13. huhtikuuta 2017

NEULEMEKKORAKKAUTTA

Hellouu! Tänään ajattelin lätkäistä teille näytille yhden mun talven ja kevään lempparivaatteista, nimittäin superpehmoisen ja rennon neulemekon, jonka uumeniin voi hautautua ankeita maanantaipäiviä tai purevaa viimaa (tai jopa keväistä lumimyräkkää) pakoon. Aluksi mietin, että tuntuu hieman hassulta julkaista näin talvisia kuvia, kun eletään jo huhtikuun puoliväliä. Mutta mitä vielä, saavuin tänään Kuhmoon onnellisesti valkoisissa lenkkareissani hypätäkseni autosta suoraan kinokseen. Matkalla nautin oikein kunnon lumimyräkästä, oh so nice. Aamulla ikijäässä olevat ikkunat odottivat raaputtamista Joensuussa (okei, joku ihana oli yllärinä raaputtanut ne mulle<3
Ostin tuon mekon Mallorcan Zarasta, ja mun vankasta neulemekkoihastuksesta ja lukuisista muhkeista vaatekaapissani majailevista yksilöistä huolimatta tää on ihan lemppari. Maailman mukavin päällä, pehmoinen ja upottava, rennon tyylikäs olematta kuitenkaan tukahduttavan kuuma. Mitä muuta voi neulemekolta toivoa? Luonnonvalkoinen on värinä maailman kaunein, ja hento palmikkokuviointi lisää mekon viehätysvoimaa. Me likes. Ja eniten tykkään neulemekkojen monikäyttöisyydestä; menevät kivasti niin housujen kuin sukkisten ja otk-saappaiden kanssa!


Kuinka moni teistä on jo pääsiäistunnelmissa? Mulla "pääsiäisloma" menee kokonaan töissä, mutta oikein mielelläni paiskin hommia :) Viikko on ollut aivan tuhottoman stressaava, ja hetkeksi saan hellittää kouluhommista. Sain vielä tänään mitä parhaimpia uutisia, nimittäin kaksi vaikeaa tenttiä meni läpi! Kvantitatiivisen tutkimuksen 2. kurssin tentti tuotti mulle harmaita hiuksia ja aloin jo epäillä omaa aivokapasiteettiani, mutta viimein pääsin kuin pääsinkin sen läpi - vieläpä lukematta ja arvosanalla 2! Voi sitä riemuntanssin ja ilon kiljahdusten määrää. Viidestä tentistä suoritin neljä, yhden jätin suosiolla uusintaan. Oon hoitanut tällä viikolla lukemattomia pikkujuttuja, ja siinä sivussa suunnitellut ensi viikolla alkavalle vastuuopetusviikolleni tuntisuunnitelmia. Tänään oli ensimmäiset yksilöohjaukset ohjaavan opettajan kanssa, joka esittikin vahvan huolensa mun jaksamisesta. Oon laiminlyönyt harkkaa aivan täysin, mutta toisaalta en olisi yksinkertaisesti ehtinyt panostaa siihen yhtään enempää tässä vaiheessa. Pohjatunteja olisi pitänyt seurata runsaasti, mutta tälle ei nyt mitään voi. Vielä tiistain ehdin ottaa kiinni, jolloin napotan Norssilla seuraamassa tunteja joka hetki. Keskiviikkona alkaa mun varsinaiset opetukset, ja onneksi niihin ehdin jaksamiseni mukaan panostaa täysillä. Ruotsin kurssit ovat ohi, joten muun koulun puolesta on hieman rennompaa. Hieman jännittää ja pelottaa, mutta oon sisukkaasti päättänyt suoriutua harjoittelusta kunnialla. Työmäärä on aivan valtava, mutta kyllä mä sen selätän - niin kuin kaiken muunkin aina ;) Sain myös ohjaavalta opettajalta tiukan käskyn nukkua "lomalla", ja sen mä aion tehdä!

Tällä kertaa ei tämän enempää, odotellaan innolla blogin paluuta Bloggerin alustalle. Siellä kaikki on vielä hujan hajan, ajattelin nimittäin laittaa koko ulkoasun uusiksi. Entinen oli kyllä ihan lemppari kaikista, mutta pienistä pohjan ongelmista johtuen taitaa olla helpointa hankkia kokonaan uusi pohja, johon saan helpommin tehtyä haluamani muutokset. Mun kunnianhimoiset suunnitelmat vaan vaatii aikaa, jota ei just nyt ole. Mutta hiljaa hyvä tulee, ja viimeistään toukokuun alkupuolella pääsen kirjoittelemaan tuttuun ja turvalliseen paikkaan :') Olen niin onnellinen tästä päätöksestä.

Millaisia pääsiäissuunnitelmia sulla on? Rentouttavaa pidennettyä viikonloppua! :)

4. huhtikuuta 2017

UUSIA TUULIA

Hei taas, pitkästä aikaa.

En oikein tiedä mistä aloittaisin, tai paremminkin jatkaisin tämän nelivuotisen blogitaipaleeni pisimmän tauon jälkeen. No, ehkä helpointa on vain rysäyttää kaikki "uutiset" ja mainitsemisen arvoiset jutut tähän alkuun, ja kertoa suoraan mitä mun elämässä on viime aikoina tapahtunut. Ehkä tämä kaikki hieman selkeyttää sitä, miksi täällä on ollut niin hiljaista.

Blogiin liittyvät ahdistukset ovat voiton puolella, sillä ostin itselleni Macbookin, joka toimii ihanasti entiseen hidastelevaan ja jumivaan koneeseeni verrattuna. En tiennyt, että Photari voi toimia noin nopeasti!! Kyllähän tämän käyttö on erilaista ja aiheuttaa välillä harmaita hiuksia, ja siitäkin syystä postauksen teko on venynyt. Lisäksi olen päättänyt lähteä So-Upista, ja palata Bloggeriin kirjoittamaan blogiani. Syitä löytyy monia, mutta lyhykäisyydessään tämä (tänne kirjoittaminen) ei tunnu omalta tai hyvältä. Tämän päätöksen myötä vierähti iso kivi sydämeltä. Muutaman viikon kuluttua blogini jatkaa entistä ehompana vanhassa tutussa paikassa, infoa tulossa myöhemmin lisää!

Sain loppuviikosta tiedon, että mut on hyväksytty Nordkursin kieliharjoitteluun Göteborgiin. Kieliharjoittelu kuuluu siis pakollisena mun ruotsin kielen sivuaineopintoihin. Suuntaan Ruotsiin toukokuun loppupuolella kolmeksi viikoksi, ja ennen sitä vietän viikon Maltalla rakkaan Emilian kanssa. Reissu tulee niin tarpeeseen! 

Mitäs muita muutoksia mun elämään on mahtunut? No, toimimaton teknologia lähti vaihtoon kerralla ja postissa on matkalla mun luo myös uusi puhelin. Alkuvuoden ahdistusta ja hämmennystä herättävien hetkien jälkeen mulla on ollut reilut pari kuukautta turvallinen syli johon nukahtaa, ja taisi parisuhdestatuskin vaihtua siinä rytäkässä. Oon tehnyt paljon vaikeita päätöksiä, ja punninnut alkuvuoden aikana asioita varmaan viiden vuoden edestä.


Vaikka blogissa on ollut hiljaista, mun elämä on ollut kaikkea muuta kuin hiljaista. Eli nyt päästään tähän samaan vanhaan aiheeseen; kiireeseen ja stressiin. Tää on viime aikoina edennyt sille tasolle, että pelkään ihan tosissani romahtavani hetkenä minä hyvänsä. Ja pieniä ensioireita tästä onkin jo näyttäytynyt, kun oon purskahdellut itkuun mitä pienimmistä syistä ja lamaantunut stressin aiheuttamasta ahdistuksesta. On päiviä, jolloin en jaksaisi muuta kuin nukkua. On päiviä, jolloin tarvitsisin eniten maailmassa unta ja lepoa. Mutta se ei valitettavasti oo ollut hetkeen mahdollista, ja viimeisestä lepopäivästä on pieni ikuisuus.

Kerrataanpa vielä kaikki, mitä mulla on opintojen ja töiden osalta tällä hetkellä menossa. Koulussa suoritan ruotsin ja alkukasvatuksen sivuaineopintoja, jotka menevät nätisti päällekkäin keskenään. Lisäksi pääaineopinnot ja harjoittelu, jonka opetusviikot mulla alkaa viikon 16 puolivälissä. Kuitenkin harkka on teettänyt jo nyt hommia, ja jokaiselle kurssille pitää olla suunnittelemassa milloin mitäkin projektia ja sovellusta, joista osa vielä toteutetaan esim. muilla kouluilla tai vanhainkodissa. Yhteisten suunnittelu- ja toteutusaikojen löytäminen muiden opiskelijoiden kanssa on lähes mahdotonta, varsinkin kun kalenterit ovat aivan täynnä. Ja esimerkiksi jo pelkästään koulun puolesta mun on pitänyt välillä olla parhaillaan kolmessa paikassa samaan aikaan. No can do. On projektia, raporttia, sovelluksia, tenttejä.. Niin tosiaan, tenttejä. Mulla on nyt tulossa ensi viikon alussa kolmen päivän aikana viisi (!!) tenttiä. VIISI. Siinä välissä oon viikonlopun töissä. Töitäkin on tosiaan riittänyt, oon viime aikoina ollut töissä jokaisen viikonlopun aikalailla perjantaista sunnuntaihin lukuunottamatta viikonloppua, jonka vietin kummipoikani perheen luona Valkealassa. Ja ei, se viikonloppu ei tosiaankaan mennyt rentoilusta :'DD Viikonloput on siis menneet Kuhmossa töissä, ja viikolla autan erästä oppilasta kouluhommissa parina iltana per viikko. 

Nautin töistäni, tarvitsen niitä, enkä koe niitä minkäänlaisena taakkana. Kouluhan se on se, joka rassaa :'D Tekemistä tulee joka suunnalta niin paljon, ettei mistään saa kiinni. Poissaoloja on tullut valtavasti päällekkäisyyksien takia, ja osa siitä syystä etten ole yksinkertaisesti kyennyt heräämään. Oon vaan nukkunut väsymystä ja uupumusta pois. Tästä on seurannut valtavaa tyytymättömyyttä itseeni, vaikka kuinka yritän kuunnella omaa jaksamistani ja vointiani. Tekeväni asiat oman jaksamiseni mukaan. Oon tyytymätön itseeni, kun teen kaiken puoliteholla enkä ehdi panostaa mihinkään siten kuin haluaisin. Ainoastaan töissä musta tuntuu että annan kaiken itsestäni, ja oon tyytyväinen itseeni. 

Ja stressin johdosta musta on tullut vielä tavallistakin herkempi arvostelulle, tai oikeammin huolelle, jonka hetkittäin koen arvosteluna. "Mites sulla noi kurssit kun on noita poissaoloja..". Niinpä. Sitä oon kuullut joka suunnalta jo vähän liikaakin, ja oman ahdistuksen ja tyytymättömyyden jälkeen tuo on aiheuttanut vielä sata kertaa huonommat fiilikset. On hetkiä, kun tuntuu etten vaan jaksa. Että haluan vaan hautautua peiton alle niin pitkäksi aikaa, kunnes kaikki stressi on poissa. Ymmärrän että monet ovat huolissaan musta (kuten ovat jatkuvasti sanoneetkin), mutta välillä tulee sellainen olo että mua pidetään laiskana, tai että yritän päästä sieltä mistä aita on matalin. Oh my, voi kun voisin näyttää muille pienen palan siitä kaaoksesta ja pakokauhun omaisesta stressiahdistuksesta, joka pääni sisällä myllää. 

Mutta hei, lopetetaan tämä vuodatus kuitenkin positiivisesti. Mun tarkoitus ei ole valittaa enkä halua säälipisteitä, vaan haluan rehellisesti kertoa missä mennään ja MIKSI MUSTA EI OLE KUULUNUT. Tämä huhtikuu on aivan kamala, mutta sen jälkeen voin huokaista helpotuksesta. Mun opetusviikot alkavat parin viikon kuluttua, ja ennen sitä oon vielä koko pääsiäisen töissä. Pitäisi selvitä niistä viidestä tentistä, suunnitella pidettävät oppitunnit ja toteuttaa pari projektia erinäisissä kohteissa. Tehdä muutamat raportit ja kouluhommat pois alta. Mutta tästä selvitään, ja ekaa kertaa pitkään aikaan mulla on tänään jotenkin vahva luotto siihen, että mä selviän kyllä. Aivan varmasti selviänkin.

Koska en ole kuullut teistäkään hetkeen, haluaisin kysyä mitä sinne kuuluu? Voi miten mulla onkaan ikävä teitä, ja kanssakäymistä teidän kanssanne! <3 Te jotka ette ole hetkeen kommentoineet, palaatte toivottavasti uusien tuulien myötä aktiivisempina takaisin :') Olisin siitä valtavan onnellinen!

Ihanaa ja aurinkoista tiistaita, nauttikaahan keväästä! 

Blog Design by Get Polished