2. helmikuuta 2017

PIDÄ MUST, PIDÄ MUST, PIDÄ MUST KII TAI HUKUTAAN

Nyt on tämän tekstikentän avaamisesta sen verran aikaa, etten tiedä osaanko enää edes kirjoittaakaan. Viikkoon on mahtunut paljon, ihan liian paljon. Niin hyvää kuin huonoakin, ja mä oon pahemmin sekaisin kuin pitkään aikaan. Elämä sais mun makuun olla edes hiukkasen yksinkertaisempaa ja vähemmän yllätyksellistä. Oon saanut punnita asioita, joita en olisi uskonut enää edestäni löytäväni. 

En tiedä miten mä mistään enempää kertoisin, en oikeastaan saa, voi enkä haluakaan. Viikonloppu oli hämmentävä, yllätyksellinen, herättelevä ja koskettava. Havahduin elämän yllätyksellisyyteen ja arvaamattomuuteen, menettämisen pelkoni nosti päätään. Olisin voinut menettää, olisin voinut menettää yhden elämäni tärkeimmistä tyypeistä. Saavuin ensimmäisenä onnettomuuspaikalle, pelkäsin, itkin pelon ja onnen kyyneleitä. Kuulin sanoja joita en enää uskonut kuulevani. Sain elämäni sekaisin paremmin kuin koskaan, sain pääni sekaisin paremmin kuin koskaan. Oon miettinyt sitä kuka mä olen, millainen mä olen. Tein asioita, joiden jälkeen kaikki kääntyi päälaelleen ja taas ympäri ja ympäri. 

Oon väsynyt ja kyllästynyt tähän arvaamattomuuteen, ailahteleviin ihmisiin ja mieliin ja vähän kaikkeen. Oon väsynyt, niin lopen uupunut. Oon tällä viikolla nukkunut enemmän kuin pitkään aikaan, ja peiton alta oon saanut sitä turvaa jota oon niin kovasti tän kaiken keskellä kaivannut. Ihan ykkösprioriteetti mun elämässä oon tällä hetkellä minä itse, mun on pakko olla järkevä ja ajateltava omaa hyvinvointiani. Ja niitä mulle tärkeitä juttuja, turvallisuutta ja vakautta joita nykyään epätoivoisen vahvasti tarviin. 

Oon itkenyt, kaivannut, surrut, iloinnut, halannut, hajonnut, etsinyt itseäni. Eilen kaikki kävi liian raskaaksi, laitoin vain puhelimen kiinni. Tänään kävin esittelemässä gradusuunnitelmani (jep, sain sen tehtyä!!) ja painuin takaisin sängyn uumeniin. Viikonlopustakaan ei tule sellainen kuin kuvittelin, ja tällä hetkellä erakoituminen tuntuukin kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta. Vuoden takaisen onnen tunteen muistaminenkaan ei oo tällä hetkellä ihan niitä lempparijuttuja.

Mutta hei, huomenna on uusi päivä. Pian on jo uusi viikko.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Blog Design by Get Polished