6. marraskuuta 2016

PYSÄHTYMINEN


 Can't help wondering what you're thinking
Wherever you are
Late night movies, careless drinking
To cover these scars 

And as much as I wanna be with you, I know...

You and me, we're bumper cars
The more I try to get to you
The more we crash apart, no
Round and round we chase the sparks
But all that seems to lead to....
Is a pile of broken parts

We're bumper cars
Bumper cars
The more I try to get to you
The more we crash apart

 Oon monta viikkoa juossut paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Ajattelematta, pysähtymättä, uskaltamatta hengähtää. Sillä tavalla oon myös pitänyt kaiken pahan loitolla ja surulliset ajatukset ulottumattomissa. Tällä viikolla totesin ensimmäistä kertaa terapiassa, että oon tuntenut olevani oma itseni enemmän kuin moneen kuukauteen. Oon nauranut, ja ollut se iloinen Jenni. Unohtanut hetkeksi kaiken tapahtuneen, edes ihan vain pieniksi hetkiksi. Tuntenut oloni keveäksi ennen kuin se raskas möykky rinnassa alkaa taas puristaa. Sillä se alkaa puristaa, varmasti aivan joka päivä. Mutta riippuu päivästä kuinka hyvin onnistun hiljentämään ja tukahduttamaan sen. 

Tänään en oo onnistunut siinä ollenkaan. Heräsin yhden aikaan levänneenä, mutta en suinkaan hymyssä suin. Kaikki kamala mun elämässä viime aikoina tapahtunut oli yhdistynyt yhteen ja samaan painajaiseen. Kaikki ne menetykset, kaikki se suru, kaikki se tuska. Meidän molemmat jo pilven päälle päässeet koirat, kaikki menetetyt ihmiset. Kaikki samassa unessa. Mä itkin jo ennen kuin pääsin sängystä ylös, kaikki tuntui tänään liian voimakkaalta. Liian tuskaisalta. 

Aurinko pilkisteli, ulkona oli pikkupakkanen, nämä herkut ja pehmoiset ja söpöt jutut odotteli mua. Ja mä kuivasin kyyneliä, jotka sä viime yönä kuivasit. 

 Pitkästä aikaa jouduin kohtaamaan sen kaiken, ainakin pieneksi hetkeksi. Ennen kuin hyppäsin autoon kavereiden luo mennäkseni, pakenemaan kaikkea. Mua pelottaa. Pian on vuosi siitä, kun mun elämän onnellisin aika alkoi. Ja ne muistutukset tuntuu nyrkiniskuilta suoraan sydämeen. Kuin joku kaataisi kylmää vettä niskaan, tai talloisi mun muutenkin hajalla olevaa sydäntä palasiksi. Niitä muistutuksia tulee koko ajan, eläviä kuvia muistoista. Mä toivoisin etten muistaisi, että voisin vain unohtaa. Mua pelottaa joulu, mua pelottaa talvi, mua pelottaa elämä. Vastahan mä hyppelin lumessa onnellisena tai kävelin pakkasessa yhdessä, käsi kädessä. Vietin viikonloppua kelkkaillen, pilkkien, lumisotaa leikkien ja pelleillen. Tuntuu kuin se kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. Mun pitäisi alkaa olla kunnossa, mutta kun mulla on aikaa pysähtyä niin mä muserrun. Tänään mä en jaksa, en halua, en usko, en toivo. Pian on jo huominen. 

Välillä mä tarviisin jonkun halaavan mua lujaa ja kertovan että kaikki järjestyy. Eikä pelkästään järjesty, vaan että mäkin ihan totta saan olla onnellinen pysyvästi pelkäämättä niitä menetyksiä, joita oon kokenut jo ihan liian monta. Mä en tahdo aina vaan selviytyä, haluan olla onnellinen. Mikä siinä on niin pirun vaikeeta?

Good intentions, all these questions
I'm sitting alone
All roads since you are wrong directions
I'll never get home 

And it's making me wanna be with you, I know...

You and me, we're bumper cars
The more I try to get to you
The more we crash apart, no
Round and round we chase the sparks
But all that seems to lead to
Is a pile of broken parts

We're bumper cars
Bumper cars
The more I try to get to you
The more we crash apart, oh

This was supposed to be fun
This was supposed to be the one
Maybe we stayed too long
Maybe we played all wrong
This was supposed to be good
But I know, I know

34 kommenttia :

  1. Tiedän niin sun fiilikset Jenni! Ps. Aivan super super ihanat kuvat tässä postauksessa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että säkin oot joutunut miettimään samanlaisia juttuja :/ Ja kiitos, kiva että tykkäsit!

      Poista
  2. Ihania kuvia ♥ Musta on mahtava miten rohkeasti jaat näitä ajatuksiasi täällä. Aina ei vahva tarvi olla, jotkut päivät menee noin miten kuvailit, kaikki järjestyy kyllä ja jokainen löytää mun mielestä varmasti joskus sen onnen. Se tulee silloin kun et sitä etsi, kulman takaa ihan yllättäen:) Tällaiset tekstit ja niiden jakaminen on rohkeutta, itkeminen on vahvuutta. Hali sinulle kaunis nainen, sä ansaitsisit kyllä kultaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! <3 Aina ei tosiaan tarvii olla vahva, eikä tosiaan voikaan olla. Tiedän kyllä, viimeksi se onni tulikin yllättäen kun sitä vähiten odotin. Ja yhtäkkiä se myös lähtikin.

      Kiitos, hali sinne takaisin <3

      Poista
  3. Voi Jenni rakas ♥ Tosi ikävää että jouduit eilen heräämään noin :'( On ihan kamalaa kun kaikki pahat asiat yhdistyvät painajaisessa, koska välillä ne unetkin tuntuvat niin todelta.. Voimahali sinne suuntaan! ♥ Ihanaa kuitenkin kuulla että olet voinut jo hieman olla taas oma itsesi ja nauttia asioista, mutta varmasti pysähtyessä ja yksin ollessa ne ikävät asiat puskee aina pintaan :( Ihanaa että pian nähdään, voidaan tehdä sitten kaikkea kivaa yhdessä! :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ollut kyllä ihan lemppareita herätyksiä, eikä ollut tänäänkään.. Kiitos halista, lähetän samanlaisen takaisin ♥ Onneksi tosiaan, en malta odottaa! :)

      Poista
  4. Tiiätkö, mulla on ihan sama tapa juosta ahdistusta pakoon pää kolmantena jalkana ja olla tekemässä jotain koko ajan.. Sit kun kerrankin pysähtyy, niin kaikki ahdistus purkaantuu kerralla. Kuinka sitä oppis hallitsemaan omaa päätä niin että elo olis tasaisempaa? :D Painajaiset on inhottavia varsinkin jos niihin liittyy mainitsemiasi fiiliksiä..:/ Tosi ihania kuvia ja hei, minusta on ihana juttu että sun kuvissa näkyy kauneus ja herkkyys, huolimatta siitä vaikka pinnan alla kuohuukin kovaa♡ Tsemppiä uuteen viikkoon!☆♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan jotenkin niin helppoa, paeta ja pitää itsensä kiireisenä. Ei siinä edes tajua pakenevansa, ennen kuin pysähtyy ja kaikki rysähtää niskaan. Kunpa tosiaan oppis hallitsemaan omaa päätään.. Voivoi.

      Kiitos Maria, ja voi kun sanoit kauniisti mun kuvistani :) ♥ Lämmitti todella mieltä! Ja oikein ihanaa viikkoa sinnekin ♥

      Poista
  5. Mä uskon että tuollaiset asiat painaa ja vie voimat, sehän on loogista. Mutta usko mua, pohjalta pääsee aina ylös! Sano ääneen ystävilles, että kaipaat läheisyyttä ja pyydä halausta. Kosketus tekee tutkitusti hyvää.. Mä olen tietoisesti alkanut pyytää esim äidiltä halia lähtiessä, että saan sellaisen joltakulta, kun poikaystävää ei enää ole. En tarkalleen tiedä mitä käyt läpi, mutta kuulostaa raskaalta. Mutta sä selviät, vaikka joka päivä et siihen uskoisikaan. Sä saat olla heikko ja tulee päivä, kun et tunne itseäs sellaiseks vaan sun rinnassa kuplii onni! Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeassa, eihän pohjalta suunta olekaan muualle kuin ylöspäin :') Jotenkin noiden juttujen ääneen sanominen on vaan niin valtavan vaikeeta. Ihmisille taitaa olla luonnostaan vaikeeta pyytää tuollaisia juttuja. Kiitos, olipa aivan ihana ja sydäntä lämmittävä kommentti ♥ Ihanaa viikon jatkoa sulle!

      Poista
  6. Osaatpa kirjottaa sun ajatukset taitavasti! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  7. Tuli jotenkin niin haikea olo tämän luettuani. Mun mielestä on kuitenkin ihanaa, että sä ihan oikeasti pystyt jakamaan tällaisia hieman henkilökohtaisempiakin tuntoja täällä ilman, että sua hävettää tai pelottaa. Ja vaikket kaikkea yksityiskohtaisesti kerrokaan, uskon että pienikin kirjoitus omista fiiliksistä helpottaa edes jotenkin. Osaat kirjoittaa sun ajatukset todella hienosti, mahtipontisesti. Oon vähän kateellinen siitä, nimittäin mä en osaa enkä osaa edes kertoa ajatuksiani kenellekään kasvotusten (ja jos osaan, hyvin harvoin).

    En tiedä, mitä käyt läpi, mutta haluan silti sanoa sulle oikein isot tsempit ja jos voisin, antaisin kyllä halauksen tai edes hymyn, jotta voisit tuntea sun olon hieman paremmaksi (jos se edes helpottaisi). Toivottavasti kaikki kääntyy parhainpäin, tosi paljon tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä näiden jakaminen epäilyttää, näitä kun tosiaan pääsee kuka tahansa täältä lukemaan. Lopulta oon sit ajatellut että ihan sama, mitä sitten. Kirjoittaminen auttaa ja helpottaa mua, ja itsehän mä päätän mitä täällä jaan tai en. Kaikkea ei tosiaan halua eikä pysty kirjoittamaan, mutta edes sen hetkisten fiilisten avaaminen voi auttaa hieman. Kiitos, olipa kauniisti sanottu mun kirjoittamisesta :') Ihana saada tuollaista palautetta! Ja voi kuule, mä oon kans valtavan huono puhumaan näistä jutuista kasvokkain.. :/ Onneksi siinäkin voi aina kehittyä.

      Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentista jälleen, ihana huomata miten sydämellisiä ihmisiä sieltä löytyy ♥ Lähetän sulle virtuaalisen halin takaisin! :*

      Poista
  8. Niin rohkeaa jakaa fiiliksiä täällä. Aina ei tarvitse jaksaa, huominen on parempi. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  9. Voi Jenni, valtava voimahali sinne ♥ Varmasti tälläiset asiat painaa pitkään ja varmasti tulee muistoja pintaan kun tulee se hetki kun jotain on tehty yhdessä. Ihana kuitenkin, että oot jollain tavalla jaksanut ja sulla on kaverit ja kaikki tukena ♥ Jaksamisia sinne ♥

    Vitsit näissä kuvissa on jotenkin ihana fiilis, tekis mieli itekin hypätä samaan fiilikseen peittojen sekaan! ♥ Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru ♥ Niinpä, sanos muuta.. Kiitos tsempeistä ja kehuista ♥

      Poista
  10. Voi Jenni,voimia sinulle! You will rise like a phoenix <3

    Mitä asetuksia käytit kamerassa näihin kuviin, ne on ihania! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos serkku rakas ♥ Hmm pakko myöntää ettei mitään muistikuvaa :'DD

      Poista
  11. Ihania kuvia, ja tosi koskettava teksti <3 Jaksamisia sulle ihana!

    VastaaPoista
  12. Siis vau nämä kuvat! Jotenkin niin upeita, oot Jenni hurjan taitava <3 Vaikka postaus olikin hiukan surullinen, oli nämä kuvat piristäviä.

    Mullekki edelleen pysähtyminen on vaikeaa. Mun on pakko tehdä kokoajan jotain ja oon kokoajan menossa johonkin. Välillä kun pysähtyy, kaikki kiire ja stressi vaan kasaantuu ja alan itkemään. Vaikkei mitään syytä olisikaan. Sellainen jotenkin puhdistaa. Joka päivä pitäisi hetki vaan olla ja miettiä elämää. Välillä tosin huomaan, että mulla on mennytki jo pitkään kun oon vaan miettinyt kaikkea :D

    Osaat kirjoittaa niin kauniisti sun tunteista ja ajatuksista, se varmasti auttaa! Mä haluaisin halata sua ja sanoa, että kaikki järjestyy <3 Koska se on totta! Sillon kun mulla oli vaikeaa niin mä halusin vaan olla onnellinen enkä selviytyä päivästä toiseen. Mutta välillä, suurimmalla osalla meistä ihmisistä elämä on selviytymistä. Se kestää niin kauan kuin kestää ja oikeesti onnellisuus on meille kaikille saavutettavissa <3 Nämä sun postaukset herättää mussa aina niin paljon ajatuksia, että voisin kirjoittaa sulle oman postauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, kiva että tykkäsit ♥

      Joo, mä niin tiedän tuon fiiliksen. Stressi vaan välillä purkaantuu mitä ihmeellisimmillä tavoilla, silloin kun sitä vähiten odottaa. Tiedän kans tuon puhdistumisen fiiliksen, se jotenkin helpottaa ja olo on hetken itkujen jälkeen parempi.

      Auttaa se aina hieman, hetken. Päivästä toiseen selviytyminen on uuvuttavaa, haluaisi vaan nauttia elämästä täysillä ja olla onnellinen, niin onnellinen. Voi miten viisaita sanoja, puhut Niina-kulta niin totta ♥ Kiitos tsempeistä ja sanoistasi, olet kultaa ♥

      Poista
  13. Ääks, näpyttelin kommentin, mutta sivu kaatui juuri, kun sitä yritin lähettää.. jos se kuitenkin ehti tulla perille niin ei tarvitse julkaista tätä toista sitten enää :) koitan näpytellä samat jutut mitä äsken sulle kirjoittelin.

    Ensinnäkin, komppaan ylle kommentoineita siinä, että oot kyllä mielettömän upea ja rohkea nainen, kun kirjoitat vaikeistakin asioista niin aidon koskettavasti. <3 Uskon, että sun tekstit on tärkeitä monille, jotka prosessoi samoja ajatuksia omissa pääkopissaan. Ja tietty sulle itsellesi myös!

    Yöt on niin pahimpia. Tiedän sen. Vaikka mulla on elämässä "kaikki hyvin" niin silti ahdistus on päivittinen tuttu kaveri. Ja sen vuoksi nukahtaminen on mulle maailman vaikein juttu. Ja sitten kun nukahdan, vietän koko yön painajaisia nähden ja herään seuraavaan aamuun vielä ahdistuneempana. Siinä ei auringonsäteet tai järkiperusteet auta. Vaikka kuinka heräisi teoriassa kauniiseen päivään, voi yö ja unien jättämä fiilis olla ihan äärimmäisen vahvasti läsnä koko päivän. Toivottavasti aika auttaisi sulla siihen, ettei yöt enää pääsisi kiusaamaan myös päiviä <3

    Nämä kuvat on muuten niin täydellinen pari tälle postaukselle. Kauniita ja herkkiä kuten tekstikin!

    Ps. Oon lukenut kaikki sun mun kommentteihin kirjoittamat vastaukset taas läpi ja halusin vielä kiittää sua niistä. Vaikutat aivan upealle naiselle sen perusteella, postaustesi ja kommenttikeskusteluidesi perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut aiempi kommentti, ihanaa että jaksoit uudelleen näpyttää tuon pitkän viestin ja jakaa ajatuksiasi ♥

      Heh, välillä tänne kirjoittaminen tuntuu kaikelta muulta kuin rohkeudelta. Välillä tunnen itseni pelkuriksi, kun en uskalla puhua niille ihmisille, joille voisin kasvokkain asioista kertoa. Mutta kiitos, helpottavaa tietää että edes joku ajattelee mun olevan rohkea. Ja mä todella toivon, että edes joku samoja asioita kokeva saisi näistä edes hieman vertaistukea tai mitä tahansa apua.

      Yöt on pahimpia. Ne illat kun nukahtaa yksin peittoon käpertyneenä, tai aamut kun herää yksin todellisuuteen, jossa toinen ei olekaan vieressä. Unessa vielä oli, aivan hetki sitten. Oon tosi pahoillani että säkin joudut kärsimään ahdistuksesta :( Auringonsäteet ja järkiperusteet ei kyllä tosiaan aina auta, ei vaikka miten asioita itselleen perustelisi. Se ahdistus on ja pysyy, kunnes sitten jostain syystä väistyykin. Mullakin unet säilyy vahvasti muistissa koko päivän, varsinkin sellaiset jotka koen ja elän kamalan voimakkaasti. Samaa toivon sulle ihan koko sydämestäni, että saisit nuo inhottavat unet loppumaan ja aamulla voisit nauttia ihan vaan auringonsäteistä ja uudesta kivasta päivästä ♥

      Kiitos Kirsi, olet aivan ihana, kuten myös kaikki sun ihanat ja mieltä niin paljon lämmittävät kommentit! Hymy kohoaa huulille aina kun huomaan sulta kommentin. Ja hei, sinäkin vaikutat aivan mielettömän upealle ihmiselle kommenttiesi perusteella ♥ KIITOS!

      Poista
  14. Ensinnäkin toi biisi ja nää kuvat, sun kotona on niin kaunista<3
    Tosi ikävä kuulla, et kaikki kasautuu sun uniin. Ehkä se on jotenkin alitajunnan ensimmäine tapa, millä koitat käsitellä asioita.. Tai emmätiedä :( Ootan tosi innolla, et ens vuonna koulussa käydään psyykkista vyöhyketerapiaa, joka on sellasta tunnelukkoja avaavaa<3 Saat tulla kyl vastaanotolle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru ♥ Toi biisi on kyllä ihan mielettömän kaunis.

      Jep, sitä on ollut tääkin viikko.. Mutta joo, niin se varmaan on. Oi kuulostaa tosi mielenkiintoselta, ja tuun todellakin mielelläni!! ♥

      Poista

Blog Design by Get Polished