30. marraskuuta 2016

BLOG HAS MOVED

Nyt on se päivä, kun mun blogi muuttaa uuteen osoitteeseen. Kiitos kaikille teille menneistä vuosista, kommenteista, elämänviisauksista, ilojen ja surujen jakamisesta, tsempeistä, yhteisestä matkasta. Toivottavasti tavataan uudessakin osoitteessa! Ja kerta kiellon päälle, klikkaa itsesi osoitteeseen:


Palataan!

29. marraskuuta 2016

HEMMOTTELUHETKI KOSMETIIKAN PARISSA

Kaupallinen yhteistyö Sokoksen kanssa

Ensimmäinen blogipostaus uudella pohjalla, jännää! Aiemmasta blogistani on saatu siirrettyä osa postauksista tänne, joten täältä pääsette lukemaan myös viime kuukausien kuulumisia. Kuten olen kertonutkin, elämäni on ollut varsinkin viime viikkoina hyvin stressaavaa ja toiminnantäyteistä. On koulua, kaksi työtä, kahden kaupungin välillä matkustamista ja tietysti harrastukset ja muu elämä. Pieni tai hieman suurempikin stressipeikko nostaa ajoittain päätään, ja silloin on tärkeää muistaa pitää itsestään huolta ja ottaa aikaa itselleen.

Siitä syystä pieni talvinen hemmotteluhetki kauneuden ja kosmetiikan parissa tuli enemmän kuin tarpeeseen! ♥ Pakkasaamuna sain suunnata suoraan sängystä aamupalan kautta Sokokselle, jossa taitava Helmi kokeili mun kasvoille tähän vuodenaikaan sopivia kosmetiikkatuotteita. Tällä hetkellä pinnalla ovat erityisesti erilaiset valovoiteet, kasvojen korostus, mattapunat sekä tietenkin näyttävät rajaukset. Itsekin olen viime aikoina kokeillut monia erilaisia valoa ja hehkua kasvoille tuovia meikkituotteita, ja mattapunatkin ovat kulkeneet jo tovin matkassani mukana. Meikki toteutettiin Diorin tuotteilla, joista löytyikin monia aivan ihania juttuja! Brändi oli itselleni melko uusi tuttavuus, mutta oikein positiivinen sellainen.

Meikkipohjaa lähdettiin työstämään perinteisesti kasvovoiteen ja seerumin päälle meikkivoiteella sekä peiteaineilla. Valikoimasta löytyy monia erilaisia peiteaineita peittämään niin ihon punaisuutta, värieroja kuin pieniä näppyjäkin. Tuotteet vaikuttivat ihanan kevyiltä kasvoilla, eivätkä kuivattaneet yhtään pintakuivaa ihoani. Flash Luminizer -valokynällä tuotiin kaivattua valoa mm. otsaan, kulmaluulle ja poskipäille.

Oi, tämä tuote!! Näistä tuotteista mun lemppariksi nousi ehdottomasti tämä upeasti hohtava hohdepuuteri, jolla sai kauniisti korostettua poskipäitä. Pienellä määrällä sai luonnollisen lopputuloksen, mutta halutessaan kunnon discopalloefektin ;) Sekin onnistuu tällä tuotteella, mikäli haluaa olla pikkujoulujen hohdokkain tyyppi! Pigmenttiä löytyy tosiaan vaikka muille jakaa. Usein nimittäin tuntuu, että monien tuotteiden kohdalla saa hohtoa hangata iholle niin että meikkipohja alkaa lähteä, eikä lopputulos ole siitäkään huolimatta kummoinen.

Silmämeikki luotiin paletilla, joka sisältää ruskeaan, punertavaan ja liilaan taittavia sävyjä. Hirmuisen kauniita kaikki, kivaa vaihtelua ainaisiin ruskean eri sävyihin! Pigmenttiä paletissa on mukavasti, ja silmänpohjustustuotteen avulla se nousisikin vielä paremmin esille. Sävyjä on joka lähtöön, joten erilaisilla variaatioilla saa luotua hyvinkin erilaisia lookkeja niin arkeen kuin juhlaankin. Itse pidän dramaattisemmista silmämeikeistä varsinkin näin pikkujoulukaudella, ja tulen varmasti kokeilemaan rohkeampia sävyjä ruskean ja harmaan rinnalle. Kahdella eri rajauskynällä tuotiin katseeseen intensiivisyyttä, ja tussilla saatiin luotua hyvin skarpit rajaukset yläluomelle. Kokonaisuuden viimeisteli kaunis luumuun taittava mattahuulipuna, joka sopi täydellisesti silmämeikin sävymaailmaan.


Yllä näette lopputuloksen tästä meikkaushetkestä. Eikö olekin kaunis meikki?! Minun mielestäni on, näyttävää mutta silti luonnollista. Itse harvemmin käytän liilan sävyjä silmämeikissäni, mutta niitäkin on tullut kokeiltua. Siitä syystä tämä oli ihana muistutus siitä, kuinka vaihtelu virkistää ja välillä on hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Sitä jotenkin aina jämähtää itse meikkaamaan tietyllä tutulla ja turvallisella tavalla, eikä välttämättä hoksaa kokeillakaan uutta ja erilaista. Mä olen suhteellisen avoin ja kokeilunhaluinen meikkaamisen suhteen, mutta silti oli oikein avartavaa päästä jonkun toisen (ja vieläpä ammattilaisen) meikattavaksi!

Mitä ajatuksia nämä tuotteet ja meikki herättivät teissä?

Ja hei, hurjan paljon tervetuloa tänne uudelle blogipohjalle! Kiitos ja kumarrus jokaiselle tänne seuranneelle "vanhalle" lukijalle, sekä iso hali kaikille uusille tyypeille, jotka jäävät höpinöitäni seuraamaan!

BLOGI MUUTTAA + FACEBOOK-SIVUT

Hellouu 💕 Blogimuutto lähestyy, joten onkin aika painaa mieliin tuleva osoite! Keskiviikosta eteenpäin blogini löytyy osoitteesta http://www.so-up.fi/sadepisaroitaniitynkukkasilla. Kyseessä on uusi, keskiviikkona lanseerattava yhteisö, jonka alta löytyy monta mielenkiintoista blogia hyvin erilaisista kategorioista. Suosittelen siis tsekkaamaan ;) Ja jos seuraat mun mukana kohti uusia tuulia, olen äärettömän kiitollinen ja toivotan sinut avosylin tervetulleeksi uudelle sivustolleni! Mikäli päätät jättää yhteisen taipaleemme tähän, kiitän ja kumarran tähän astisesta. Ootte olleet aivan huikeita tyyppejä jotka piristää päivä toisensa jälkeen, ja olisin ikionnellinen päästessäni juttelemaan kanssanne myös uudessa osoitteessa! Toivottavasti nähdään
¨
Toinen asia josta haluan teitä muistuttaa, on blogini Facebook-sivusto (klik). Käykää siis tykkäämässä, jotta pysytte mukana muutosten tuulissa! Pyrin linkkailemaan uudet postaukset sinne, joten sitä kautta seuraaminenkin on jatkossa helppoa. Ajatuksena on lisäksi laittaa sivustolle myös muuta materiaalia arjen keskeltä :) Ja jatkossa blogini seuraaminen onnistuu kätevästi myös Bloggerin kautta, lisäät vain uuden osoitteen lukulistalle hallintapaneelin kautta! Jos on ongelmia, auttelen enemmän kuin mielelläni.

hame kirppis / Bikbok
neule Bikbok
kello Daniel Wellington
sukkikset ja korvikset H&M

Nämä kuvat on otettu aiemmin syksyllä, kun mun hiukset oli vielä ihanan viileät ja hopeiset. Oon jättänyt hopeatuotteet minimiin, ja hiusten kunto on hiljalleen alkanut parantua. Toivon ainakin sitä kovasti :'D Pakko myöntää, että kaipaan tuota upeaa sävyä aivan valtavasti.

Mä niin odotan perjantaita, kun aamulla hyppään koneeseen kohti Mallorcaa. Nää viime viikot on olleet..no, en edes löydä sanoja. Viikonlopun vietin Kuhmossa, perjantain olin töissä ja kuskina perheen pikkujoululaisille, lauantaina heräsin vasta kolmelta (niin mitkä univelat) ja tein koulujuttuja, sunnuntaina vietin 9h töissä ja ajelin takaisin Joensuuhun, ja tänään oon taas juossut paikasta toiseen. Illan tein koulujuttuja, huomenna kerrataan porukalla ilta torstain kvantitatiivisen tutkimuksen tenttiin (jota en muuten tuu ikinä pääsemään läpi..), ja pitäisi vielä tsekkailla aika paljon juttuja blogimuuttoon liittyen. Keskiviikkona olisi uuden blogiyhteisön tapaaminen ja töitä koulun jälkeen. Ja tosiaan, pitäisi tehdä koulujuttuja ja ihan lukeakin siihen tenttiin. Ja oishan mulla torstaina iltapäivälle varattu bussiliput Helsinkiä kohti.. :D Ehkä pitäis myös pakatakin jossain välissä! 

Siis tiedän kyllä miten paljon oon tästä kiireestä ja stressistä täällä puhunut, mutta alkaa ihan tosissaan vaan naurattaa tämä koko homma :-D Joululomalla oon kyllä niin relax, en tee töiden lisäksi mitään muuta kun syön itteni kunnon joulukuntoon, ahahah.

Muistithan laittaa blogin uuden osoitteen ylös ja käydä tykkäämässä FB-sivuista? ;) Ja hei, mitä just sun viikkoon kuuluu?

28. marraskuuta 2016

ENSIMMÄINEN ADVENTTI : JOULUKALENTERINI

Mulla on aina ollut joulukalentereina perinteisimmät suklaakalenterit, ne joissa on söpö pukki ja eläimiä kokoontunut reen ympärille. Metsää, mökki ja kenties lahjasäkki. Ja monikossa "perinteisimmät suklaakalenterit", sillä mulla on aina ollut niitä kaksi. Yksi illaksi ja toinen aamuksi ;) Kaksi suklaapalaa päivässä, ihanaa eikös?! No, tänä vuonna mulla on joulukalentereita kolme. Tämä edellä kuvailtu perinteinen suklaakalenteri löytyy Kuhmosta maman ostamana (pääsenkin seuraavan kerran Kuhmoon mennessäni ahmimaan reilun viikon edestä suklaata, yummyyy!), ja Joensuussa mulla on kuvissa näkyvät kalenterit - English Tea Shopin teekalenteri sekä muumien suklaakalenteri. 

Tämä teekalenteri on mulle aivan uusi juttu, mutten voisi olla enempää innoissani! Teen suurkuluttajalle aivan oivallinen idea saada joka aamu uusi teelappu. Oon tästä melkein enemmän innoissani kuin noista mun suklaakalentereista.. :'DD

Ja hei, ajattelin tänäkin vuonna värkätä blogiin adventtikalenterin! Mulla ei ole mitään mahiksia tehdä jokaiselle joulukuun päivälle omaa jouluaiheista postaustaan, joten höpisen joulujuttuja jokaisena adventtisunnuntaina. Lisäksi toki tulee muutakin jouluhöpinää kun mieli tekee aiheesta kirjoitella tai kuvien avulla tunnelmoida tätä vuoden ihaninta aikaa, joten joulujuttuja tulossa roimasti!

Millainen joulukalenteri sulta löytyy? 💕

24. marraskuuta 2016

IN LOVE WITH BURGUNDY

Heipsan Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron viikkoni olleen taas kiireinen ja stressaava, joten keskitytään sen sijaan kivempiin juttuihin! Ensinnäkin, tein juuri blogilleni  Facebook-sivut, joita pääset seuraamaan tästä. Kammoksuin kauan ajatusta "liiasta julkisuudesta", mutta lähestyvän blogimuuton kannustamana rohkaistuin viimein seuraamaan muiden esimerkkiä ja väkertämään sivut faceenkin! Ja kyllä, blogi muuttaa.. ;) Jännää! Vielä hetken pääsette lukemaan höpinöitäni täällä, mutta alan kohta vinkkailla uutta osoitetta ja kertoa teille lisää aiheesta. 

Joten sinne vaan tykkäilemään, pus!

Tän viikon ankeaa säätä (seriously, tänään satoi vettä varmaan enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä.. ja viikon päästä on joulukuu, what?!) kompensoivat nämä ihanat kauniilla säällä otetut kuvat, joiden asustakin tykkään kovasti. Tässä yhdistyykin kaikki tän syksyn lempparielementit, nimittäin burgundy, harmaa, hatut, neulosculottesit, silmälasit ja tuo pörröhäntä! Mitä te tykkäätte asusta ja kuvista?

 culottes ja rillit Zara
laukku Stradivarius
hattu Lindex
nilkkurit Seppälä
pörröhäntä Glitter

Suuren suuri kiitos teille kaikille rakkaille ihanista edelliseen postauksiin tulleista kommenteista En oo ehtinyt valitettavasti niihin vielä vastailemaan tai ylipäätään muutakaan blogiin kirjoittelemaan, sillä kuten sanottua, oon juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Mutta huomenna paneudun niihin ajan kanssa! 

Viikkoon on mahtunut myös monta kivaa juttua. Oon hoitanut urakalla koulujuttuja pois alta, ja voinkin hieman huokaista helpotuksesta. Sain ostettua vaivaisen parin euron lipun Onnibussilla Joensuusta Helsinkiin. Selvisin rokotuksesta (tosin edelleen on tiistaina laitetusta rokotteesta käsi kipeä ja turvoksissa, ja lämpö nousee). Sain todella positiivista palautetta jännittämästäni ruotsin esitelmästä koko yliopiston kivoimmalta opettajalta. Sain mun sohvan myytyä tuplahinnalla siitä, minkä siitä itse maksoin. Sen seurauksena saankin joulukuusen mahtumaan yksiööni! Näin pitkästä aikaa ihmistä, joka mulle on ollut viime vuosien aikana hyvin tärkeä. Oon saanut mahdollisuuden pariin aivan huikeaan yhteistyöhön. Olen löytänyt mahtavia joululahjoja läheisilleni. Toteutettiin tänään ystävieni kanssa koulun aulassa erääseen kurssiin liittyvä projekti, joka me ideoitiin ihanaksi rentoutushetkeksi kaiken kivan pikkupuuhan kera. 

Mitä sun viikkoon kuuluu? Kivaa viikon jatkoa, palataan pian

19. marraskuuta 2016

KELPAANKO VAIN ONNELLISENA

Perjantai-ilta. Ihmiset pitävät hauskaa, istuvat iltaa kavereiden kanssa tai katsovat leffaa kullan kainalossa. Herkuttelevat, käyvät leffassa tai saunovat antaumuksella. Minun perjantai-iltani on hieman erilainen. Oon itkenyt nyt muutaman tunnin, ja oon totaalisen väsynyt kaikkeen. Väsynyt hymyilemään, väsynyt nauramaan, puhumaan, pärjäämään, olemaan "onnellinen". 

Tää viikko on ollut kamalan rankka. Kotona ei ole ollut helppoa viime aikoina. Viimeksi Joensuuhun mennessäni itkin matkalla. Huoli läheisestä, lähipiiriä (ei varsinaisesti minua) koskettanut kuolemantapaus, elämän arvaamattomuuden pohtiminen, stressi koulujutuista ja töistä, pelko oman jaksamisen loppumisesta, syyllisyyden ja loputtoman riittämättömyyden tunne. Kaikki pienet asiat, jotka miellän kelpaamattomuudeksi tai kyvyttömyydeksi. Maanantai-iltana mä romahdin pienimuotoisesti. Yritin selvittää mua kauan painanutta ja selvittämätöntä asiaa, josta näen jatkuvasti painajaisia ja koen valtavaa ahdistusta. Ja miten tää tilanne päättyi? Toinen asianosainen ei edes lukenut laittamaani viestiä. Ei. Edes. Lukenut. Toisaalta helpotus, toisaalta.. Niin. En edes osaa kuvailla.

Mä oon ollut tänä syksynä jollain tasolla yksinäisempi kuin moneen vuoteen. Kerroin tuosta tilanteesta muutamalle ystävälle, ja se olikin ensimmäinen kerta kun tuolle "Joensuun perheelleni" avauduin tilanteesta. Mulla ei oo ollut olkapäitä joita vasten itkeä. Yksi ainoa olkapää yhden kerran. Tai no, en mä voi tästä ketään syyttää. Itsekään en ole liiemmin asioistani huudellut. Mutta ei multa ole kyllä liiemmin kukaan läheisistäni mitään kysellytkään muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Kipeistä asioista oon puhunut lähinnä muutamalle puhelinyhteyden päässä olevalle ystävälle viestien välityksellä silloin tällöin. Jos joku satunnainen ihminen silloin tällöin kysyy kuinka mulla menee, on vaikea avautua koko syksyn harteilla raskaana painaneesta taakasta ja surusta. On helpompaa kertoa koulusta ja töistä, kämpän sisustamisesta ja viikon säästä. Välillä musta tuntuu, ettei kuulumisia kysyvä tyyppi ole edes valmis vastaanottamaan sitä mitä haluaisin sanoa. Että toinen haluaa mun ja joskus jopa itsensäkin takia kuulla kaiken olevan paremmin. Ja sehän on vain täysin luonnollista.

Mä ostan. Kun mulla on paha olla tai ahdistaa, mä klikkaan itseni nettikauppaan ja ostan. En edes uskalla miettiä niitä määriä joita mulle tavaraa tulee. Se turruttaa hetkeksi ja aiheuttaa jälkeenpäin entistä pahemman olon.

Viikko on ollut niin rankka, oon ollut henkisesti aivan hajalla ja juossut paikasta toiseen stressaantuneena. Tiedostan kuormittuvani asioista hyvin herkästi. Siitä huolimatta mä oon vaan hymyillyt ja yrittänyt pärjätä. Mä suoriudun ja suoritan, teen roppakaupalla koulutehtäviä ja kahta työtä, kirjoitan blogia, yritän ehtiä harrastusten pariin ja näkemään kavereita. Suhaan viikoittain kahden kaupungin välillä. Herään jatkuvasti painajaisiin ja pahaan oloon. Silloin kun mulla on tilaisuus puhua siitä miten rankkaa mulla on, niin mitä mä teen? Mä hymyilen. Yritän nähdä asiat kauempaa ja puhua realistisesti ja fiksusti. Tai sitten ihan todella siinä hetkessä koen oloni paremmaksi. Tai sitten niin kovasti vain yritän kokea, missähän se raja edes menee? Kun mä oon yksin, kaikki iskee päälle. Ilta saattaa mennä pelkästään itkemiseen, ellen sitten klikkaa itseäni nettikauppaan piristymään. Mulla on ihmisiä joihin luotan ja joille voisin periaatteessa puhua. Mutta jos mun läheinen, raskaan menetykseni tietävä ihminen ei sanallakaan monen kuukauden aikana kysy asiasta mitään, niin miksi helvetissä mä avautuisin? En halua vaivata, en halua kuormittaa ongelmillani. Jokaisella on kuitenkin ne omat taistelunsa taisteltavana, eikä kukaan ehdi olla toisen tukena jatkuvasti. Ja väkisinkin tulee jossain vaiheessa fiilis, ettei mun asiat vain kiinnosta. Että mun täytyy pärjätä. Että kelpaan vain onnellisena ja hymyilevänä. Ettei niille surullisille ja raskaille asioille ole sijaa. Että on helpompaa olla niiden iloisten tyyppien kanssa keskittyen iloisiin juttuihin. Ettei kukaan jaksa kuukausia huulet alaspäin osoittavaa tyyppiä. Jaksaisinko itsekään itseäni?

Mutta edelleen painotan sitä, että itsehän mä lopulta olen asioistani vastuussa enkä ikinä voisi syyttää ketään, vaikka sellaisen kuvan tekstistäni voikin virheellisesti saada. Mulla on aina mahdollisuus avata suuni ja mun pitää vain tietää että ihmiset ovat mun rinnalla. Mutta miten vaikeaa on itse aloittaa näistä jutuista puhuminen? Iloiset jututhan on niin paljon hauskempia. Oon kohdannut elämässäni niin paljon kuraa, ettei kukaan jaksa samaa enää kuunnella hieman eri twistillä. Eikä kukaan tai mikään lopulta voi tilanteeseen vaikuttaa, kuten moni onkin suoraan todennut. Silti se kuunteleva korva olisi välillä jotain kuvailemattoman arvokasta, kun kaikkea ei tarvitsisi kantaa yksin. Välillä olisi vain helpottavaa käpertyä turvalliseen syliin itkemään kaikkea pahaa, ja tuntea olevansa edes pienen hetken turvassa. Ymmärrän sen, että minultakin on hankala kysyä asioita. Toisen reaktiota ei voi ikinä ennustaa, eikä tiedä milloin toinen haluaa puhua. Mutta toisaalta, kyllä mä ainakin osaan sanoa suoraan jos en asiasta tietyllä hetkellä tai ollenkaan halua keskustella. Oon aiemmin tottunut avoimesti puhumaan ongelmistani kasvokkain viime vuosien aikana, joten tähän teini-iän aikaiseen sulkeutuneisuuteen ja yksinäisyyteen palaaminen on ollut hämmentävää. Ja mä ihan todella haluaisin puhua. Haluaisin itkeä, haluaisin huutaa, haluaisin helpottaa oloani jotenkin.

Mä syytän ja syyllistän itseäni, katson peiliin joka päivä pohtien mikä mussa on niin pahasti vialla. Mulla on mielestäni suhteellisen hyvä itsetunto, mutta nämä ajatukset ei jätä mua rauhaan. Koska jos mussa ei olisi vikaa, niin eihän tämän kaiken kuuluisi olla näin vaikeaa? Ei mun kuuluisi kohdata näin monta menetystä ja tuntea itseäni näin yksinäiseksi. Ei mun kuuluisi pyrkiä pärjäämään ja suoriutumaan niin kovasti, että tulee tällaisia iltoja kun kaikki romahtaa niskaan. Ja kyllähän mä välillä ihan oikeasti pärjään ja koen jopa onnellisuuden tunteita. Mutta sitten käy näin, tulee tällainen perjantai-ilta jolloin kaikki kaatuu niskaan.

Mä en oo kertaakaan itkenyt tätä kaikkea kenellekään täysin lohduttomana. En sen ensimmäisen päivän jälkeen, kun itkin lähes suoraa huutoa vailla minkäänlaista kontrollia. Pari hallittavissa olevaa kyyneltä siellä täällä, siinä kaikki. Ja kuitenkin mä koen, että aiemmista menetyksistä huolimatta musta on tällä kertaa mennyt jotain peruuttamattomalla tavalla rikki. 

En oikein tiedä vielä tässäkään vaiheessa tekstiä, tulenko julkaisemaan tätä. Toisaalta haluan, toisaalta en. Jos luet tätä, tiedät mihin lopputulokseen päädyin. Tässä vaiheessa voin sanoa ainakin sen verran, että olo tuntuu hieman keveämmältä ja kyyneleet ovat hieman tyrehtyneet tämän tekstin myötä. Aamupäivä tänään oli yksi syksyn parhaista, olin hyvällä mielellä kaiken suhteen. Oikeastaan kaikki huono alkoi siitä, kun olin ajaa liukkaalla kelillä ulos tieltä. Kädet tärisi ja säikähdin pahasti, nämä pienet hiekkatiet ovat todella liukkaita Kuhmossa. Auto heittelehti puolelta toiselle, ja sain sen viimein hallintaan. Myöhemmin käytiin kattomassa noita jälkiä, ja ne oli aika hurjat. Mitään suurta ei ole sen lisäksi tapahtunut, mutta muutamia pieniä mielipahaa ja stressiä nostavia asioita, jotka saivat mut kaipaamaan sitä onnellista Jenniä ja helpon huoletonta elämää. Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta, viikot sisältävät liikaa "pakollisia" juttuja ja velvollisuuksia, ja juuri nyt haluaisin kiskaista peiton korville viikoksi. Ihan jo stressikin vaikuttaa siihen, että koen nämä muutenkin mielessä jatkuvasti pyörivät asiat vielä raskaammin. Oon viime aikoina pohtinut paljon elämässäni olevia ihmisiä. Sitä, kuka todella on aito ja seisoo rinnallani vaikka mikä tulisi. Mulla on paljon kavereita, mutta kuinka monta heistä luokittelen todellisiksi ystäviksi? Olen myös pohtinut paljon sitä, miten jotkut ihmiset ottavat enemmän kuin antavat. Oon yrittänyt karsia niitä ihmisiä elämästäni, mutta oon jälleen miettinyt ketä lopulta jäävät jäljelle. Enkä mä tiedä tähän vastausta.

Tämä teksti voi tuntua siltä, että kerron paljon elämästäni. Jonkun mielestä jopa liikaa. Itsekin pelkään mitä ajatuksia ja kommentteja postaus herättää, mikäli tätä ikinä tulen julkaisemaan. Löysin kansioistani jopa kuvan, joka sopi tekstin kuvitukseksi sattumalta hyvin (suunnittelin tuota aiemmin lohtushoppailija-postaukseen, jonka sitten sivumaininnoilla liitin tähän). Mutta toisaalta tämä ei kerro yhtään mitään. Ei pisaraakaan siitä mylläkästä mikä mun sisällä pyörii, tai ajatuksista joita pääni sisällä tunnen. Jokainen tämän lukenut tietää edelleen vain murto-osan mun elämästä, siitä ihmisestä joka täällä kirjoittaa. Kirjoittaminen helpottaa. Blogini on tukipilarini, aina minua varten. Ja vaikka kommentit ja muut pelottaakin, niin kukaan ei lopulta tiedä kaikkea sitä, minkä minä tiedän. Joten kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen tuskaa tietämättä koko totuutta. Jokaisen tuska, olipa se sitten mitä tahansa, on aina yhtä "arvokasta". Kun jälkeenpäin tätä tekstiä luen, tämä tuntuu hyvin kevyeltä kaikkeen siihen verrattuna minkä todella olisin halunnut kirjoittaa. Kevyeltä verrattuna kaikkeen siihen mitä näiden kuukausien aikana olen tuntenut, siitä matkasta jonka olen kulkenut.

Ja ihan totta, tämän tekstin kirjoittaminen rauhoitti, helpotti ja huojensi mua valtavasti. Ainakin pieneksi hetkeksi.

16. marraskuuta 2016

BALLERINA

Ei Jenni, ei. Sun pitäisi olla kirjoittamassa esseetä! Tai tekemässä ruotsin esitelmää. Tai verkkokurssin tehtäviä. Tekemistähän riittää aina, se on ihan fakta. Mutta on tärkeää muistaa myös rentoutua, ottaa aikaa itselleen. Mulla se on ollut tällä viikolla kortilla, ja kaikki päivät on olleet yhtä paikasta toiseen juoksemista. Oon ollut illalla suhteellisen myöhällä kotona, ja vielä alkanut vääntää milloin mitäkin esseetä, käännöstä tai esitelmää. Stressihirviö on taas nostanut päätään, mutta sen vastapainoksi olen ottanut edes pieniä hetkiä ihan vain itselleni. Kuppi kuumaa teetä tai glögiä, telkusta pyörivä Greyn anatomian jakso tai kiinnostava dekkari, jota en malttaisi käsistäni laskea.

Nuo kouluhommat eivät kuitenkaan katoa mihinkään, se on fakta. Ja juuri nyt voin hengähtää ja siirtää niitä pari päivää eteenpäin. Oon ollut tällä viikolla niin ahkera, että saan olla ylpeä itsestäni. Oon tehnyt lukemattomia juttuja pois alta jo reippaasti ennen deadlinea, että nyt juuri en ajattele yhden yhtä koulujuttua. Ehdin murehtia niitä vaikka sitten perjantaina ;) Muistakaahan tekin rentoutua kiireen keskellä!

Koulutehtäviä vältellessäni harhauduin selailemaan julkaisemattomia asukuvia, ja löysin nämä syksyiset ballerinakuvat, jotka räpsittiin bannerikuvan oton yhteydessä. Zaran iki-ihana hame on näkynyt blogissa varmasti kyllästymiseen asti, ja voin sanoa että tulee muuten näkymään jatkossakin 😍😍 On se vaan ihan lemppari! Ja kohta sille tulee toden totta käyttöä...

...me nimittäin lähdetään Emilian kanssa ihan reilun parin viikon päästä Mallorcalle!!! Iiik, oon niin innoissani. Kaikki nää koulujutut, iltaiset pienet romahdukset ja painajaiset on syöneet mua tosi paljon, ja tää reissu tulee niin tarpeeseen. Vietetään reissussa pidennetty viikonloppu, joten eiköhän siinäkin ehdi hieman akkuja latailla ja saada ajatuksia kivempiin juttuihin. En malta odottaa 💕

Mitä sun viikkoon kuuluu? 

14. marraskuuta 2016

WINTER WONDERLAND

 Heips Tulin pikaisesti moikkaamaan teitä näiden upeiden talvisten kuvien kanssa! Torstai-iltana tännekin satoi ihan kunnolla lunta, ja perjantain sääennusteet tsekkailtuani päätin suunnata jalustan kanssa noihin lumisiin maisemiin kuvailemaan. Ja voi miten kaunista siellä olikaan! Näkymät kruunasi vielä kaunis, järven pinnasta nouseva höyry ja usva. Oli muuten ihan mielettömän nättiä.

 pipo ja saappaat H&M 
takki Cubus
karvakaulus kirppis
laukku ja hansikkaat Stradivarius
neule ja hame BikBok

Hih, asu täynnä vanhoja lemppareita! Suurin osa viime syksyltä, ja aivan yhtä kivoja ovat edelleen. Syksyn ja talven kunniaksi nappasin viime syksyn käytetyimmän laukun käyttöön jälleen, ja on se vaan ihana. Päätin myös opetella käyttämään (teko)nahkakäsineitä, nuo viime syksynä Tallinnasta ostetut ovat kyllä todella suloiset. Pientä totuttelua tosin vaativat lapasten ja villasormikkaiden jälkeen.. :'D

Huh, olipas ennätysmäinen kuvatulva. Hullaannuin lumesta enkä osannut valita vain muutamaa kivaa kuvaa ;)

Tän pidemmittä puheitta mä suuntaan suihkuun ja suunnittelemaan erään verkkokurssin tehtävää. Tää päivä on ollut jälleen aivan kreisi, koulua oli 8-16 ja sen jälkeen pari tuntia vielä töitä. Nukuin viime yönä liian vähän epätoivoisen viime hetken paniikkitenttikertauksen takia, ja heräsinkin kunnolla vasta puolen päivän aikoihin tentissä, aamu meni pelkässä sumussa. Päivään sisältyi mm. lääkärikäyntiä, päällekkäisiä tunteja ja ruotsin hupaisasti sujunut esitelmä. Oi arki, ole huomenna hieman armollisempi. 

Ihanaa ja lumista alkuviikkoa sinnekin

10. marraskuuta 2016

ASTRONAUTTI

Heipat keskiviikkoiltaan Tänään olisi luvassa asukuvia siltä ihanalta syksyiseltä päivältä, jonka vietin Viivin luona Kuopiossa. Ja voi että tuo päivä olikin ihana piristys arkeen! Meillä oli Viivin kanssa hurjan hauskaa, ja vietettiinkin päivä herkutellen hamppareilla sekä leivoksilla, kuvaillen, ajellen ympäriinsä sekä hieman shoppaillen. Käytiin myös Ikeassa, ja löysinkin muutamia kotiin kaipaamiani juttuja. Haluaisin niin päästä esittelemään ne teillekin kunnolla, mutta kuvien ottaminen on vielä hieman haastavaa kun en ole saanut entistä sohvaani myytyä. Jepjep, hieman ahdasta on täällä mun yksiössä tällä hetkellä. Hehs.

Tuona päivänä olin pukeutunut mun uuteen lemppariin, astronauttihameeseen! Siskoni keksi nimen hameelle tokaistessaan suu auki mun kotiin palattua että "mikä ihme spurgulook sulla on päällä".. :'DD Kuulin ton saman lauseen varmaan kolme kertaa peräkkäin. Noh, mä kyllä viihdyin lookissani hyvin! Normaalisti olisin varmasti yhdistänyt hameen neuleeseen ja korkkareihin, mutta Kuhmossa ollessani mun kenkävalikoima oli melko rajallinen. Ja tiesin päivän sisältävän paljon kävelyä, joten toin muuten siistiin ja hienostuneeseen asuun kontrastia sujauttamalla lenkkarit jalkaan ja heittämällä bomberin niskaan. Jos totta puhutaan, kontrastit ja vastakohdathan vaan luovat asuun moniulotteisuutta ja tekevät asusta mielenkiintoisemman. Spurgua tai ei, mä tykkäsin! Ja suunnitelmissa olisi pian yhdistää tuo hame juurikin muhkeaan neuleeseen ja kivoihin koroilla varustetuihin nilkkureihin.

Yksi ongelma mulla kyllä tuon hameen kanssa on.. Siis missä tuota voi pitää?! :D Ihan kouluun en kehtaisi tuossa mennä, sillä se tuntuu liian hienolta arkikäyttöön. Mitään fiinimpiä hienoja tilaisuuksia ei kyllä ole luvassa, joten taidan vaan surutta valjastaa sen mun ja vastaantulijoiden arkea järkyttämään piristämään. Missä sä pitäisit tätä hametta, vai pitäisitkö missään?

 hame ja paita H&M
bomber BikBok 
kengät Nike

Astronauttijuttujen jälkeen palataan vielä tähän viikkoon ja arkisiin juttuihin, jotka ei niin kivoja olekaan.. Mistäs mä aloittaisin. No, oon tosiaan nähnyt taidokkaasti painajaisia koko tän viikon. Tän aamun herätys oli ehkä kauhein. Uni itsessään ei, mutta se herääminen.. Koko päivän on ollut fiilikset maassa jo ihan pelkästään sen takia, ja terapia meni lähinnä mun itkuksi. Jännää, miten viikossa kaikki mun edes hetken hyvänä olleet fiilikset on poispyyhitty. 

Lisäksi kävin tänään YTHS:llä muiden juttujen takia ja tattadaa (rumpujen pärinää) sain taas antibiootit märkärupeen wuhuuuuuu!!! Tähän vielä riemuntanssit perään. Mulla alkaa ihan tosissaan usko loppua. Edellinen lääkekuuri loppui siis sunnuntaina. Eilisen aikaan kasvoihin alkoi tutuille jo täysin parantuneille märkärupialueille tulemaan pari pientä näppyä. Jalat on toki paljon parempana, mutta tuollaisten rupien paranemiseen menee varmasti aikaa. Uskoin kuitenkin niiden paranevan hiljalleen itsestään. Seuraava järkytys tuli apteekkiin mennessä, kun mulle selvisi että lääkäri oli määrännyt 20-30 vuorokauden antibioottikuurin. Ja oon jo syönyt lääkettä sen 10 päivää. Huhhuh, parhaassa tapauksessa tulisi n. 1,5kk putki. Joo no thanks. Tämä keskustelu käytiin lääkärin kans videoyhteyden kautta jälleen, ja mulle selvisi ettei kyseinen lääkäri mikään ihotautilääkäri ollut, vaikka terkkari aiemmin niin antoi ymmärtää. Huomenna ajattelin vähän selvitellä juttuja ja hankkia itseni ihotautilääkärille vaikka sitten väkisin. 

Lisäksi koulujuttuja on valtavasti ja olen lopen uupunut kaikkeen. Tulevan kuukauden aikana luvassa on mm. 7 tenttiä, muutaman esseen palautus, esitelmiä, projektitöitä, verkkokurssin viikoittaiset tehtävät englanninkielisen aineiston pohjalta (en tykkää) sekä tietysti muut tehtävät joita kursseilta tulee. Kirsikkana kakun päällä mun pitäisi kuukauden sisällä esitellä gradusuunnitelmani. Älkää edes kysykö, en oo nimittäin edes aihetta päättänyt. Voi terve vaan. 

Mun viikkoa voisi hyvin kuvata yksi tapahtuma alkuviikolta. Istuttiin kaverin kans kahvilassa, kun joku katujyrä rymisteli mun takaa jäätävän kokoinen reppu selässä täynnä kirjoja. Eiköhän se jysäyttänyt mua sillä päähän, ja jatkanut matkaansa onnellisena kuin mitään ei olisi tapahtunut. That's my week.

Nyt mä lähden vetämään pitkää tikkua, että kummalle jälleen päällekkäin menevistä tunneista mä huomenna menisin ;) Toivottavasti sun viikko on hieman rennompi ja kaikin puolin parempi! Ja jos ei, lähetän sinne tsemppihalin Palataan murut!

Blog Design by Get Polished