19. heinäkuuta 2017

KULUNEEN KUUKAUDEN KUULUMISET

Hi there  Nyt on tulossa sellainen kuulumispläjäys kuluneen kuukauden ajalta, että jos päiväkirjamaisen höpöttelyn sijaan etsit täältä valtavaa inspiraation tulvaa, suosittelen lämmöllä siirtymään inspiroivemmille vesille ;) On nimittäin kunnolliset kuulumisten päivittelyt ja kaikenlainen postaaminen ollut sen verran köyhää, että hoidetaan nämä pakolliset lätinät alta pois, ennen kuin edes yritetään palata takaisin ruotuun tämän homman kanssa. Kerrataankin kunnolla kesän vaiheet ja fiilikset!

Ihan hieman reilu kuukausi sitten palasin Göteborgista kieliharjoittelusta Suomeen, ja suuntasin Kuhmoon töihin kesäksi. Samana päivänä kun palasin Suomeen, alkoi poikaystävälläni kuukauden loma. Ollaankin siis hengattu kulunut kuukausi molempien porukoilla Kuhmossa. 

Töissä olen tutussa myymälässä, jossa oon tehnyt hommia kuluneen vuoden opintojen ohella. Oon ollut aika tiiviisti töissä viime viikot, ja tosiaan mulla oli Suomeen matkustamisen jälkeen siinä välissä ennen töiden alkua yksi vapaapäivä, joka meni muuttokamoja roudatessa ja purkaessa (okei, osa lojuu pitkin meidän kotia yhä edelleen; eivät mahdu minnekään, enkä kyllä olisi ehtinytkään niitä purkaa..). 

Oon viihtynyt töissä oikein hyvin, kuten aina. Tosin oon myös tuntenut oloni varsin stressaantuneeksi, sillä en oo lomaillut moneen vuoteen kunnolla. En edes muista kuinka monta vuotta on aikaa siitä, kun olen saanut esimerkiksi viikon vain olla. Aina on ollut koulua, ja kuluneen vuoden olen ollut lähes kaikki viikonloputkin töissä. Moni tuntuu ajattelevan Göteborgin reissun menneen lomailusta, mutta sitä se ei todellakaan ollut, terkuin 10 opintopistettä. 

Oon itse asiassa lähipiirin lisäksi ollut välillä aika huolissani itsestäni. Oon vetänyt itseni ihan loppuun ihan liian pitkään, ja mun suorittajaluonteella ja erityisherkkyydellä kaikki mahdollisuudet loppuunpalamiseen on tosi vahvat. Hyvin paljon on ollut niitä iltoja, kun oon vaan itkenyt poikaystävää vasten sitä, miten en jaksa enää.

Vastaavasti oon kuitenkin päivät hyvin reipas, ahkera, iloinen, sosiaalinen ja oma eläväinen itseni. Kesä on ollut tähän mennessä aivan ihana, ja oon saanut viettää paljon ikimuistoisia hetkiä rakkaideni kanssa. Juhannus vietettiin meillä kotikotona sukulaisten ja ystävien kesken, olen päässyt juhlimaan kahdet ihanat häät, piipahtamaan rakkaani kanssa Tallinnassa, soutelemaan auringonlaskussa, pelaamaan hulvattomia lautapelejä porukalla, juhlimaan ja nautiskelemaan viinistä sekä hyvästä ruoasta.

 Tänä aamuna poikaystäväni lähti takaisin töihin Joensuuhun, ja sen takia on ollut hyvin orpo olo koko päivän. Sopivasti mulle sattui vapaa, mikä tuli toisaalta oikein tarpeeseen. Onhan mulla silloin tällöin ollut vapaapäiviä, mutta en koe niiden olleen varsinaisia vapaita. Parin ensimmäisen Suomiviikon aikana mulla oli joka ikinen vapaapäivä jotain - oli häitä, oli reissua milloin minnekin, jotain pakollista sovittua ja aikaavievää.. Aina jotain. Tiedättekö, aina jotain pientä, ettei vain pysty keskittymään hetkeen ja nauttimaan elämästä. 

Mä oon aina tarvinnut paljon omaa tilaa ja sitä, ettei mulla ole mitään sovittua. Ettei ole pakko tehdä mitään. Tarvitsen palautuakseni ja akkuja ladatakseni sitä omaa aikaa, jolloin saan rauhassa naputella konetta, uppoutua hyvään kirjaan tai katsoa lempparisarjaa. Se on sitä aikaa, jolloin ihan todella rentoudun. Nyt tuntuu siltä, etten noiden vapaiden aikana ole ehtinyt hoitaa edes pakollisia juttuja, saatika ottaa sitä omaa aikaa.

Oon ollut jotenkin niin stressaantunut, että oon välillä ollut myös todella ahdistunut elämästä. Äärirajoilla mennessään sitä vaan ahdistuu ihan kaikesta pienestä ja turhastakin, joka normaalitilanteessa ei olisi mitään. 

Me tosiaan vietettiin rakkaani kanssa loma tiiviisti yhdessä, ja olen siitä ajasta valtavan onnellinen ja kiitollinen. Tämä kesä on ollut varmasti yksi elämäni parhaista ja onnellisimmista, ja tuon kuukauden aikana nukahdin joka yö kolmea lukuunottamatta tuon paremman puoliskoni turvalliseen kainaloon. Ja sillä onkin ihan maaginen kyky saada mut nukahtamaan pelkällä silityksellä! Oon puolivahingossa korjannut unirytmiänikin, sillä oon monena iltana nukahtanut sohvalle tuon höppänän kainaloon heti, kun se on hieman hipsuttanut mun hiuksia.

Unta sen sijaan on riittänyt vaikka muille jakaa. Jos on ollut mahdollista, oon nukkunut 13-16h yöunia eikä tunnu missään. Isänikin totesi, että monen vuoden uupumus ja väsymys voi purkautua nyt kerralla. 

 Ystäviäni oon ehtinyt nähdä tämän kesän aikana todella vähän, ja se hieman harmittaakin. Moni ystävistäni viettää kesää Kuhmossa, mutta ristiin menevien aikataulujen lisäksi oon usein ollut niin poikki, että oon töiden jälkeen vain kaatunut sänkyyn tai sohvalle. Toisaalta oon halunnut ottaa kaiken irti siitä ajasta, jonka poikaystäväni vietti Kuhmossa. Oon avannut konetta todella vähän ja harvoin, enkä ole liiemmin selannut edes instaa tai faceakaan. En ole vain jaksanut, enkä ole halunnut viettää päiviä nenä kiinni ruudussa. Se on hassua, sillä sitä oon tehnyt monta vuotta. Tähän suhtaudun hyvin ristiriitaisin fiiliksin, sillä tavallaan koen somen ja bloggaamisen tietyllä tapaa "mun jutuksi" ja mun rentoutumiskeinoksi, mutta tietyllä tapaa velvollisuudeksi. Oon kokenut helpotusta irrottautuessani tuosta velvollisuudesta, mutta samalla kaivannut valtavasti aikaa näille asioille. Kuitenkin olen arvottanut rakkaat ihmiset ja ns. todellisen elämän somea korkeammalle.

Usein mulla odottaa myös monia pidempiä viestejä vastaamista. Kuulumisia pitäisi vaihtaa ja muistaa kysellä, mutta välillä sekin tuntuu tietyllä tapaa raskaalta, ja ahdistuksissani en saa sitäkään aikaan. Kun ihan oikeasti tuohon hommaan ja moniin viesteihin vastaamiseen saa kulumaan paljon aikaa, eikä sitä haluaisi tehdä vain toisella kädellä. Sitä haluaa oikeasti keskittyä siihen mitä toinen sanoo, ja mitä itsestään antaa. Koen valtavaa syyllisyyttä siitä, ettei mulla ole tarpeeksi aikaa ystävilleni ja läheisilleni, ja heidän tärkeytensä osoittamiseen. 

Oon myös kesän aikana huomannut jälleen, että mulla on kevyesti maailman parhaat työkaverit. Oon löytänyt töistä monta sellaista tyyppiä, joille pystyn puhumaan asioistani pintaakin syvemmältä. Tyyppejä, joiden kanssa nauraa. Tyyppejä, joiden läsnäolo piristää päivä toisensa jälkeen. On ihanaa kun on työpaikka ja työympäristö, johon on mukava mennä. 

 paita BikBok
hame Vila
pistokkaat H&M

Kaiken hässäkän keskellä on paljon kivaa uutta luvassa! Jatkossa nähdään poikaystävän kanssa pääasiassa viikonloppuisin, mutta myös minä ehdin välillä käymään Joensuussa viikolla, mikäli vapaapäivä sattuu sopivasti. Vieroitusoireet on jo ensimmäisen päivän jälkeen kovat puolin ja toisin, ja saattoi olla jopa toisesta suunnasta havaittavissa pientä ikäväkiukkua :'D Mutta elämää se vain on! Kovasti olisi suunnitelmissa alkaa rakentaa yhteistä kotia, kunhan se töiden ja muun puolesta onnistuu. Maailman ihanin ajatus, mutta samalla myös pelottavin sellainen. Oon nähnyt liikaa sitä miten kaikki meneekään pieleen, mutta tällä kertaa luotto toiseen ja koko parisuhteeseen on aivan eri tasolla kuin koskaan aiemmin. Toivonkin koko sydämestäni, että saan nauttia tästä onnesta pysyvästi.

En lupaa postailun suhteen mitään, mutta toivon kovasti, että jatkossa mulla olisi edes iltaisin hieman enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselleni. Tuntui nimittäin aivan ihanalta kirjoitella kuulumisia oikein kunnolla, koko kuukauden edestä! Nyt suuntaan nukkumaan, sillä huomenna olisi luvassa kevyt 10 tunnin puserrus töissä ;) Ihanaa viikon jatkoa, rakkaat! 

Ja hei, mitä sulle kuuluu?! 

12 kommenttia :

  1. Ihan ekaksi, aivan ihania kuvia Jenni! Oot niin kauniina näissä ❤️ mä oon miettinyt että välillä tuntuu ihan hirveälle jos opiskelija painaa koko kesän vaan duunia, koska muu vuosi menee koulussa joka se on jo itsessään opiskelijan työ! Kyllä vapaita pitää jolloin saa oikeasti levätä :) Ihana kuulla, että sun kesä on ollut kiva tähän asti! Täydellistä kyllä, että saitte viettää kesäkuun yhdessä ja reissailla ja olla vaan kahdestaan :)
    Älä todellakaan ota blogista enään mitään stressiä itsellesi vaan postailet kun kerkeät ja jaksat! Mieluummin ne vapaapäivät kyllp käyttää lepäämiseen, toisen moikkaamiseen tai ihan oleskeluun kuin tietokoneen ruutua katsoen :D Ihanaa kesän jatkoa Jenni sulle! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Viivi <3

      Joo tosiaan, kyllä jossain välissä olisi hyvä hengähtää. Varsinkin, kun tekee töitä opintojen ohella ympäri vuoden. Mutta kesä on onneksi ollut muuten tosi ihana, ja eiköhän niitä rentojakin hetkiä mahdu vielä mukaan :)

      Ja ihan oikeassa olet, bloggailun pitää olla rentoa ja mukavaa. Tehdä sitä silloin kun hyvältä tuntuu.

      Kiitos, ja superihanaa kesän jatkoa myös sinne! <3

      Poista
  2. Upeita kuvia ja olipas muuten ihana nähdä sun postanneen ja lukea vieläpä kaikki kuulumiset ♥ Sulla on tosiaan elämässä tohinaa, joten en ihmettele että esimerkiksi blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. On kuitenkin ihana kuulla että kaipaat tätä hommaa ja ettei esim lopetus ole mielessä, mikä useammilla on ollut jos elämä on mennyt kiireiseksi. Ei se kiirekään onneksi kestä lopun elämää <3
    Lisäksi pakko sanoa kuinka ihana on nähdä ja kuulla että olet onnellinen. Sä hitto vie ansaitset tuon onnen ja toivon todella että se pysyy ja saisitte pian alkaa rakentaa myös yhteistä kotia. Ootte aivan ihana pari<3
    Sä oot näköjään ihan samanlainen kuin minä, tuollaisessa elämäntilanteessa mullakin on jäänyt josus ystävien näkeminen vähemmälle mutta sitä se kai vanhemmiten on, ei ole samalla lailla aikaa ystäville mitä nuorena, kun on hurjasti muita velvollisuuksia, työt, parisuhde ja välillä pitäisi itsellekin antaa omaa aikaa ja siis no nukkua väsymys pois! Mutta tosiaan se on sitten ihana päästä kunnolla ystävien kanssa juttusille kun aika ja elämä antaa. Tsemppi halit sinne ja toivon että mekin päästäisiin kesän aikana tai edes sitten syksyllä näkemään<3
    Vielä kerran, ihanaa oli lukea sulta postaus koska oot mun yks lempparibloggaaja ollut ties kuinka kauan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos muru <3 Ihana oli kirjoitellakin pitkästä aikaa!

      Elämässä tuntuu kyllä olleen tohinaa jo pidempään :'D Bloggailu jää väkisellä välillä taka-alalle, mutta eiköhän tämä harrastus aina lopulta virkoa henkiin. Tosi moni on nimittäin lopettanut bloggaamisen, ja se harmittaa valtavasti :/ Ja kuten sanoit, ei kiirekään voi kestää lopun elämää!

      Tietysti elämäntilanteet muuttuu, ja ehkä työelämässä ja vakavammin seurustellessa kavereiden kanssa ei ehdi viettää aina samalla tavalla aikaa. Ja sekin menee varmaan kausittain, välillä ehtii enemmän ja välillä vähemmän!

      Kiitos Kata ihanista sanoista <3 <3 Toivotaan todella että ehdittäisiin kesällä tai viimeistään syksyllä nähdä! <3 Ja kuule kiitos samoin, sinäkin oot ollut yksi mun suosikeista aina! :*

      Poista
  3. Kirjoitat usein kiireestä, stressistä ja siitä, ettei aika riitä. Oletko miettinyt, että voisit tehdä asialle jotain vaikkapa vähentämällä töitä ja tekemällä vähemmän opintopisteitä. En ymmärrä, miksi teet niin paljon töitä myös opiskelujen ohessa. Opintojen ja töiden vähentäminen on vain järjestelykysymys, omasta kokemuksesta tiedän. :) kaikkea ei ole pakko tehdä yhtä aikaa. Me eletään täällä kuitenkin vain kerram, joten ei kannata tuhlata elämää suorittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirjoitan siitä kyllä todella usein. Ja voi, miten oikeassa oletkaan! Tiedän kyllä että asialle pitäisi tehdä jotain, eikä vain valittaa siitä miten ei ehdi elää, on stressaantunut ja ahdistunut. Mutta jotenkin se on vain niin vaikeaa; tuntee itsensä jollakin tapaa epäonnistujaksi. Kokee, että kyllähän sitä pärjää ja jaksaa. Niinkuin aivan varmasti tekeekin, kunnes ei enää jaksa. Tietyllä tapaa siitä kiireestä ja hektisestä elämästä tulee riippuvaiseksi, eikä osaa enää vain olla. Tuntee itsensä laiskaksi.

      Elämästä pitäisi myös muistaa nauttia.

      Kiitos kommentista! :)

      Poista
  4. Ihania kuvia Jenni ja kiva lukea tällaista kuulumispostausta <3 Siun alkukesään on kyllä mahtunut vaikka mitä, ja toisaalta on ihan ymmärrettävää ettei aikaa riitä kaikkeen.. Itsellänikin blogi on ollut viime aikoina aika taka-alalla, vaikka tykkäänkin tästä touhusta paljon! Viikot tuntuu myös lipuvan ohi kuin jossain sumussa, ja aina viikonloppuisin on aika "herätä eloon" :'D Aivan ihanaa jos päätätte muuttaa yhteen, oon niin onnellinen teidän puolesta! <3 Mukavaa loppuviikkoa sinne :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Tuuli, kiitos kommentistasi <3 Ihana kuulla että säkin tykkäät bloggaamisesta edelleen, vaikkei se aina ykkösprioriteettina olekaan :) Eikä pidäkään olla! Töissä aika kyllä menee nopsaa, eikä aina ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi tai haluaisi. Tsemppiä sinnekin arkeen ja ihanaa viikonloppua! <3

      Poista
  5. Kiva lukee siun kuulumisia! :) Mutta onneks sait sentään lomailla siellä Tallinnassa, niin ei ihan koko ajan tarvii puurtaa :) Miulla on nyt elämäni eka oikea kesäloma ja oon niin onnellinen kaiken puurtamisen päälle - ja gradukin valmistu just ennen lomaa! Sie jaksat, tiiän sen, mutta älä stressaa turhasta ja muista just priorisoida asiat - "oikee elämä" ennen somee ja hyvinvointi ennen pakkojuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiva oli vaihtaa niitä ihan viestilläkin <3 Tänään on kans ollut ihana hemmottelupäivä, Tallinnan reissu oli aikamoinen pikavisiitti! Ihanaa että oot saanut lomailla ja vieläpä ennen sitä saanut gradun tehtyä!! You go girl! <3

      Kiitos Emma viisaista sanoistasi - olet niin oikeassa! <3

      Poista
  6. Nään paljon itseeni tuossa sun tekstissä. Pienet vastoinkäymisetkin tuntuu pahemmalta kun on super stressaantunut. Tsemppiä! Ja sun blogissa on ihan älyttömästi ihania kuvia, vau. 💗

    💗 nooraemiliaaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on niin totta! Kiva kuulla, etten ole yksin näiden fiilisteni kanssa. Tsemppiä sinnekin! Ja kiitos kehuista <3

      Poista

Blog Design by Get Polished