvoille kivan lisän, ja mielestäni sopivat kasvonpiirteisiini aika mukavasti. Oonkin käyttänyt näitä jo useammin, ja sydän sykkii näille kovasti!

Timberlandit löysin nettikirppikseltä muutama viikko sitten käyttämättöminä, uusia en olisi raaskinut ostaa ;)

Tällä hetkellä olo on aika karmea. Oon kärsinyt voimakkaasta päänsärystä viime päivinä, ja sunnuntai ja eilinen olivat töissä aika vaikeita. Eilen popsin reippaasti lääkettä, mutta mikään ei auttanut. Oli oikein rentouttava reilu 9h työvuoro, josta suurimman osan päätä särki aivan valtavasti. No, tänä aamuna olo oli entistä pahempi.. Särkee vain enemmän, joka paikkaan sattuu (varsinkin selkä ja hartiat aivan jumissa), kurkku on hieman turvoksissa ja meinaa olla lämpöä. Mutta ei auta, töihin on suunnattava sillä tuuraajia ei ole. Mulla on 13 päivän työputkesta lähdössä siis 10. päivä, olo on aika nuutunut. Katsotaan miten selviän illasta, vai selviänkö ollenkaan. Wish me luck!

bomber ja toppi BikBok / farkut ja imagolasit Zara / kengät Timberland

Mitä tykkäätte tästä hieman erilaisesta asusta? 

Blog Design by Get Polished