19. heinäkuuta 2017

KULUNEEN KUUKAUDEN KUULUMISET

Hi there  Nyt on tulossa sellainen kuulumispläjäys kuluneen kuukauden ajalta, että jos päiväkirjamaisen höpöttelyn sijaan etsit täältä valtavaa inspiraation tulvaa, suosittelen lämmöllä siirtymään inspiroivemmille vesille ;) On nimittäin kunnolliset kuulumisten päivittelyt ja kaikenlainen postaaminen ollut sen verran köyhää, että hoidetaan nämä pakolliset lätinät alta pois, ennen kuin edes yritetään palata takaisin ruotuun tämän homman kanssa. Kerrataankin kunnolla kesän vaiheet ja fiilikset!

Ihan hieman reilu kuukausi sitten palasin Göteborgista kieliharjoittelusta Suomeen, ja suuntasin Kuhmoon töihin kesäksi. Samana päivänä kun palasin Suomeen, alkoi poikaystävälläni kuukauden loma. Ollaankin siis hengattu kulunut kuukausi molempien porukoilla Kuhmossa. 

Töissä olen tutussa myymälässä, jossa oon tehnyt hommia kuluneen vuoden opintojen ohella. Oon ollut aika tiiviisti töissä viime viikot, ja tosiaan mulla oli Suomeen matkustamisen jälkeen siinä välissä ennen töiden alkua yksi vapaapäivä, joka meni muuttokamoja roudatessa ja purkaessa (okei, osa lojuu pitkin meidän kotia yhä edelleen; eivät mahdu minnekään, enkä kyllä olisi ehtinytkään niitä purkaa..). 

Oon viihtynyt töissä oikein hyvin, kuten aina. Tosin oon myös tuntenut oloni varsin stressaantuneeksi, sillä en oo lomaillut moneen vuoteen kunnolla. En edes muista kuinka monta vuotta on aikaa siitä, kun olen saanut esimerkiksi viikon vain olla. Aina on ollut koulua, ja kuluneen vuoden olen ollut lähes kaikki viikonloputkin töissä. Moni tuntuu ajattelevan Göteborgin reissun menneen lomailusta, mutta sitä se ei todellakaan ollut, terkuin 10 opintopistettä. 

Oon itse asiassa lähipiirin lisäksi ollut välillä aika huolissani itsestäni. Oon vetänyt itseni ihan loppuun ihan liian pitkään, ja mun suorittajaluonteella ja erityisherkkyydellä kaikki mahdollisuudet loppuunpalamiseen on tosi vahvat. Hyvin paljon on ollut niitä iltoja, kun oon vaan itkenyt poikaystävää vasten sitä, miten en jaksa enää.

Vastaavasti oon kuitenkin päivät hyvin reipas, ahkera, iloinen, sosiaalinen ja oma eläväinen itseni. Kesä on ollut tähän mennessä aivan ihana, ja oon saanut viettää paljon ikimuistoisia hetkiä rakkaideni kanssa. Juhannus vietettiin meillä kotikotona sukulaisten ja ystävien kesken, olen päässyt juhlimaan kahdet ihanat häät, piipahtamaan rakkaani kanssa Tallinnassa, soutelemaan auringonlaskussa, pelaamaan hulvattomia lautapelejä porukalla, juhlimaan ja nautiskelemaan viinistä sekä hyvästä ruoasta.

 Tänä aamuna poikaystäväni lähti takaisin töihin Joensuuhun, ja sen takia on ollut hyvin orpo olo koko päivän. Sopivasti mulle sattui vapaa, mikä tuli toisaalta oikein tarpeeseen. Onhan mulla silloin tällöin ollut vapaapäiviä, mutta en koe niiden olleen varsinaisia vapaita. Parin ensimmäisen Suomiviikon aikana mulla oli joka ikinen vapaapäivä jotain - oli häitä, oli reissua milloin minnekin, jotain pakollista sovittua ja aikaavievää.. Aina jotain. Tiedättekö, aina jotain pientä, ettei vain pysty keskittymään hetkeen ja nauttimaan elämästä. 

Mä oon aina tarvinnut paljon omaa tilaa ja sitä, ettei mulla ole mitään sovittua. Ettei ole pakko tehdä mitään. Tarvitsen palautuakseni ja akkuja ladatakseni sitä omaa aikaa, jolloin saan rauhassa naputella konetta, uppoutua hyvään kirjaan tai katsoa lempparisarjaa. Se on sitä aikaa, jolloin ihan todella rentoudun. Nyt tuntuu siltä, etten noiden vapaiden aikana ole ehtinyt hoitaa edes pakollisia juttuja, saatika ottaa sitä omaa aikaa.

Oon ollut jotenkin niin stressaantunut, että oon välillä ollut myös todella ahdistunut elämästä. Äärirajoilla mennessään sitä vaan ahdistuu ihan kaikesta pienestä ja turhastakin, joka normaalitilanteessa ei olisi mitään. 

Me tosiaan vietettiin rakkaani kanssa loma tiiviisti yhdessä, ja olen siitä ajasta valtavan onnellinen ja kiitollinen. Tämä kesä on ollut varmasti yksi elämäni parhaista ja onnellisimmista, ja tuon kuukauden aikana nukahdin joka yö kolmea lukuunottamatta tuon paremman puoliskoni turvalliseen kainaloon. Ja sillä onkin ihan maaginen kyky saada mut nukahtamaan pelkällä silityksellä! Oon puolivahingossa korjannut unirytmiänikin, sillä oon monena iltana nukahtanut sohvalle tuon höppänän kainaloon heti, kun se on hieman hipsuttanut mun hiuksia.

Unta sen sijaan on riittänyt vaikka muille jakaa. Jos on ollut mahdollista, oon nukkunut 13-16h yöunia eikä tunnu missään. Isänikin totesi, että monen vuoden uupumus ja väsymys voi purkautua nyt kerralla. 

 Ystäviäni oon ehtinyt nähdä tämän kesän aikana todella vähän, ja se hieman harmittaakin. Moni ystävistäni viettää kesää Kuhmossa, mutta ristiin menevien aikataulujen lisäksi oon usein ollut niin poikki, että oon töiden jälkeen vain kaatunut sänkyyn tai sohvalle. Toisaalta oon halunnut ottaa kaiken irti siitä ajasta, jonka poikaystäväni vietti Kuhmossa. Oon avannut konetta todella vähän ja harvoin, enkä ole liiemmin selannut edes instaa tai faceakaan. En ole vain jaksanut, enkä ole halunnut viettää päiviä nenä kiinni ruudussa. Se on hassua, sillä sitä oon tehnyt monta vuotta. Tähän suhtaudun hyvin ristiriitaisin fiiliksin, sillä tavallaan koen somen ja bloggaamisen tietyllä tapaa "mun jutuksi" ja mun rentoutumiskeinoksi, mutta tietyllä tapaa velvollisuudeksi. Oon kokenut helpotusta irrottautuessani tuosta velvollisuudesta, mutta samalla kaivannut valtavasti aikaa näille asioille. Kuitenkin olen arvottanut rakkaat ihmiset ja ns. todellisen elämän somea korkeammalle.

Usein mulla odottaa myös monia pidempiä viestejä vastaamista. Kuulumisia pitäisi vaihtaa ja muistaa kysellä, mutta välillä sekin tuntuu tietyllä tapaa raskaalta, ja ahdistuksissani en saa sitäkään aikaan. Kun ihan oikeasti tuohon hommaan ja moniin viesteihin vastaamiseen saa kulumaan paljon aikaa, eikä sitä haluaisi tehdä vain toisella kädellä. Sitä haluaa oikeasti keskittyä siihen mitä toinen sanoo, ja mitä itsestään antaa. Koen valtavaa syyllisyyttä siitä, ettei mulla ole tarpeeksi aikaa ystävilleni ja läheisilleni, ja heidän tärkeytensä osoittamiseen. 

Oon myös kesän aikana huomannut jälleen, että mulla on kevyesti maailman parhaat työkaverit. Oon löytänyt töistä monta sellaista tyyppiä, joille pystyn puhumaan asioistani pintaakin syvemmältä. Tyyppejä, joiden kanssa nauraa. Tyyppejä, joiden läsnäolo piristää päivä toisensa jälkeen. On ihanaa kun on työpaikka ja työympäristö, johon on mukava mennä. 

 paita BikBok
hame Vila
pistokkaat H&M

Kaiken hässäkän keskellä on paljon kivaa uutta luvassa! Jatkossa nähdään poikaystävän kanssa pääasiassa viikonloppuisin, mutta myös minä ehdin välillä käymään Joensuussa viikolla, mikäli vapaapäivä sattuu sopivasti. Vieroitusoireet on jo ensimmäisen päivän jälkeen kovat puolin ja toisin, ja saattoi olla jopa toisesta suunnasta havaittavissa pientä ikäväkiukkua :'D Mutta elämää se vain on! Kovasti olisi suunnitelmissa alkaa rakentaa yhteistä kotia, kunhan se töiden ja muun puolesta onnistuu. Maailman ihanin ajatus, mutta samalla myös pelottavin sellainen. Oon nähnyt liikaa sitä miten kaikki meneekään pieleen, mutta tällä kertaa luotto toiseen ja koko parisuhteeseen on aivan eri tasolla kuin koskaan aiemmin. Toivonkin koko sydämestäni, että saan nauttia tästä onnesta pysyvästi.

En lupaa postailun suhteen mitään, mutta toivon kovasti, että jatkossa mulla olisi edes iltaisin hieman enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselleni. Tuntui nimittäin aivan ihanalta kirjoitella kuulumisia oikein kunnolla, koko kuukauden edestä! Nyt suuntaan nukkumaan, sillä huomenna olisi luvassa kevyt 10 tunnin puserrus töissä ;) Ihanaa viikon jatkoa, rakkaat! 

Ja hei, mitä sulle kuuluu?! 

6. heinäkuuta 2017

SUMMER AIR

Heips  Mitä sinulle kuuluu? Mitä olet viime aikoina tehnyt?

Minulle kuuluu hyvää, joskin todella kiireistä ja jopa ahdistavan stressaavaa hetkittäin. Viisaudenhampaani on pahasti tulehtunut ja huomenna menen pelokkain mielin näyttämään sitä hamppilääkärille, olen päässyt töissä tekemään paljon erilaisia hommia, olen nukkunut jokaisen yön turvallisessa kainalossa, päässyt osallistumaan kultani veljen häihin ja ensi viikonloppuna häämöttävät rakkaan serkkuni häät.

Viime viikot on olleet ihania ja tekemisen täyteisiä, ja ihan oikea, todellinen vapaapäivä tulisi hyvin tarpeeseen. En oo yksinkertaisesti ehtinyt enkä jaksanut blogiakaan avata. Poikaystäväni on ollut lomalla, ja ollaan kyllä oltu kuin paita ja peppu. Göteborgista paluun jälkeen palasin suoraan töihin, juhannusta juhlittiin perheen ja ystävien kesken rennosti grillaillen, ja siitä poikettiin tuon toisen puoliskoni kanssa Tallinnaan romanttiselle minilomalle. Alkuviikosta kävin Joensuussa kampaajalla ja ripsien laitossa, eli nyt on Göteborgissa pilatut ripset korjattu ;) Jospa saataisiin pian kuvia uusista hiuksista ja ripsistäkin!

Palaillaan taas pian runsaampien höpinöiden kanssa! 

Blog Design by Get Polished