30. elokuuta 2017

AT THE ROOFTOP

Koska Suomen kesä on ollut katastrofaalisen surkea ja kerrassaan sanoinkuvaamaton, palataan hetkeksi näihin Maltan tunnelmiin toukokuulta. Mulla on tuolta reissulta vielä muitakin kuvia julkaisematta, yritetäänpä laittaa nekin pian näytille! Mun vanhemmat on aina sanoneet, että Suomen kesä on niin kaunis ettei silloin kannata koskaan lähteä etelän lämpöön. Noh, tän kesän jälkeen ei kenenkään tarvii sellaista mulle sanoa.. En tainnut kertaakaan ottaa kunnolla aurinkoa, uida tai viettää päivää rannalla. Ihan käsittämättömän surkea kesä, ja uskallan väittää että kesä tuntuu menneen kokonaan ohi pitkälti noiden säiden takia. Lohduttaudun sillä, ettei ensi kesä voi mitenkään tämän huonommaksi mennä. Eihän?

Maltalla tosiaan vietettiin ensimmäiset neljä yötä St. Juliansin Jules Suites sviittihotellissa, josta siirryttiin Vallettan sydämeen kulttuurin ja kauniin arkkitehtuurin pariin. St. Julians on tunnetusti ranta- ja biletyskohde, joten pääkaupunki Valletta tasapainotti lomaa mukavasti rauhallisuudellaan. 

Vallettassa majoituttiin kauniissa Palazzo Prince d'Orangessa. Tuo huoneistohotelli oli aivan U P E A ! Yritän ehtiä laittaa sieltä vielä kuvia sisältäpäin, oli nimittäin huikean kaunis paikka. Meidän huoneisto oli kolmikerroksinen, luolamainen asunto. Kaikki yksityiskohdat oli mietitty viimeistä piirtoa myöten, ja hotellissa vallitsi kunnon vanhan ajan tunnelma. Ihan mieletön elämys tuo majoitus kokonaisuudessaan. Ja tiiättekö mitä? Nämä kuvat on otettu meidän hotlan kattoterassilla!! Me Emilian kans ehdittiin ottaa siellä aurinkoa sekä nautiskella upeasta kaupungin ylle laskevasta auringosta viinilasilliset kädessä. Ja mikä parasta, hotelli sijaitsi aivan kivenheiton päästä Vallettan keskustasta - pari korttelia, ja olit keskellä vilinää. 

Rakastuin Vallettaan sydänjuuriani myöten ♥ Palataan! 

postaus toteutettu yhteistyössä Palazzo Prince d'Orangen kanssa

26. elokuuta 2017

PINK

Multa on kysytty viime aikoina useamman kerran, miksi en ole päivittänyt blogia. Syy on hyvin yksinkertainen; en ole ehtinyt. Lisäksi musta tuntuu, että elän elämäni tähän mennessä onnellisinta aikaa, ja en ole kokenut tarpeelliseksi roikottaa kameraa mukana "varjostamassa" niitä hetkiä. Asujen miettiminen ja kuvailu on olleet mulle tärkeitä juttuja ja sillä tavalla oon saanut tuotua luovuuttani esille (ja onhan ne tärkeitä edelleen), mutta koen muiden juttujen elämässä olevan tällä hetkellä tärkeämpiä. Mä voisin käyttää aikaa laittautumiseen, asujen pohtimiseen ja pinnalliseen hömppään, jolla saan samalla aivot narikkaan. Mä rakastan visuaalisuutta, kaikkea kaunista ja ihanaa. Rakastan sitä tunnetta, kun saan luotua kivan asukokonaisuuden, otettua siitä silmääni miellyttävät kuvat ja luotua vielä blogipostauksen teille nähtäville. Kuitenkin tää kaikki vie aikaa, ja mä oon viime aikoina tiedostamattani ja hieman tietoisestikin käyttänyt sen ajan muuhun. Niihin tärkeämpiin juttuihin. 

Oon ihan oikeasti tän kesän kulkenut paikasta toiseen ryönäisempänä kuin koskaan. Heh, samalla myös onnellisempana :D Kai näiden asioiden välillä jokin hassu yhteys on, vaikka ryönäisyys ei mulle sitä onnea olekaan tuonut. Töihin jaksan laittautua aivan minimaalisesti, ehkä juuri ja juuri meikkivoidetta ja kulmaväriä sudin naamaan. Ripsipidennykset mulla on edelleen, vaikka niiden kestävyyden kanssa onkin ollut ongelmia hetken. Hiukset oon pessyt 1-2 kertaa viikossa, sillä onnistuin hienosti pidentämään pesuväliä joskus viime vuonna. Aluksi se tuntui vaikealta, mutta kyllä reuhka tottui siihen äkkiä, eivätkä hiukset juuri enää rasvoitu. Helpottaa elämää kummasti!

 hame Gina Tricot
paita BikBok
kengät Seppälä
hiuskoru Glitter

Mä oon kuitenkin ihan varma, että syksyllä oon hieman aktiivisempi blogin kanssa. Rakastan tätä hommaa, vaikken ehkä aivan yhtä pakkomielteisesti kuin aiemmin. Blogi oli mulle tuki ja turva niinä vaikeina aikoina, ja sain täällä niitä onnistumisen kokemuksia. Blogi on ollut mulle ystävä - kuten te kaikki siellä ruudun toisella puolella. Oon kuitenkin löytänyt itseäni, oppinut uudella tavalla seisomaan omilla jaloillani, ja tykästynyt elämän tasaisuuteen ja arkisuuteen. Ihan parasta.

Syksyllä mulla on opintoja aika vähän, paahdoin viime vuonna nimittäin sellaisella tahdilla ettei tosikaan. Maisterin tutkinnon opintopistemäärä mulla tulisi kasaan jo pelkästä gradun kirjoittamisesta, mutta muutama kurssi on myös tehtävänä. Lähes kaikki kuitenkin kirjatenttejä tai muita, joihin ei pakollista läsnäoloa sisälly. Lisäksi toki teen viimeisen harjoittelun keväällä. Koska pieni suorittaja mun sisällä nostaa päätään, oon ajatellut lisäksi lukea psykologian lyhyen sivuaineen. Olisi muuten ihan liian lusmu olo ;)

Ja sitten pikakuulumiset vielä loppuun! Ja tähän väliin varoitus, että imelää lässytystä on taas luvassa, sullekin ihana anonyymi joka kauniisti edelliseen postaukseen kommentoit  Eikä näitä edelleenkään ole mikään pakko lukea..

Elokuun alussa vietettiin rakkaan ystäväni polttareita, ja viikonloppu oli ihan huippu! Hänen pyynnöstään en julkaise somessa juttuja noilta päiviltä, mutta pian päästään juhlimaan itse häitäkin. Viime viikolla siivottiin poikaystävän asunto ja vietiin hänen tavaransa yhteiseen kotiimme, ja tällä viikolla oli valtava työmaa mun kämpän siivoamisessa. Mutta nyt molempien tavarat ja huonekalut on kuin onkin meidän yhteisessä kodissa, vaikka kaikki hakeekin vielä paikkaansa. Mulle oli vaikeaa lähteä ja luopua omasta kodistani, ja kyllä monet kyyneleet vierähtivät poskelle oven viimeistä kertaa sulkiessani. Tää ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten olisi kaikesta tulevasta innoissani - voi että mä nimittäin olen! R a k a s t a n meidän uutta yhteistä kotia, se on maailman ihanin! Rakastan avomiestäni (mikä ihana, kaunis sana ) sekä meidän pientä nelijalkaista vauvaamme. Voi kyllä, pikkuinen bolognese-neiti Lumi saapui meille kaksi viikkoa sitten  Täällä meidän pieni tälläkin hetkellä nukkuu sohvalla mun vieressä, kun tätä postausta näpyttelen. Ollaan vietetty kiireistä vauva-arkea muuttojuttujen keskellä, ja arki on lähtenyt kivasti rullailemaan yhdessä uusiin juttuihin totutellen. Ja hei, toki oon käynyt töissäkin koko ajan! ;) 

Palaillaan pian hauvavauvakuulumisten kera. Mitä sinne kuuluu? 

11. elokuuta 2017

YOU ARE MY FAVORITE PERSON TO DREAM BIG WITH

Elämässä on tapahtumassa niin ihania, ihmeellisiä ja jännittäviä asioita, että kaiken kokeminen ja eläminen kameran linssin läpi sekä somettaminen ovat jääneet aivan minimiin. Toisaalta oon siitä aivan valtavan onnellinen, vaikka blogihömpötyksiä kaipaankin. Kaikki ajallaan, ja tällä hetkellä keskitytään näihin ruudun tällä puolella tapahtuviin onnen hetkiin.

Me löydettiin uskomattoman nopeasti poikaystäväni kanssa ihana rivarikaksio, joka on valmistunut ihan viime kesänä. Molemmat rakastuttiin asuntoon täysillä, ja oli heti selvää että tämä me halutaan! Ja sehän me saatiin, ja meidän vuokranantajat on mitä parhaimmat  Hieman lisäjännitystä aiheutti se, että asuntoon olisi ollut toisetkin potentiaaliset vuokralaiset muuttamassa jo kuun alusta (eli meidän takia vuokranantajat menettivät parin viikon vuokratulot), ja ilmoituksessa luki etteivät lemmikit ole sallittuja. Sain kuitenkin luvan pienen koiravauvan ottamiseen sillä ehdolla, että saavat sitä hoitaa meidän ollessamme reissussa ;) Voiko parempaa toivoa?!

Lisäksi pommitin ahkerasti kenneleitä, ja vastaukset olivat lohduttomia - pentuja ei ole hetkeen tulossa, ja niihin on todella pitkät jonot. Kuitenkin eräs kajaanilainen kasvattaja kertoi, että hän oli ajatellut kahdesta pentueestaan jättää kaksi pentua itselleen, mutta voisi ehkä luopua toisesta. Hän tarvitsi viikon aikaa miettiä, ja lupasi ilmoitella sitten. Totesin vain poikaystävälle, että odotas kun soitan kasvattajalle töistä päästyäni, niin kyllä me pentu saadaan :'D Ollaan pennusta pitkään haaveiltu, ja jo keväällä poikaystävän ilmoittaessa että syksyllä me muuten muutetaan yhteen minä totesin, että sitten me hankitaan koiravauvakin. Oltiin varauduttu pitkäänkin odottamiseen, mutta kaikkein ideaalein tilanne olisi saada pentu heti syksyllä. Mulla on todella vähän koulua, ja aikaa pennun kanssa touhuamiseen runsaasti. 

Ja kävi niinkin ihanasti, että pikkuinen bolognese-vauva tulee meille lähiviikkoina. Huomenna mennään katsomaan meidän pikkuneitiä, ja muuttohommien ollessa ohitse haetaan hänet luoksemme. Pentu on nyt luovutusikäinen, mutta halutaan hänen välttyvän pahimmalta muuttohärdelliltä. Poikaystävä sai asuntonsa myytyä neljässä päivässä, ja kaikki on mennyt jotenkin uskomattoman hyvin. Nimet on kaikissa papereissa, ja mä olen maailman onnekkain tyttö. Mun pitkäaikaiset unelmat on toteutumassa, ja mun rinnalla on maailman ihanin, huomaavaisin, höpsöin ja rakkain tyyppi. Olen niin onnellinen.

Ensi viikolla saadaan avaimet uuteen kotiin, ja muutetaan poikaystäväni tavarat sinne loppuviikkoon mennessä. Mun tavarat on vielä alivuokratussa kämpässäni kiinni, mutta puolentoista viikon päästä saadaan nekin raahattua yhteiseen kotiin. Ollaan kierrelty lukuisat kerrat sisustusliikkeitä höpsösti hymyillen ja ilosta kiljahdellen, sänkyjä testaillen ja muka-asiantuntevasti pöydistä ja tuoleista kysellen. 

Rakastan elämää just nyt. 

Blog Design by Get Polished