2. toukokuuta 2017

ETTÄ SELLAINEN VAPPU

Heips! Oon reilun viikon luonnostellut postausta aiheesta "10 syytä onneen", mutta ennen sitä ajattelin tulla jakamaan teille hieman elämän realiteetteja mun vappukuulumisten merkeissä. Toki nuo syyt onneen on edelleen aiheellisia ja ne pyrin pian julkaisemaan, mutta nyt tekee mieli hieman avautua mieltä askarruttavista asioista. 

Mun vappu ei nimittäin koostunut ilmapalloista, brunssista, skumpasta tai mistään kivasta. Toivoin kovasti että olisin herännyt skumpan aiheuttamaan päänsärkyyn, mutta mun päänsärky johtui ihan vaan itkemisestä. Mulla oli jo loppuviikosta hyvin vaisu fiilis appron jälkeen, sillä torstaina iski rajusti vasten kasvoja se, että mun Joensuun perhe hajoaa. Nämä tyypit, joiden kanssa oon elämääni elänyt useamman vuoden, lähtee kaikki pian eri suuntiin. Osa mun ystävistä ei tule enää syksyllä takaisin Joensuuhun. Ja tää ajatus on jotenkin valtavan musertava, tiiättehän mun herkkyyden. Mun elämässä on ollut kuluneina vuosina hieman liikaakin epävakautta, ihmisiä jotka tulee ja menee, hieman liikaa kipua ja menetystä. Mutta se mikä on aina ollut ja pysynyt (tietysti mun perheen ja muiden rakkaiden lisäksi) on tämä mun Joensuun perhe, Lokogilrs, mun rakkaat ystävät. Ollaan jaettu iloja ja suruja puolin ja toisin, itketty ja naurettu, pidetty hauskaa ja masisteltu. Kaikki hetket ollaan jaettu yhdessä. Ne hetket, kun jonkun läheinen on joutunut sairaalaan, ne hetket kun joku on saanut unelmiensa työpaikan, ne hetket kun on tarvinnut muilta apua tentin läpäisyyn, ne hetket kun ei oo jaksanut yksin eteenpäin. Ne hetket, jolloin on ollut aivan sanoinkuvaamattoman onnellinen.

Näistä ihmisistä on tullut mulle valtavan rakkaita, tärkeitä ja läheisiä. Ihmisiä, joille voin kertoa aivan kaiken, jotka tietää musta aivan kaiken. Mun toinen perhe. Asia, jota on jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä ja ikuisena. Ikuista uskon meidän ystävyyden kyllä olevankin, mutta pian me ei voida enää nähdä samalla tavalla ja raahautua toisen sohvalle tuijottamaan maailman typerimpiä sarjoja tai höpöttämään silloin, kun tarvitsee seuraa ja sympatiaa. Torstaina iski kasvoille aivan todella, että mä oon käytännössä ollut tän koko vuoden poissa, rampannut milloin missäkin ja viettänyt jokaisen viikonlopun muualla töissä. Ja nää on niitä viimeisiä hetkiä, kun tällä tavalla saan nauttia näistä rakkaista. Koska vuoden päästä olisi meidän viimeinen opiskelijavappu, enkä tiedä vietetäänkö me sitä enää yhdessä. Musertava ajatus.

No, niinhän siinä sitten kävi että jäin vapuksi yksin itkemään kotiin. Lisäksi riideltiin poikaystävän kanssa oikein kunnolla, ja mulla ei ollut fiilistä mihinkään. Asiat on sovittu ja kaikki on hyvin, mutta mun vappu oli kerrassaan hirveä. 

Vappupäivään heräsin kipeytyneen kurkun kanssa, vaikka en missään ulkona ollutkaan riekkunut iltaa. Olo paheni pitkin päivää, ja illalla olinkin täysin sänkypotilas. Kuume nousi oikein mukavasti, enkä muista milloin oon viimeksi tuntenut itseni näin kipeäksi. Vielä tänäänkin olo on ollut totaalisen kamala, ja oon lähinnä maannut sohvalla viltin alla kykenemättä tekemään mitään. Tai sitten vessan lattialla, kun lääkettä ottaessani oksensin mehut pihalle.. Oh well, sitä todellista elämää tosiaan. Tietokoneenkin avasin äsken vasta myöhään iltapäivällä ensimmäistä kertaa, ja se jos mikä kertoo mun olevan todella kipeä. Pakko popsia lääkettä siihen malliin, että aamulla selviän eräälle koululle toteuttamaan luonnontieteiden kurssiin liittyvää oppituntia. Lisäksi mulla olisi huomenna ja torstaina kolme tenttiä, palautettavia tehtäviä vähintään kymmenen tehtävänä.. Wish me luck.

Asusta vielä sen verran, että kuvat on otettu jo tovi sitten, vaikka voisivat aivan hyvin olla viime viikolta lähes miltä tahansa päivältä. Musta on hassua, miten monessa paikassa oli vappuna enemmän lunta kuin jouluna :'D Täällä saatiin nauttia myös kauniista auringonpaisteesta, joten toivotaan että luontoäiti olisi viimein kallistumassa kesän puolelle (ja päästäisiin räpsimään keväisempiä asukuvia). Muistuttelen myös, että pian blogi siirtyy vanhaan tuttuun osoitteeseen! Yritän ehtiä kertoa muutosta teille reaaliajassa, mutta lähtö voi tulla äkkiä joten tallennahan itsellesi valmiiksi osoite sadepisaroitaniitynkukkasilla.blogspot.fi/ ! Kannattaa myös seurata blogin Facebook-sivua (klik), niin pysyy varmasti mukana uusissa tuulissa :)

Ihanaa uutta viikkoa! Kuinka vapun juhlinnat meni siellä suunnalla? 

2 kommenttia :

  1. ihanaa penzu_heta että tulit takaisin tänne missä kommentointikin on helppoa!!!

    VastaaPoista

Blog Design by Get Polished